Arvid Henrikinpoika Tavast

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Arvid Henrikinpoika Tavast (k. 27. syyskuuta 1599 Viipuri)[1][2] oli suomalainen sotilas, joka palveli vuosien 1570–1595 sodassa Venäjää vastaan muun muassa Ruotsin jalkaväen päällikkönä. Hän oli myös Käkisalmen ja Viipurin linnojen päällikkönä.

Arvid Tavast syntyi Hauholla vuoden 1540 tienoilla. Hänen isänsä Henrik Jakobinpoika Kaas oli Hauhon Kokkalan, Okerlan ja Hahkialan kartanoiden omistaja ja Hämeen linnan vouti, joka kuului äitinsä puolelta niin sanottuun Asserinpoikain sukuun. Tavastin äiti oli Cecilia Andersintytär, jonka sukua ei tunneta. Arvid alkoi jossain vaiheessa käyttää Hämeeseen viittaavaa sukunimeä Tavast, ja sillä nimellä hänet myös aateloitiin. Varhaisin tunnettu maininta hänestä on vuodelta 1566, jolloin hän oli Kaarle-herttuan palvelija ja sai luvan lunastaa itselleen Hattulan Vesunnin kartanon, jonka eräs hänen sukulaisensa oli luovuttanut kuningasperheelle. Hän hankki omistukseensa myös Kurjalan kartanon Lammilla (nykyään Hämeenkoskella). Tavast nai vuonna 1571 Margareta Mårtenintyttären. Heille syntyi yksi poika, Ivar Tavast.[1]

Tavast toimi Savonlinnan voutina vuosina 1575–1578. Hän määräsi vuonna 1577 ainakin kolme hyökkäystä Venäjälle, mutta ei itse osallistunut niihin.[1] Vuosina 1578–1590 hän oli Ruotsin jalkaväen ylipäällikkönä.[3] Hän osallistui sotatoimiin Baltiassa ja Inkerinmaalla Pontus De la Gardien lähimpänä miehenä, ja oli mukana muun muassa Käkisalmen, Rakveren, Toolsenlinnan, Narvan ja Pähkinälinnan valtauksissa. Tavast oli samalla myös Hauhon ja Hollolan kihlakunnan tuomarina vuosina 1576–1598. Hän sai kuningas Juhana III:lta läänityksinä vuonna 1579 Asikkalan Urajärven neljänneksen ja vuonna 1581 tiloja Hauholta, Hattulasta, Tennilästä ja Tenholasta sekä Sääksmäeltä Valkeakosken myllypaikan. Hänet aateloitiin vuonna 1588. Vuonna 1590 Tavast nimitettiin Narvan linnan päälliköksi, mutta hän vietti paljon aikaa kotikartanossaan Vesunnissa. Narvassa puhjenneen sotilaskapinan jälkeen hän sai pyynnöstä vapautuksen sekä linnanpäällikkyydestä että jalkaväen päällikkyydestä.[1]

Kun Täyssinän rauha oli vuonna 1595 solmittu, Tavast määrättiin tekemään rajankäyntiä Käkisalmen ja Savon välillä. Sen jälkeen kuningas Sigismund nimitti hänet Käkisalmen linnanpäällikköksi Ruotsin viivytellessä rauhansopimuksessa määrättyä Käkisalmen luovutusta Venäjälle. Vuonna 1597 kuningas määräsi hänet lopulta luovuttamaan linnan.[1] Nuijasodan aikana Tavast lähetti Käkisalmesta apujoukkoja, jotka auttoivat kukistamaan talonpoikien kapinan Savon alueella.[4] Sigismundin ja Kaarlen valtataistelun aikana Tavast pysyi uskollisena Sigismundille ja sai kiitokseksi tästä marraskuussa 1598 nimityksen Viipurin linnan päälliköksi. Hän joutui antautumaan Kaarle-herttualle lyhyen piirityksen jälkeen 23. syyskuuta 1599. Kun hän kieltäytyi irtisanomasta uskollisuuttaan Sigismundille, Kaarle järjesti hänelle pikaisen kuolemantuomion. Tavast, hänen poikansa Iivar ja joukko muita Sigismundin kannattajia mestattiin 27. syyskuuta niin sanotun Munkkilähteen luona Viipurin Pantsarlahdessa.[1][2][3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Veli-Matti Syrjö ja Anneli Mäkelä-Alitalo: ”Tavast, Arvid Henrikinpoika (noin 1540–1599)”, Suomen kansallisbiografia, osa 9, s. 671–673. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-450-5. Teoksen verkkoversio.
  2. a b Ari-Pekka Palola: ”Tavast, Ivar Arvidinpoika (noin 1572–1599)”, Suomen kansallisbiografia, osa 9, s. 673–674. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-450-5. Teoksen verkkoversio.
  3. a b Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1966, osa 8, palsta 177.
  4. Heikki Ylikangas: Nuijasota, s. 246, 252. 3. painos. Otava, Helsinki 1996.