Narva

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo virolaisesta kaupungista. Sanan muita merkityksiä erillisellä täsmennyssivulla.
Narva
Narvan Hermannin linnoitus
Narvan Hermannin linnoitus
Lippu
Lippu
Vaakuna
Vaakuna

Narva

Koordinaatit: 59.373611°N, 28.186667°E

Valtio Viron lippu Viro
Maakunta Itä-Virumaa
Perustettu 1172
Hallinto
 – Kaupunginjohtaja Tarmo Tammiste
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 84,54 km²
Väkiluku (2014) 59 049
 – Tiheys 830 as./km²









Narva (ven. Нарва) on Viron kolmanneksi suurin kaupunki ja sijaitsee Itä-Virun maakunnassa Viron ja Venäjän rajalla. Kaupungin asukkaista yli 90% on äidinkieleltään venäjänkielisiä. Kaupunkia reunustaa Narvajoki, jonka länsirannalla sijaitsee Narvan linna eli Hermannin linnoitus.[1][2] Vastarannalla eli joen itärannalla on Venäjän Ivangorodin kaupunki ja sen Iivananlinna (viroksi Jaanilinn, ven. Ivangorod).[1]

Narvassa on tekstiiliteollisuutta ja sähköntuotantoa. Paikallinen tekstiilitehdas Kreenholmi rakennettiin 1800-luvun puolivälissä kaupungin eteläiseen osaan.[3] Lisäksi Narvasta löytyy saha, pellava- ja elintarviketeollisuutta.[4] Kaupunki on yksi Viron kolmesta kansainvälisestä rajanylityspaikasta Venäjälle.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Narvan taistelu vuonna 1558
Narvan kartta 1929: Nykyinen venäläiskaupunki Iivananlinna oli vielä osa Narvaa.
Narvan Hermannin linnoitus Narvajoen länsirannalla
Narvan keskustaa
Stalinin ajan arkkitehtuuria edustava talo Puškini-kadulla

Tanskalaiset perustivat Narvajoen linnan 1250-luvulla.[5] Hermannin linnoituksesta ensimmäinen maininta historiallisissa asiakirjoissa on vuodelta 1277.[3] Paikka oli tärkeä sekä sotilaallisesti että kauppapaikkana: Narvajokea pitkin ja Peipsijärven kautta pääsi vesitse Pihkovaan ja myös reitti Tallinnasta Novgorodiin kulki Narvan kautta. Narva sai kaupunginoikeudet vuonna 1345.[5]

Eestinmaa, sen mukana Narvan linna ja sitä ympäröivä kaupunki myytiin Saksalaiselle ritarikunnalle 1347. Vaikka kaupungin hallinto koostui saksalaisista, enemmistö asukkaista oli virolaisia ja vatjalaisia. Saksalaiset vahvistivat Narvan linnoitusta ja rakensivat 50 metriä korkean Pitkän Hermannin tornin, joka on nykyään yksi Narvan historiallista nähtävyyksistä.[5] Iivana III:n aikana 1492 Narvajoen itärannalle alettiin rakentaa Iivananlinnaa.[6] Venäjä sai Narvan haltuunsa Liivin sodassa 1558. Venäjän vallan aikana kaupunkiin muutti lisää virolaisia ja vatjalaisia sekä myös venäläisiä kauppiaita. Kaupunki päätyi vuonna 1581 Ruotsille, joka liitti sen Inkerin ja Käkisalmen lääniin. Kaupunkiin tuli uusia asukkaita Suomesta ja Ruotsista. Ruotsin vallan aikana kaupunki vaurastui ja sen asukasluku nousi yli kolmen tuhannen.[5]

Vuoden 1659 kaupunki paloi, ja tulipalon jälkeen kaupungin keskusta rakennettiin uudelleen barokkityyliin. Barokkikeskusta oli 1900-luvulla kaupungin matkailuvaltti toiseen maailmansotaan asti.[5] Ruotsin vallan ajalta Narvassa on säilynyt muutamia rakennuksia, muun muassa barokkityylinen raatihuone, nykyinen kaupungintalo, vuodelta 1674.[7]

Suuren Pohjan sodan yhteydessä Narvassa käytiin Ruotsin ja Venäjän välillä vuonna 1700 Narvan taistelu, jonka Ruotsi voitti. Venäjä kuitenkin valloitti Narvan 1704, jonka jälkeen asukkaat vietiin vankeina sisä-Venäjälle. Narvasta tuli osa Venäjän keisarikuntaa ja sen Pietarin kuvernementtiä aina Viron itsenäistymiseen saakka.[5] Osana Venäjää Narva menetti merkityksensä linnoituksena, rajakaupunkina ja merisatamana.[8] 1700-luku ja 1800-luvun alkupuoli olivat Narvassa hiljaiseloa, kunnes Kreenholmin saarelle perustettiin suuri tekstiilitehdas 1800-luvun puolivälissä. Tehdas kasvoi Euroopan suurimmaksi tekstiilinvalmistajaksi. Vuonna 1870 rakennettiin Tallinna–Pietari-rautatie, joka kulki Narvan kautta. 1910-luvulla tekstiilitehtaalla työskenteli yli 10 000 ihmistä. Myös Narvan kaupungin väkiluku kasvoi, 1910-luvulla asukkaita oli noin 21 000.[5]

Ensimmäisen maailmansodan lopulla Narva oli puoli vuotta Saksan miehittämä, ja saksalaisten vetäydyttyä Virosta puna-armeija otti Narvan haltuunsa marraskuussa 1918. Kaupungissa perustettiin Viron bolševikkihallitus, joka kuitenkin joutui pakenemaan Narvasta, kun suomalais-virolaiset joukot valloittivat kaupungin tammikuussa 1919. Viron vapaussodan kovimmat taistelut käytiin Narvajoen linjalla loppuvuodesta 1919. Narva pysyi Viron joukkojen hallussa, mutta kärsi pahoja vaurioita venäläisten tykkitulesta. Kaupungissa riehui myös lavantauti, johon menehtyi 2000 narvalaista.[5]

Tarton rauhansopimuksessa 1920 Narva liitettiin osaksi itsenäistynyttä Viron tasavaltaa. Vienti Venäjälle tyrehtyi, ja kaupungin väkiluku laski maailmansotien välisenä aikana.[5] Ennen toista maailmansotaa Iivananlinna oli osa Narvaa, mutta kun Viro päätyi sodan päätteeksi Neuvostoliitolle, siirrettiin Iivananlinna Venäjän SFNT:aan kuuluvaksi 1945.[9]

Lähes kaikki Narvassa ennen toista maailmansotaa sijainneet rakennukset olivat vaurioituneet pahasti tai tuhoutuneet kokonaan vuoden 1944 Narvan taistelussa. Kaupunkia tuhosivat ensin Neuvostoliiton pommitukset ja sitten saksalaiset, jotka räjäyttivät monia rakennuksia vetäytyessään kaupungista. Sodan päättyessä 98 % kaupungista oli tuhoutunut.[9] Sodan jälkeen kaupunkia ei ryhdytty entisöimään, vaan käytännössä rakennettiin kokonaan uusi kaupunki. Vain muutama vanha rakennus on tallella nykyään, esimerkiksi linnoitukset ja kaupungintalo.[5]

Kaupungin virolaiset asukkaat karkoitettiin Siperiaan Neuvostoliiton voitettua sodan ja saatua Viron hallintaansa. Niiden jotka selvisivät elossa gulageilta ei sallittu muuttaa Narvaan heidän palatessaan Viroon. Kaupunki asutettiin pääasiassa venäläisillä, jotka sijoitettiin työskentelemään kaupungin tehtaisiin. Narvaan suunniteltiin ydinvoimateollisuutta, jonka palveluksessa ei haluttu käyttää virolaisia.[9]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Narva on nykyään käytännössä vironvenäläisten pääkaupunki. Narvassa tilastoitiin 1. tammikuuta 2011 olleen 64 667 asukkasta, joista venäjänkielisiä oli 93,85 %. Näistä 82 % on etnisiä venäläisiä, joiden jälkeen suurimmat venäläissukuiset ryhmät ovat ukrainalaiset ja valkovenäläiset. Kaupungin väestöstä 46,4 % asukkaista oli Viron kansalaisuus ja 36,3 % Venäjän kansalaisuus. Määrittelemättömien kansalaisuuksien määrä on merkittävä (16,4 %), mikä tarkoittaa sitä, että osalla Narvan asukkaista ei neuvostoaikojen jäljiltä ole minkään maan kansalaisuutta.[10]

Vuoden 2011 väestönlaskennan mukaan Narvan kaupungissa oli 58 663 asukasta, joista 3 031 (5,2 %) oli virolaisia, 51 434 (87,7 %) venäläisiä ja 4 138 (7,1 %) muita kansallisuuksia.[11]

Asukasluvun kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Narvan asukasluku oli vuonna 1897 Venäjän keisarikunnan aikana 16 599 henkeä.[12] Viron tasavallassa vuonna 1939 juuri ennen neuvostomiehitystä asukkaita oli 22 400 henkeä.lähde? Sodan jälkeen Neuvosto-Viron aikana väkiluku kasvoi muuttoliikkeen seurauksena voimakkaasti ja oli vuoden 1989 väestönlaskennassa 81 356.[13][14] Narvan väkiluku oli suurimmillaan vuonna 1992, jolloin kaupungissa asui 82 979 asukasta.lähde? Sen jälkeen Narvan asukasluku on pienentynyt yli 15 000 asukkaalla.[15]

Vuosi 1840[16] 1897[12] 1934[17] 1959[13] 1970[18] 1979[19] 1989[14] 2001[15] 2006[15] 2012[15]
Väkiluku &&&&&&&&&&&05019.&&&&005 019 &&&&&&&&&&016599.&&&&0016 599 &&&&&&&&&&023512.&&&&0023 512 &&&&&&&&&&027630.&&&&0027 630 &&&&&&&&&&057863.&&&&0057 863 &&&&&&&&&&072816.&&&&0072 816 &&&&&&&&&&081356.&&&&0081 356 &&&&&&&&&&068483.&&&&0068 483 &&&&&&&&&&066936.&&&&0066 936 &&&&&&&&&&065268.&&&&0065 268

Taulukon vuoden 1934 väkiluku sisältää kaupungista 2. maailmansodan jälkeen irrotetun Ivangorodin asukkaat, vuoden 1897 väestö Ivangorodin asukkaiden kanssa on noin 28 600.

Väestön etninen ja kansallisuusjakauma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Narva venäläistyi neuvostoaikana. Kaupunki tuhoutui pahasti toisen maailmansodan aikana ja sodan jälkeen kaupungin entisiä asukkaita estettiin palaamasta. Ennen sotaa Narva oli virolaisenemmistöinen kaupunki. Vuoden 1934 väestönlaskennan mukaan 23 512 asukkaasta virolaisia oli 15 556 eli 64,8 %. Venäläisten osuus oli tuolloin 7 205 asukasta. Näiden jälkeen suurimmat ryhmät olivat saksalaiset ja juutalaiset.[17]

Narvan väestö kansallisuuden mukaan (1934)[17]

Kansallisuus Lukumäärä  %-osuus
virolaiset 15 227 64,8
venäläiset 6 986 29,7
saksalaiset 499 2,1
viroa puhumattomat virolaiset 354 1,5
juutalaiset 188 0,8
puolalaiset 162 0,7
suomalaiset 145 0,6
inkeriläiset 66 0,3
latvialaiset 65 0,3
tataarit 59 0,3
muut 102 0,4

Narvan väestö kansallisuuden mukaan (1/2011)[10]

Kansallisuus Lukumäärä  %-osuus
venäläiset 53 039 82,02
virolaiset 2 498 3,86
ukrainalaiset 1 652 2,55
valkovenäläiset 1 377 2,13
suomalaiset 477 0,74
tataarit 318 0,49
muut 5 306 8,21

Narvan väestö kansalaisuuden mukaan (1/2011)[10]

Kansalaisuus Lukumäärä  %-osuus
Viro 29 978 46,36
Venäjä 23 462 36,28
Ukraina 166 0,26
Valko-Venäjä 50 0,08
Latvia 74 0,11
Liettua 95 0,15
muut maat 260 0,40
määrittelemätön kansalaisuus 10 582 16,36

Matkailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Narva on virolaisen ja venäläisen kulttuurin risteyspaikka ja suosittu pysähdyspaikka matkalla Pietariin tai sieltä takaisin.[1] Narvan historiallisia nähtävyyksiä ovat Narvan linna, 1600-luvulta peräisin olevat raatihuone ja suojalinnoitukset (bastionit), 1800-luvulla rakennettu Paroni von Velion talo sekä Kreenholmin tehtaan alue.[7]

Narvajoen suussa, keskustasta noin 15 km pohjoiseen sijaitsee Narva-Jõesuun perinteikäs kylpyläkaupunki, joka tunnettiin tsaarinaikaan nimellä Hungerburg. Sen pitsihuvilat tuovat mieleen Terijoen ja 13 kilometriä pitkä, kaareva hiekkaranta jopa Rivieran. 1800-luvun venäläiset taiteilijat, esimerkiksi taidemaalarit Repin ja Šiškin, kirjailijat Leskov ja Mamin-Sibirjak sekä runoilija Severjanin viettivät siellä kesiään.[20] Uuden itsenäistymisen myötä lukuisat hotellit ja lomakeskukset jäivät pitkäksi aikaa rapistumaan, sillä Narvajoesta tuli rajajoki ja matkailuvirrat tyrehtyivät. Narva-Jõesuun 1930-luvun esikuvien mukaan vuonna 1961[21] rakennettu funkkiskylpylä avattiin kunnostettuna vuonna 2006. Myös Narvan kaupunkiin on valmistunut kaksi länsimaista tasoa edustavaa hotellia ja useita kauppakeskuksia.

Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jalkapallojoukkue Narva Trans pelaa Viron miesten pääsarjassa. Leo Komarov on syntynyt Narvassa.

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Narva on Lahden yhteistyösopimuskaupunki. Narvan seudun eli Idaregioonin kunnilla (Narva, Narva-Jõesuu, Sillamäe, Vaivara) ja Kotkan–Haminan seudun kunnilla (Hamina, Kotka, Miehikkälä, Pyhtää, Virolahti) on yhteinen, keskinäinen kumppanuussopimus (allekirjoitettu 17. toukokuuta 2006). Kävelymatkan päässä kaupungista sijaitsee Narvan lentokenttä (ICAO:EENA), jonka nurmiradalle pienemmät koneet voivat laskeutua.

Laajakulmakuva Narvasta länteen

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Narva ja Narva-Jõesuu Viitattu 24.12.2016.
  2. Cornelius Hasselblatt ja Kai Ulrich Müller: Estland, s. 50. Otava. ISBN 951-1-13017-X. (ruotsiksi)
  3. a b Cornelius Hasselblatt ja Kai Ulrich Müller: Estland, s. 57. Otava. ISBN 951-1-13017-X. (ruotsiksi)
  4. Piret Hiisjärv & Ene Hiiepuu: Looking at Estonia, s. 20. The Oliver Press, Inc., 2006. ISBN 9781881508328. Google book (limited preview). (englanniksi)
  5. a b c d e f g h i j Heikki Rausmaa: Katsaus Viron itäisimmän kaupungin historiaan Tuglas-seura. Viitattu 24.12.2016.
  6. Tom Masters: Eastern Europe, 9. edition, s. 332. Lonely Planet, 2007. ISBN 9781741044768. Google book (limited preview). (englanniksi)
  7. a b Narvan nähtävyydet
  8. Narva, kaupunki-info
  9. a b c Welcome to Narva
  10. a b c Narva.ee (pdf)
  11. RL002: Rahvastik elukoha, soo, vanuserühma ja rahvuse järgi, 31. detsember 2011 Statistikaamet. Viitattu 23.12.2016. (viroksi)
  12. a b Pervaja Vseobštšaja perepis naselenija Rossijskoi imperii 1897 g., Sankt-Peterburgskaja gubernija. (Venäjän keisarikunnan väestönlaskenta 1897. Pietarin kuvernementti) demoscope.ru. Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 3.5.2013. (venäjäksi)
  13. a b Vsesojuznaja perepis naselenija 1959 g. (krome RSFSR) (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1959. Muut neuvostotasavallat kuin Venäjä) demoscope.ru. Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 3.5.2013. (venäjäksi)
  14. a b Vsesojuznaja perepis naselenija 1989 g. Gorodskoi. (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1989.) demoscope.ru. Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 3.5.2013. (venäjäksi)
  15. a b c d Statistical Database: Population (PO0291: Population number, area and density by administrative unit or type of settlement, 1 January: Narva city (Tietokantahaku Viron tilastokeskuksen tietokannasta) Tallinn: Statistics Estonia. Viitattu 3.5.2013. (englanniksi)
  16. Statistitšeskija tablitsy o sostojanii gorodov Rossijskoi imperii. (Tilastotaulukoita Venäjän keisarikunnan kaupungeista (1840). Revel (Tallinna) löytyy julkaisun sivulta 28/41 otsikon Sankt-Peterburgskaja gubernija yhteydestä) Pietari. Viitattu 3.5.2013. (venäjäksi)
  17. a b c Rahvastiku koostis ja korteriolud. 1. III 1934 Rahvaloenduse andmed, vihk II. Tallinn, 1934. Riigi statistika keskbüroo. (pdf)
  18. Vsesojuznaja perepis naselenija 1970 g. (krome RSFSR) (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1970. Muut neuvostotasavallat kuin Venäjä) demoscope.ru. Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 3.5.2013. (venäjäksi)
  19. Vsesojuznaja perepis naselenija 1979 g. (krome RSFSR) (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1979. Muut neuvostotasavallat kuin Venäjä) demoscope.ru. Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 3.5.2013. (venäjäksi)
  20. Narvan lähialueet
  21. Viron valtion kulttuuriarvojen rekisteri

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]