Kuivajärvi (Tammela)

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo Pyhäjärveen laskevasta järvestä. Jänhijokeen laskevasta järvestä katso Kuivajärvi (Tammelan Heinämaankulma).
Kuivajärvi (Tammela)
Sijainti TammelaView and modify data on Wikidata
Valtio SuomiView and modify data on Wikidata
Koordinaatit 60°47′10″N, 23°51′36″E
Pinnankorkeus 96,6 m [1]
Pinta-ala 8,23987 km² [2]
Rantaviiva 27,6041 km [2]
Suurin syvyys 9,9 m [2]
Keskisyvyys 2,2283 m [2]
Tilavuus 0,183608747 km³ [2]
Valuma-alue 524 km² [3]
Laskujoki Saarensalmi [1]
Järvinumero 35.931.1.007View and modify data on Wikidata
Kuivajärvi

Kuivajärvi on Kanta-Hämeessä Tammelassa sijaitseva järvi, joka kuuluu Kokemäenjoen vesistössä Loimijoen valuma-alueen Pyhäjärven alueeseen. Järven valuma-alue on pinta-alaltaan 524 km² suuruinen ja siihen kuuluu yli 140 järveä tai lampea Tammelan, Forssan, Urjalan, Hämeenlinnan, Hattulan, Lohjan, Lopen, Karkkilan ja Someron alueilta.[2][1][4]

Maantieto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järven pinta-ala on 824 hehtaaria eli 8,2 km² ja sen pituus on 6,9 kilometriä ja leveys 1,8 kilometriä. Järven keskisyvyys on vain 2,2 metriä ja syvin kohta 9,9 metriä sijaitsee keskellä järven selkää Saaren kansanpuiston kohdalla. Järven välittömään valuma-alueeseen kuuluvat järven itäpuolella olevat Liukonlammi, jolla on oma laskuoja, ja laskuojaton Paskolammi. Länsirannalla sijaitsee Kaukolanharju ja sen läheisyydessä olevat supat. Näistä ainakin Suujärvi, Määrlammi ja Tanilanlammi kuuluvat välittömästi Kuivajärven vaikutuspiiriin. Ennen Pyhäjärven järvenlaskua Suujärvi oli Kuivajärven lahti. Kuivajärven pohjoispäähän laskee Pehkijärvestä alkunsa saava Myllyjoki, jonka valuma-alueen pinta-ala on 265 km² ja jossa sijaitsee yli 70 järveä tai lampea. Etelästä Kuivajärveen laskee Tammelan Liesjärvestä alkunsa saava Turpoonjoki, jonka valuma-alueen pinta-ala on 235 km² ja jossa sijaitsee yli 80 järveä tai lampea. Järven luusuana toimii järven länsirannalla oleva 20 metriä leveä ja 300 metriä pitkä salmi, joka joka on kaksi kilometriä pitkän Saarensalmen alkuosa. Vedet virtaavat salmen kautta Pyhäjärveen, jonka vedenpinta on noin 10 senttimetriä Kuivajärven vedenpintaa alempana.[2][1][3]

Järven rantaviiva on 28 kilometriä pitkä ja sen ranta on pääosin peltomaata, jota ympäröi moreeni- ja kalliopohjainen metsämaasto. Lounaisrantaa sivuaa Kaukolanharjuun liittyvä harjujakso. Järven rannat ovat hyvin matalat, mikä on seurausta 1800-luvulla tehystä yli kahden metrin järvenlaskusta. Järvessä on 10 saarta, joiden yhteinen pinta-ala on 0,76 hehtaaria ja joiden osuus järven rantaviivasta on 1,15 kilometriä. Saaret sijaitsevat aivan rannan tuntumassa paitsi Luotokivet, jotka ovat pieniä ulapalla olevia luotoja. Saareksi voidaan luokitella myös Saari, joka ennen Pyhäjärven järvenlaskua oli aito saari. Järvelaskun vuoksi Saaren pohjoispää kapeni ja kasvoi umpeen. Myöhemmin Saari yhdistettiin Venessillan tiepenkereellä mantereeseen. Nykyään Venesilta on avattu uudelleen veneväyläksi siltarummun avulla. Kuivajärven rannoilla sijaitsevia Tammelan kyliä ovat Tammelan Saari, Kankainen, Hykkilä, Lunkaa, Porras ja Ojanen. Kuivajärveen rajoittuu myös Forssan kaupungin ja Tammelan kunnan nykyään omistama Saaren kansanpuisto, jonka alueella on Kuivajärven rannassa muun muassa uimaranta.[2][1][5][6]

Luonnontila[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tavoitteena vesiväylän avaamisessa oli läheisen Joensuunlahden ja Venesillan Natura 2000 -alueen luonnonarvojen säilyttäminen, Kuivajärven vedenlaadun parantaminen ja virkistyskäyttöä haittaavan rehevöitymisen estämisen.[7]

Luonnonhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuivajärvi on vain osa muinoin alueella sijainneesta suuremmasta järvestä. Kun jääkauden jälkeen alueen korkeimmat kohdat kohosivat maankohoamisen seurauksena Yoldiamerestä, kuroutui luoteesta työntyneestä pitkästä merenlahdesta irti suuri järvi. Järvi, joka sijaitsi Pyhäjärven ja Kuivajärven ympäristössä, oli matala ja melko tasapohjainen. Järven savipohjalle alkoi 10 500−9 400 vuotta sitten kertyä liejua, johon levittäytyi rannoilla rehevä luhtamainen suokasvillisuus. Suot alkoivat tämän jälkeen kasvaa myös turvetta. Alueen vanhin turvekerrostuma on löydetty Torronsuosta ja sen ikä on 10 400 vuotta. Tuhansien vuosien aikana järven vedenpinta aleni sen nykyään Pyhäjärveen kuuluvan luusuan kulumisen vuoksi. Myöhemmin Mesoliittisella kivikaudella järvestä kuroutui erilleen pienempiä järvialtaita kuten esimerkiksi Pyhäjärvi, Talpianjärvi, Kalliojärvi, Kaukjärvi ja Kuivajärvi.[8]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mesoliittisella kivikaudella vedenpinnan korkeus vastasi nykyistä 102−103 metriä merenpinnan yläpuolella. Silloisella suurjärvellä asuttiin järven rannoilla esimerkiksi Talpianjärven, Saarensalmen ja Rekolan asuinpaikoilla, jotka olivat nykyisen 105 metrin korkeudella.[9]

Pyhäjärven vedenpinnan alentamista harkittiin Tammelassa 1800-luvulla ja siihen saatiin avuksi Keisarillinen Koskenperkausjohtokunta, joka avusti hanketta. Lasku toteutettiin vuosina 1821−1827 ja vedenpinta laski tuolloin myös Kuivajärvellä pari metriä eli keskisyvyydeksi tuli hieman yli 2,2 metriä.[10][11][12] Loimijoen yläjuoksua perattiin vielä 1950-luvulla, mikä on laskenut vedenpintaa lisää.[13]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Kuivajärvi, Tammela (Kansalaisen karttapaikka) Helsinki: Maanmittaushallitus. Viitattu 16.3.2015.
  2. a b c d e f g h OIVA – Ympäristö- ja paikkatietopalvelu (edellyttää rekisteröitymisen) Ympäristöhallinto. Viitattu 16.3.2015.
  3. a b Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet, s. 70-71. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126. Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4.
  4. Mäkelä, Suvi: Tammelan Pyhäjärven, Kaukjärven ja Kuivajärven kuormitusselvitys, s. 38. Lammi: Helsingin yliopisto, Lammin biologinen asema. Julkaisun verkkoversio (pdf) (viitattu 11.6.2009). [vanhentunut linkki]
  5. Yrjölä, Rauno, Elina Vaskelainen & Peter Uppstu: Tammelan Kuivajärven hoito- ja käyttösuunnitelma, s. 19, 22. Tammela: Tammelan kunta, 2007. Julkaisun verkkoversio (viitattu 11.6.2009). [vanhentunut linkki]
  6. Tammelan Pyhäjärven ja Kuivajärven vesiväyläyhteyden avaaminen -hanke 2009-2012 Tammelan kunta. Viitattu 20.7.2012.
  7. Pöyry Finland Oy: Tammelan kunta. Tammelan Pyhäjärven ja Kuivajärven välisen vesiväyläyhteyden avaaminen (pdf) Tammelan kunta. Viitattu 20.7.2012.
  8. Luontoon.fi: Torronsuon historia
  9. Pesonen, Petro: Mitä uutta Lounais-Hämeestä? Tuloksia vuosien 2001 - 2006 inventoinneista, Muinaistutkija, 2/2008, Suomen Arkeologinen Seura, ss. 19-32
  10. Anttila, Veikko: Järvenlaskuyhtiöt Suomessa, 1967, s.29
  11. Anttila, Veikko: Järvenlaskuyhtiöt Suomessa, 1967, s.264
  12. Muinaisjäännösrekisteri: Kankainen (Kankas/Kangais) Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. 4.4.2013. Museovirasto. Viitattu 11.3.2015. (Huom! Raportti 142514)
  13. Tulonen, Tiina: Sinilevien esiintyminen ja torjunta Pyhäjärvellä, Lammin biologinen asema, Helsingin Yliopisto, 2007

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kuivajärvi Tammelan Pyhäjärven-Kuivajärven suojeluyhdistys ry. Viitattu 1.2.2012.