Vesunnin kartano

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vesunnin kartanon sijainti Vanajaveden kapeikon Mervenselän itärannalla venäläisessä topografikartassa vuodelta 1899. Länsirannalla on Merven kylä ja kartano.

Vesunnin kartano (ruots. Vesunda gård,[1] lat. Vesundia[2] ) on kartano Hattulassa. Kartano sijaitsee Vanajaveden Mervenselän itärannalla, noin 4,5 km Hattulan vanhasta kirkosta pohjoisluoteeseen.[3] Kartanon puinen päärakennus on rakennettu vaiheittain 1800-luvun kuluessa.[4] Vesunta on yksi Suomen vanhimmista taloista.[5]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kartanon alueella on asuttu hyvin pitkään ja siellä sijaitseekin mahdollinen rautakautinen kalmisto.[3]

Ensimmäinen kirjallinen maininta kartanosta on vuodelta 1319 Turun tuomiokirkon mustassa kirjassa.[1] Vuonna 1319 Vesunnin omistajat Paulus ja hänen vaimonsa Melutha luovuttivat Vesunnin kaiken kiinteän ja irtaimen omaisuuden Gunnarille ja hänen jälkeläisilleen ikiaikaiseksi omaisuudeksi syytinkiä vastaan.[2]

Kartano oli myöhemmin Tott-aatelissuvun ja Ruotsin kuningas Kustaa Vaasan hallussa.[5]

Vesunnin kartano oli kuningas Kustaa Vaasan yksityisomaisuutta, jonka takia Vesuntia pidettiin aitona kuninkaankartanona.[5] Valtion omistamia kartanoita voidaan kutsua tästä syystä kruununkartanoiksi.[5]

Kartanon vanhin nykyään tunnettu rakennus oli ilmeisesti jalkaväen päällikkö Arvid Henrikinpoika Tavastin 1500-luvulla rakennuttama Vesunninmäen linna, mutta se saattoi olla myös luostari, koska kartano oli Turun tuomiokirkon omaisuutta ennen Tawastin kautta.[5] Naantalin Pyhän Birgitan luostarin munkit ja nunnat nähtävästi asuivat Vesunnissa, kun he maalasivat Hattulan Pyhän Ristin kirkon seinä- ja kattomaalaukset.[5] Taidemaalari Magnus von Wright luonnehti päiväkirjassaan Vesunninmäen linnaa luostariksi.[5]

Kolmikerroksinen harmaakivilinna tuhoutui todennäköisesti suuren Pohjan sodan aikaisen Ison vihan aikana, koska linnan katto romahti nähtävästi vähäisen ylläpidon takia.[5] Linnan valtavasta koosta kertoo esimerkiksi se, että vanhojen verotietojen mukaan linnassa oli 165 ikkunaa. Linnan rauniot purettiin 1840-luvulla ja kivet käytettiin kartanon kivinavetan rakentamiseen.[4][6]

Kartanon omisti 1700-luvun loppupuolella Enoch Nauclér, aateloituna Furuhjelm.[7]

1800-luvun puolivälissä kartano kuului Lepaan kartanon omistajan, pietarilaisen kauppiaan Philipp Peter Heimbürgerin († 1847)[8] suvulle.[9] Insinöörien Pehr ja Axel Heimbürgerin vuonna 1866[8] tapahtuneen konkurssin jälkeen suvun maaomaisuus tuli 1868 myyntiin pakkohuutokaupalla.[10] Kartanon huusi Lepaan kartanon entinen pehtoori ja Philipp Peter Heimbürgerin lesken Marian kolmas aviomies Carl Fredrik Packalén[9][11] hintaan 30 000 markkaa.[12] Hintaan vaikuttu alentavasti se, että leski Marialla oli elinkautinen nautintaoikeus Vesunnin kartanoon.[12] Lopulta vuonna 1870 kartano ja siihen kuuluvat kaksi akumenttitaloa päätyivät hintaan 63 000 markkaa[13][14] maanviljelijä, agronomi Gustaf Karénille.[15]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kauko Kare: Vanhan Kuninkaankartanon iloiset vuodet (Hattulan Vesunnin kartano). Alea-kirja, 1994.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Bidrag till kännedom om Finlands natur och folk, s. 121, 281. Helsingfors: Finska vetenskaps-societeten, 1905. Teoksen verkkoversio (viitattu 8.11.2009). (ruotsiksi)
  2. a b Turun tuomiokirkon musta kirja, s. 424. , 4. marraskuuta 1319. Ruotsin valtionarkisto (viitattu 8.11.2009). (latinaksi)[vanhentunut linkki]
  3. a b Vesunnin kartano 1 82010055 11.11.1996. Museovirasto. Arkistoitu 21.9.2016. Viitattu 8.11.2009.
  4. a b Valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt 1993 -luettelo – Hattula
  5. a b c d e f g h Ojanen, Eero: Vesunnan kartano 700 vuotta. Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu: Maatalousyhtymä Kare ja Ketolat, 2022.
  6. Tarinoiden kohteita – Vesunninmäen linna tyrvanto.net. Viitattu 8.11.2009.
  7. Torvald T:son Hohenthal: Anteckningar om släkten Nauklérs äldre led. Genos, 1941, nro 12. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 12.11.2009. (Arkistoitu – Internet Archive)
  8. a b Kotivuori, Yrjö: Axel Heimbürger. Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu 2005.
  9. a b von Timroth, Michael: Murarmästaren Johann Nicolaus Heimbürger (1713-90) i Hamburg och hans efterkommande. Genos, 1962, nro 2. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 12.11.2009. (Arkistoitu – Internet Archive)
  10. Maatilan myyminen. Hämäläinen, 16.1.1868, nro 3, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 3.7.2014.
  11. Lepaa Tyrväntö.net. Viitattu 12.11.2009.
  12. a b Kotimaasta - tiloja uusille omistajille. Hämäläinen, 18.3.1869, nro 11, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 3.7.2014.
  13. Wesunnin säteri-kartano Hattulasta. Sanomia Turusta, 24.3.1870, nro 12, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 3.7.2014.
  14. Wesunnin kartano myyty. Hämäläinen, 3.3.1870, nro 9, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 3.7.2014.
  15. Saksalan säterirustholli. Hämäläinen, 22.2.1872, nro 8, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 3.7.2014.