Iso Tähilammi

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Iso Tähilammi
Sijainti Hämeenlinna, Hattula
Valtio SuomiView and modify data on Wikidata
Koordinaatit 60°52′44″N, 24°02′10″E
Pinnankorkeus 132,7 m [1]
Pinta-ala 0,22921 km² [2]
Rantaviiva 2,409 km [2]
Laskujoki oja Suojärveen [1]
Järvinumero 35.934.1.009
Iso Tähilammi

Iso Tähilammi [1] eli Iso Tähilampi [2] on Kanta-Hämeessä Hattulassa ja Hämeenlinnassa sijaitseva järvi, joka kuuluu Kokemäenjoen vesistön Loimijoen valuma-alueella Pyhäjärven alueeseen. Järvi kuuluu Myllyjoen valuma-alueella Pehkijärveen laskevaan Teuronjoen valuma-alueeseen, jonka keskusjärven eli Rautijärven itäiseen reittiin se kuuluu.[2][1]

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järven pinta-ala on 23 hehtaaria ja sen pituus on 650 metriä ja leveys 650 metriä. Siihen laskee kuusi suo- tai metsäojaa, jotka tuovat Pikkulamminsuon ja Vaarinsuon vettä. Yksi ojista on Pikku Tähilammin laskuoja. Järven luusua sijaitsee järven kaakkoisrannalla, josta saa alkuunsa 2,4 metriä pitkä laskuoja Suojärveen. Laskuoja virtaa matkallaan Rimpilammin läpi.[2][1]

Järven rantaviiva on 2,4 kilometriä pitkä ja sen ranta on pääosin moreenipohjaista metsämaastoa ja osin myös suomaastoa. Rannoille on rakennettu toistakymmentä loma-asuntoa, joille johtaa tiet Teurolta ja Nummenkylältä. Hämeenlinnan ja Hattulan välinen raja ylittää järven niin, että suurin osa siitä kuuluu Hattulaan.[2][1]

Viereiset lammet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järven rantamäen takana on vielä kolme pientä suolampea, joista kahden nimet ovat Kissalammi ja Koiralammi. Kissalammen halkaisija on 70 metriä, Koiralammen 60 metriä ja kolmannen 50 metriä. Näillä ei ole tulo- tai laskuojia ja ne ovat kokonaan suon ympäröimiä.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Karttapaikka: Iso Tähilammi, Hämeenlinna, Hattula (sijainti maastokartalla) Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 17.4.2019.
  2. a b c d e f OIVA – Ympäristö- ja paikkatietopalvelu (edellyttää rekisteröitymisen) Ympäristöhallinto. Viitattu 1.4.2015.