Rautijärvi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Rautijärvi
Sijainti Tammela
Valtio SuomiView and modify data on Wikidata
Pinnankorkeus 122,4 m [1]
Pinta-ala 0,72273 km² [2]
Rantaviiva 10,817 km [2]
Laskujoki Pihonjoki, joka jatkuu Teuronjokena [1]
Järvinumero 35.934.1.002
Rautijärvi

Rautijärvi [1] eli Rautajärvi [2] on Kanta-Hämeessä Tammelassa sijaitseva järvi, joka kuuluu Kokemäenjoen vesistön Loimijoen valuma-alueella Pyhäjärven alueeseen. Järvi kuuluu Myllyjoen valuma-alueella Pehkijärveen laskevaan Teuronjoen valuma-alueeseen.[2][1]

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järven pinta-ala on 72 hehtaaria ja sen pituus on 2,4 kilometriä ja leveys 900 metriä. Siihen laskevat lännestä Kyläsillanjoki, Alasen laskujoen kautta ylemmällä virtaava Kuorijoki ja idän suunnasta virtaava laskuoja, jonka kautta kulkevat Suojärvenjoen Uljasjärveen tuomat vedet. Pahalammi laskee järveen edellistä vastapäätä. Näiden lisäksi siihen laskevat myös useat suo- ja metsäojat. Järven luusua sijaitsee järven länsirannalla, josta saa alkuunsa 800 metriä pitkä Pihonjoki, joka virtaa Kuuslammin läpi jatkaen Pehkijärveen 9,5 kilometrisenä Teuronjokena.[2][1]

Järven rantaviiva on 11 kilometriä pitkä ja sen ranta on pääosin moreenipohjaista metsämaastoa. Järven länsirannat ovat soistuneita ja lounaisrannat ruohottuneita. Järvessä on erityisesti Lyhönlahdessa mutta myös muuala lukuisia pikkusaaria, joista suurimmat ovat nimeltään Sikosaari, Kalliosaari ja Korpisaari. Rannoille on rakennettu joitakin loma-asuntoja, joille johtaa tiet Teurosta. Myös Sikosaari on rakennettu.[2][1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1855−1856 Kalmbergin kartastossa Rautijärven nimi kirjoitettiin "Rautajärvi". Tämä lienee vanhempi nimitys, joka on alkanut vääntymään Rautijärveksi. Kartan rantaviivassa ei ole järven länsipäässä nykyisenlaista niemeä, mikä johtuu vuoden 1862 jälkeen suoritetusta järvenlaskusta.[3]

Ympäristön maanviljelijät ovat hakeneet lupaa laskea järven vedenpintaa vuonna 1862. Hankkeen aikataulusta ei tiedetä paljoakaan. Vanhoja karttoja vertailemalla nähdään, että ainakin Pihonjoen mutkat on hävitetty samalla kun joki on oiottu ja perattu järvenlaskun takia.[4]

Vielä Senaatin kartastossa vuodelta 1884 järvi on piirretty lähes samanlaisena kuin Kalmbergin kartastossa. Senaatin kartta on kuitenkin yksityiskohtaisempi, joten siinä erottuvat jo Sikosaaren laki sekä muutama pikkuluoto, jotka tulevat maatumaan järvenlaskun yhteydessä. Järven pohjoisranta oli merkitty ruohottuneeksi. Järven vedenpinnankorkeudeksi merenpinnasta on ilmoitettu 58,6 saschenia.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Karttapaikka: Rautijärvi, Tammela (sijainti maastokartalla) Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 17.4.2019.
  2. a b c d e f OIVA – Ympäristö- ja paikkatietopalvelu (edellyttää rekisteröitymisen) Ympäristöhallinto. Viitattu 30.3.2015.
  3. Kalmbergin kartasto: Koottu kartasto, suoraan: kartalle (fc20050967.jpg), 1855-56
  4. Anttila, Veikko: Järvenlaskuyhtiöt Suomessa, s. 264. Kansatieteellinen arkisto 19. Helsinki: Suomen Muinaismuistoyhdistys, 1967. Forssan kirjapaino OY.
  5. Maanmittauslaitos: Senaatinkartasto: Tammela (XIII 25) kartta, 1884, Arkistolaitos

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]