Teuronjoen valuma-alue (Vanaja)
Teuronjoen valuma-alue (vesistöaluetunnus 35.83) [1][2] on Kanta-Hämeessä Hämeenlinnassa ja Päijät-Hämeessä Hollolassa, Asikkalassa ja Kärkölässä sijaitseva on Vanajan reitin valuma-alueessa sijaitseva toisen jakovaiheen valuma-alue, joka on Pääjärven eteläpuolelta alkavan ja Mommilanjärveen laskevan Teuronjoen, että Pääjärven yhteinen, valuma-alue. Valuma-alueen pinta-ala on 439,19 neliökilometriä ja sen järvisyys on 4,79 %. Vesistöreitin vedet laskevat seuraavaksi Puujoen alueelle (35.82). [1][2][3][4]
Se kuuluu Kokemäenjoen vesistöön (vesistöaluetunnus 35) ja on Vanajan reitin valuma-alueen (35.8) kolmannen jakovaiheen kolmas osa-alue, joka jaetaan vielä kahdeksaan alueeseen. Nämä valuma-alueet ovat Teuronjoen alaosan alue (35.831), Teuronjoen keskiosan alue (35.832), Pääjärven alue (35.833), Pällinkäistenojan valuma-alue (35.834), Haarajoen valuma-alue (35.835), Mustajoen valuma-alue (35.836), Luhdanjoen valuma-alue (35.837) ja Valkojan valuma-alue (35.838). Vesistöalueen keskusjärvi on Pääjärvi, joka on käytännössä samalla myös Teuronjoen pääjärvi. Teuronjoen valuma-alueeseen kuuluu yli 50 järveä tai lampea. Niistä merkittävämmät ovat Pääjärvi (1 344 hehtaaria), Tevänti (192 hehtaaria), Kärkölän Valkjärvi (143 ha), Hämeenkosken Valkjärvi (74 ha), Oriharonjärvi (47 ha) ja Leppälammi (38 ha).
Alueella sijaitsee useita taajamia. Valuma-alueen eteläosassa sijaitsevat Lappila, Kärkölän keskustaajama ja Kärkölän kirkonkylä. Pääjärven eteläpuolella on Hämeenkosken taajama ja järven luoteispuolella valuma-alueen ulkopuolella Lammin taajama.[1][2]
Alla esiteltävässä alueen kuvauksessa on käytetty lähteinä Suomen ympäristökeskuksen viranomaistietoja ja Maanmittauslaitoksen karttapalvelua.[1][2]
Alueen kuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Teuronjoen alaosan ja keskiosan alueiden raja kulkee Ensimmäisen Salpausselän katkelmassa Myllykylän kohdalla aivan Kärkölän kirkonkylän länsipuolella. Alajuoksulla on ensin [5]
- Teuronjoen alaosan alue (35.831), ja siihen laskevat
- Valkojan valuma-alue (35.838)
- Pällinkäistenojan valuma-alue (35.834)
Alaosaan laskee
- Teuronjoen keskiosan alue (35.832)
ja siihen vuorostaan
- Pääjärven alue (35.833), johon laskevat seuraavat valuma-alueet:
- Haarajoen valuma-alue (35.835)
- Mustajoen valuma-alue (35.836)
- Luhdanjoen valuma-alue (35.837)
Valuma-alueet on kuvattu alempana tarkemmin.
Teuronjoen alaosan alue (35.831)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Joen alaosa alkaa Myllykylän harjun kohdassa sijaitsevsta myllypadosta ja se laskee Mommilanjärven itärantaan järven eteläpäässä. Joki vaikuttaa oiotulta ja peratulta, koska oikaistujen mutkien jäänteitä löytyy joen varresta. Yläjuoksulla siihen yhtyy vasemmalta Heroja, jonka sivuhaarassa toimii useitakin lähteitä eli niin sanotut Herojan lähteet. Sen alapuolelle yhtyy myös vasemmalta Lähdeoja, jonka pääuoma alkaa Kärkölän kirkonkylän eteläpuolen metsästä ja jonka pääuoma kulkee Hiidenmäellä kahden lammen kautta ja siihen yhtyy ennen lampia Likolammen sivuhaara. Ennen Kärkölän Valkjärvestä laskevaa Valkojaa, jokeen yhtyy sen vasemmalta puolelta kuivatetun Levijärven syväksi kaivettu laskuoja Tohinoja [6]. Tohinoja tuo Valkojan valuma-alueen vesiä ja sen valuma-alue selostetaan alempana omassa kohdassaan. Samaa voi sanoa Pällinkäisten ojan valuma-alueesta, joka on Pällinkäisten valuma-alueen pääuoma. Näiden ojien jälkeen Teuronjoki tekee kaarteen oikealle, jossa tähän yhtyy oikealta Merrasoja, joka on Merrasjärven ja Merrasojankorven laskuoja.
Teuronjoen keskiosan alue (35.832)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Teuronjoen luusua sijaitsee Iso-Lanossa, johon Pääjärvi laskee Leppälammin kautta. Joen alku virtaa Hämeenkosken taajaman läpi ja ennen Hämeenkosken kirkkoa siihen yhtyy oikealta Lähdeoja ja sen jälkeen vasemmalta Kiehuvanlähteenoja. Koska lännessä kohoavan harjun sandurialueen suppien keräämät sadevedet katsotaan suotuvan kohti Teuronjokea, luetaan myös Ahvenainen ja Pikku-Ahvenainen joen alueeseen. Kirkon vaiheilla on joessa pato ja sen alla koski, jonka jälkeen siihen yhtyy edellä mainittu Kiehuvanlähteenoja. Ennen seuraavaa Hankalankoskea jokeen yhtyy vasemmalta Kylmäoja, jonka vedet tulevat kauempaa lounaasta. Siellä sijaitsee latvajärvenä Anttilanjärvi. Pian yhtyykin oikealta Hämeenkosken Valkjärvi, joka yhdessä Kellolanlähteen kanssa muodostavat suuren ojan. Saman ojan valuma-alueeseen luetaan myös Suklammi. Seuraava oja on tätä suurempi. Se on Kumianoja, joka tuo laajemman valuma-alueen vedet Kumianmäen takaa. Siihen kuuluvat Tenhiälän, Kastarin ja Toivolan peltoaukeiden ja Ensimmäisen Salpausselän pohjoisrinteissä olevien lähteiden vedet. Muut tämän alueen alajuoksun ojat ovat verrattain pieniä. Poikkeuksena on Peto-oja, joka yhtyy pääuomaansa oikealta. Sen vieressä, mutta Palomäen päällä, sijaitsee Iinijärvi. Sen vedet katsotaan kuuluvan Peto-ojan valuma-alueeseen.
Pääjärven alue (35.833)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääjärvi on Teuronjoen valuma-alueen pääjärvi siinä mielessä, että sen kautta virtaa puolet valuma-alueen vesistä ja ne ohjautuvat sen jälkeen Teuronjokeen. Järvessä on ylivoimaisesti eniten vettä muihin valuma-alueen järviin verrattuna. Siihen laskevat Luhdanjoen valuma-alueen, Haarajoen valuma-alueen ja Mustajoen valuma-alueen vedet sekä vielä Pääjärven alueen pienemmät ojat. Kahtlammin laskuoja on lyhyt ja sen valuma-alue pieni. Eteläiseen vastarantaan laskeva Työjärven valuma-alueeseen kuuluu suuri Laaviosuo ja pienempi Ristilähteensuo, jonka kautta tulevat myös Iso-Väihin ja Vähä-Väihin vedet. Työjärven laskuojaan yhtyy myös syrjässä sijaitsevan Kalliolammin laskuoja.
Pääjärven luusua sijaitsee järven eteläpäässä, mistä alkaa 500 metriä pitkä Kotajoki. Se laskee Leppälammin läpi ja jatkaa 100 metriä pitkänä jokena Iso-Lanoon. Järven eteläpäässä sijaitsee joen laajentuma, jota kutsutaan Pikku-Lanoksi, ja jonka eteläpäästä saa Teuronjoki alkuunsa.
Pällinkäistenojan valuma-alue (35.834)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pällinkäistenoja on valuma-alueeltaan pieni. Sen pääjärvi on Oriharonjärvi, joka on pitempi kuin itse laskuoja. Oriharonjärveen laskee kauempana metsässä sijaitseva Särkijärvi.
Haarajoen valuma-alue (35.835)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Haarajoki laskee Pääjärven pohjoispäähän Ronnissa. Valuma-alueen suurin järvi on Tevänti, joka laskee Matkarin läpi Mustianjokea myöten Kuurikanjärveen. Siitä joki jatkaa Haarajoen nimellä Pääjärveen. Matkari kerää myös Ahvenjärven, Avijärven ja Lahijärven vedet. Tevännin kautta kulkevia vesiä kerää sen pohjoisrantaan laskeva Oksjärvi, johon laskee Kaarttasen, Kalliojärven ja Vennajärven yhteinen laskuoja. Vaikuttaa siltä, että myös Vähä Koukkujärvi tekee niin omalta suunnaltansa. Tevännin lounaisrantaan laskee todennäköisesti Iso Koukkujärvi ja sen pieni suolampi Muonajärvi, mutta kartoista katsomalla sen vesien todellinen kulku on arvailua. Pieni Paskojärvi sijaitsee muista järvistä syrjässä ja sen laskuoja yhtyy Haarajokeen Kostilan eteläpuolella.
Mustajoen valuma-alue (35.836)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mustajoki laskee Pääjärveen sen itäpäähän. Putulassa joen alajuoksu muodostuu kahdesta sivuhaarasta Isojoesta ja Vähäjoesta. Vähäjoen uomaa kutsutaan yläjuoksulla Koskurinjoeksi ja se tuo Paakkolasta saakka vettä. Isojokea nimitetään Vestolan yläpuolella Arrajoeksi ja vielä Ränskälänkorven yläpuolella Ränskälänojaksi. Oja on pitkältä matkalta kuntien rajajokena. Ränskälänojan latvajärviä ovat pienten nimettömien lampien lisäksi Tervajärvi, Ruuttanajärvi ja Rajajärvet. Ränskälänoja jatkaa alas Alemman Rajajärveen, johon yhtyy Alisen Kaakkolammin laskuoja. Oja ohittaa myös Niemisjärven vierestä ja siihen laskee alueen laajojen ojitettujen soiden kuivatusvedet. Niiden mukana tulee myös Möläkän vedet. Arrajokeen yhtyy kaukaa lännestä Viipsjärven ja Ahveniston yhteinen laskuoja, mutta pieni Kuusjärvi laskee vasta Isojokeen ennen Putalaa.
Vähäjoki saa vetensä pääasiassa Salpausselän muodostamasta pohjavedestä ja alueen ojitetujen soiden kuivatusvesistä. Jokihaaran latvavesiä ovat Haukijärvi ja Leppäjärvi, jotka laskevat Uudenmyllynojan kautta, ja Likoset, jotka laskevat Paakkolan kautta tulevaa ojaa myöten, ja lopuksi Kämpjärvi, jonka Kukkaroja yhtyy Koskurinjokeen.
Luhdanjoen valuma-alue (35.837)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Valuma-alueen laskujoen pääuomaa kutsutaan alajuoksulla Sammalistonojaksi, keskijuoksulla Luhdanjoeksi ja yläjuoksulla Liesjoeksi. Se laskee Pääjärven itäpään etelärantaan. Sen alku sijaitsee Ensimmäisen Salpausselän pohjoispuolella levittäytyvillä raskaasti ojitetuilla Järventaustansuolla ja Pinnolansuolla. Pinta-alaltaan suurin järvi on Sairakkalanjärvi, vaikka sen vedenpintaa on kahdesti laskettu. Järven alapuolella ollut Järventaustanjärvi on sen sijaan kuivatettu. Luhdanjoen varressa moreenimäellä sijaitsevat Palomaanjärvi ja Vähäjärvi. Ne ovat laskuojattomia lampia, jotka luetaan kuuluvaksi tähän valuma-alueeseen.
Valkojan valuma-alue (35.838)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Valkoja yhtyy Teuronjokeen Teuronjoen alaosan alueella. Valkoja on Valkjärven laskuoja, jonka kautta Teuronjokeen laskevat kaupunkiojallaan myös Hähkäjärvi ja epäselvästi hahmoteltavalla ojalla Sirkkojärvi. Valuma-alue on pinta-alaltaan pieni.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Teuronjoen suu (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 19.10.2019.
- ↑ a b c d Ympäristö- ja paikkatietopalvelu Syke (edellyttää rekisteröitymisen) Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 22.5.2017.
- ↑ Teuronjoen valuma-alue (35.83) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 18.2.2018.
- ↑ Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126. Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4.
- ↑ Matti Saarnisto, Heikki Rainio ja Harri Kutvonen: Salpausselkä ja jääkaudet. Opas 36. Espoo: Geologian tutkimuskeskus & Lahden kaupunginmuseo, 1994. ISBN 9S1-690-SS1-X. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 1.8.2017).
- ↑ Arkistolaitos: H26:5/45-46 Kärkölä; N:ot 1-6 (Arkistoitu – Internet Archive), kartta ja jakokirja Levijärven vesijättömaiden jaosta, 1836, viitattu 1.8.2017