Teuronjoki (Tammela)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Teuronjoki
Maat Suomi
Maakunnat Kanta-Häme
Kunnat Tammela
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Päävesistöalue Kokemäenjoen vesistö (35)
Valuma-alue Loimijoen valuma-alue (35.9)
Pinta-ala 3 138,36 km² [1]
Pääuoman pituus yli 160 km [a]
Pääuoman osuudet LoimijokiPyhäjärviKuivajärviMyllyjokiTeuronjoki ←Kyläsillanjoki
Yhtyy Kokemäenjoki
Joen uoman kohteita
Alkulähde Kuuslammi
  60.8600°N, 23.9745°E
Laskupaikka Pehkijärvi
  60.8345°N, 23.9370°E
Esteet pato
Taajamat Teurossuu, Teuro
Mittaustietoja
Pituus 9,51 km [1]
Lähdekorkeus 122,1 m [2]
Laskukorkeus 105,6 m [3]
Korkeusero 16,5 m
Kaltevuus 1,78 m/km
Muuta

Teuronjoki on Kanta-Hämeen Tammelassa virtaava 9,5 kilometriä pitkä joki, joka muodostaa lyhyen osuuden Loimijoen valuma-alueen pääuomasta.[1][4]

Joen kulku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hyvin mutkainen joki alkaa Kuuslammesta ja puolivälissä se kulkee Teuron kylätontin läpi päättyen Pehkijärveen. Voidaan tulkita niinkin, että Kuuslammiin laskeva alle kilometrin mittainen Pihonjoki olisi osa laskujokea ja että sen valuma-alueen keskusjärvi olisikin Rautijärvi. Joen valuma-alue on 117 km² suuruinen ja siihen kuuluu yli 40 järveä tai lampea. Alajuoksun ja yläjuoksun välinen korkeusero on 16,5 metriä.[1][4]

Joen kulkuun on menneisyydessä puututtu selvästi. Ennen Kuuslammia Pihonjoki on aivan suora ja Kuuslammin jälkeenkin on merkkejä uoman oikasemisesta. Eräs syy joen perkauksiin ovat järvenlaskut, joita Teuronjoen valuma-alueella tehty. Rautijärveä laskettiin 1800-luvulla ja se tehtiin perkaamalla sekä Pihonjokea että Teuronjoen yläjuoksua. Myös alajuoksua on oikaistu.[5][6]

Joessa on neljä koskea ja 14 virtapaikkaa tai nivaa. Mannilan kohdalla on joessa pato, jonka taakse jää 150 metriä pitkä patoallas. Joki alkaa tämän jälkeen meanderoida ja käännyttyään 2,5 kilometrin jälkeen etelään se virtaa peltojen halki rauhallisemmin kääntyillen. Tässä kohdassa jokeen yhtyy Hietastenoja, joka on Hietaslammin, Haukilammin ja Koskuslammin yhteinen laskuoja. Joki laskee Pehkijärveen Teurossuun kylässä. Joen suisto on maatunut pitkälle muodostaen pitkänomaisen deltan. Sen synty liittyy Pehkijärven vedenpinnan laskuun.[7][8][9]

Luonnontila[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joen vesi on käyttökelpoisuudeltaan kohtalainen ja se on humuksen ruskeaksi värjäämää. Vuonna 1997 jokeen istutettiin kaksivuotiaita taimenen poikasia. Vuonna 2010 ylimmäisellä ja alimmaisella koskella suoritettiin koekalastus, jossa ei kuitenkaan saatu yhtään taimenta saaliiksi. Myllyjoessa on kaksi nousuestettä ja Teuronjoessa yksi nousueste, jotka estävät kalojen liikkumisen kohti ylävirtaa. Joessa on ravustettava täplärapukanta. Joen kunnostamista on harkittu. Joesta aikoinaan peratut kivet makaavat vieläkin joen penkereillä ja niitä olisi helppo palauttaa jokeen suojakiviksi joen kaloille.[7]

Osana Pehkijärven kunnostusta järven vedenpinnan korkeutta pyritään pitämään korkealla ja Teuronjoen suistoon ruopattaisiin 2,5 metriä syvä veneilyväylä.[10][11]

Teuron kylän alapuolella on kyläyhdistyksen kunnostama uimaranta nimeltä Emman pyörre.[12]

Teuronjoen valuma-alue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä artikkeli kertoo Tammelassa sijaitsevasta Loimijoen valuma-alueen Teuronjoesta. Myös Vanajan reitillä on Hausjärvellä, Kärkölässä ja Hollolassa Teuronjoella valuma-alue.

Joen valuma-alueen kuvaileminen on helpompi kuvailla lähtien liikkeelle joen alkujuoksulta ja edeten yläjuoksulle päin. Kuuslammi, Hietaslammi, Koskuslammi ja Haukilammi sijaitsevat joen omalla alueella. Seuraavassa kuvaillaan valuma-alueen yli 40 järven ja lammen keskinäisiä yhteyksiä.

Valuma-alueen keskusjärvi on Rautijärvi. Siihen laskevat lännestä Kyläsillanjoki, Alasen laskujoen kautta ylemmällä virtaava Kuorijoki ja idän suunnasta virtaava laskuoja, jonka kautta kulkevat Suojärvenjoen Uljasjärveen tuomat vedet.[4]

Suoraan Uljaslampeen laskee pohjoisesta harjun juurelta pieni Kilpilammi. Samoin tekee suurempi Suojärvi, jonka laskujoki on Suojärvenjoki. Suorjärvenjokeen yhtyy suurten soiden läpi virtaava Korpilammin, Keskilammin ja Haukivahon yhteinen laskuoja. Suojärvi sijaitsee valuma-alueen itärajalla ja sen kautta laskevat loput järvistä. Sen pohjoispäähän laskee pitkä puro, johon on liitettu ympäristön suo-ojaverkosto. Matkalla keskikokoiselle Isolle Tähilammille purossa on Rimpilammi, joka on kuin uoman laajentuma. Se sijaitsee harjun pohjoispuolella ja saattaa siksi olla umpeen kasvanut pohjavesilammikko. Isoon Tähilampeen laskee ylinnä sijaitseva Pikku Tähilammi. Ison Tähilammen lounaispuolella sijaitsevat kolme pikkulampea, joista ei ole laskuojaa minnekään. Kahden nimeksi on merkitty Kissalammi ja Koiralammi.[4]

Kuorijoki, joka laskee Rautijärveen Päällisen ja Alasen kautta, on keskikokoisen Sotkajärven laskujoki. Valuma-alueen kaksi muutakin latvajärveä Ojajärvi ja Pukarojärvi, ovat keskikokoisia.[4]

Kyläsillanjoki laskee Kylänlammista, johon vuorostaan laskee Keskinen Salakkajokea myöten. Keskiseen laskee vesiä kahta kautta. Läntisestä suunnasta laskevat siihen ketjussa Kaukasenviidanlammi, Kaakkolammi ja Koverojärvi. Pohjoisesta laskevat kaikki muut järvet. Ensimmäinen on Ylimmäinen, johon laskee sivulta pieni Pikku Ylimmäinen. Ylimmäiseen laskee 5 kilometriä pitkä Pörrösaarenjoki, joka on Kanalammin laskujoki. Kanalammiin laskee vuorostaan Kivitokeenojaa myöten suurempi Kanajärvi. Pörrösaarenjokeen yhtyvät matkan varrella idästä päin Tuomistonlammin ja Pikku Kaukasenviidanlammin yhteinen laskuoja sekä lännestä päin Lahnalammi. Kanalammiin laskee luoteesta päin ketjussa Kortelammi ja Verikäs. Lopuksi, Kanajärveen laskevat luoteen suunnasta pieni Siirtolammi ja sitten ketjussa sen vierestä Jouhilammi ja Kotalammi.[4]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Senaatin kartastossa vuodelta 1884 joen nimi kirjoitettiin ”Teuranjoki”.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huomioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Pääuoman muodostuminen on selostettu artikkelin Kauvatsanjoen valuma-alue kappaleessa ”Pääuoma”.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Ympäristö- ja paikkatietopalvelu Syke (edellyttää rekisteröitymisen) Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 8.7.2022.
  2. Teuronjoen lähde, Tammela (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 17.4.2019.
  3. Teuronjoen suisto, Tammela (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 17.4.2019.
  4. a b c d e f Kansalaisen karttapaikka.fi. Maanmittauslaitos. Kartan verkkoversio (viitattu 28.10.2013)
  5. a b Maanmittauslaitos: Senaatinkartasto: Tammela (XIII 24) kartta, 1884, Arkistolaitos
  6. Maanmittauslaitos: Senaatinkartasto: Tammela (XIII 25) kartta, 1884, Arkistolaitos
  7. a b Tomi Ranta: Tammelan kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma v. 2011-2015 30.10.2010. Proagria/Hämeen kalatalouskeskus. Arkistoitu 24.9.2015. Viitattu 28.10.2013.
  8. Anttila, Veikko: Järvenlaskuyhtiöt Suomessa, s. 162. Kansatieteellinen arkisto 19. Helsinki: Suomen Muinaismuistoyhdistys, 1967. Forssan kirjapaino OY.
  9. Anttila, Veikko: Järvenlaskuyhtiöt Suomessa, s. 264. Kansatieteellinen arkisto 19. Helsinki: Suomen Muinaismuistoyhdistys, 1967. Forssan kirjapaino OY.
  10. Tammela: Pehkijärviyhdistys
  11. Aluehallintavirasto: Pehkijärven kunnostus, Tammela (Arkistoitu – Internet Archive), 2012
  12. Teuro-Kuuslammi-kyläyhdistys: Uimaranta