Renkajoki

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Renkajoki
Maat Suomi
Maakunnat Kanta-Hämeen maakunta
Kunnat Hattula, Hämeenlinna, Janakkala
Vesistön ja valuma-alueen tietoja
Vesistö Kokemäenjoen vesistö
Valuma-alue Renkajoen yläosan valuma-alue
Uoman kohteita
Sivuhaarat Heinioja, Haarajoki
Esteet Vartijakoski, Vahteristonkosken pato, Hiitankosken pato, Kuitilankosken pato, Muurilankosken pato, Hinkaloistenkoski ja Nevilän myllyn
Taajamat Renko
Mittaustietoja
Alkulähde Renkajärvi, Hattula
  121,9 m [1]
  60.94170°N, 24.12917°E [1]
Laskupaikka Haapajärvi, Janakkala
  80,9 m [2]
  60.86100°N, 24.44961°E [2]
Pituus 24 km [3]
Keskileveys 5 m
Korkeusero 41 m
Kaltevuus 1,71 m/km
Ylikeskivirtaus 2,59 m³/s [4]
Keskivirtaus 0,76 m³/s [4]
Alikeskivirtaus 0,16 m³/s [4]
Muuta

Renkajoki [5] on joki, joka virtaa Kanta-Hämeessä Hattulan Renkajärvestä Hämeenlinnan Rengon kautta Janakkalan Haapajärveen.[5]

Maantietoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noin 24 kilometriä pitkä joki alkaa Renkajärven Jokiharjun pohjoissivulta, josta se virtaa Onkilammelle, missä se ylittää harjujakson sen eteläpuolella sijaitseva Tunturilammin kautta Myllykylään. Harjujakso on Renkajärveltä Rengon kautta Tunturivuorelle, ja siitä edelleen kaakkoon, jatkuva harjujen ja muiden jäätikköjokimuodostumien jatkumo. Harjujakson alavaa laaksoa seuratessaan joenuoma leviää toisinaan lammiksi tai järviksi, jotka ovat joen läpivirtausjärviä. Ensimmäinen niistä on puolitoista kilometriä pitkä Tuomisto ja sen perässä puoli kilometriä pitkä Vahteristo. Vahteriston vedenpintaa on nostettu padolla. Seuraavaksi joki saavuttaa 300 metriä pitkän Tammilammin, joka on padottu Hiitankoskesta. Seuraavaksi tulee kolme kilometriä pitkä Myllyjärvi, jonka saman vedenpinnankorkeuden jakaavat myös yläjuoksulla Matokoski ja alajuoksulla Ylijärvi. Tämä järviallas on padottu Kuittilankosken padolla. Koski laskee heti Alijärveen, josta alkaa Rengossa Kuittilan ja Muurilan läpi virtaava jokimainen osuuden alku. Rengon kirkon kohdalla joessa on tosin padottu lampi, mutta muuten se on jokimainen ja nyt joki alkaa menderoida lievästi. Pappilan kohdalla siihen yhtyy oikealta lännestä juokseva Heinioja. Joki alkaa tämän kohdan jälkeen virrata peltoalueella kauempana harjujaksosta. Se sivuaa matkallaan Hinkaloista, Haapamäkeä, Oinaalaa ja Nevilää. Joen rannoilla on paljon makkarajärviä tai joesta haarautuvia katkenneita putaita. Joki palaa Nevilän jälkeen harjujakson ympäristöön ja siirtyy sen pohjoispuolelle Haarajoenkulmalle. Siellä siihen yhtyy vasemmalta pohjoisen metsäalueelta ja Heinisuolta tuleva Haarajoki. Tämä tapahtuu kaksi kilometriä ennen Renkajoen laskemista Haapajärveen Haapaniemessä. Joelle on kaivettu toinenkin lasku-uoma, joka yhtyy Kaartjoen uomaan sen loppujuoksulla.[5]

Renkajoen erikoisuus on sen saama pohjaveden suuri osuus. Koska joki virtaa harjujakson kanssa ympäristöään matalammassa laaksossa, kerää se ympäristön paksun hiekka- ja sorapeitteen pohjavedestä huomattavan osan itseensä. Tutkimuksien mukaan pohjavesikin virtaa harjujakson sydämessä joen suuntaisesti kaakkoon. Virtaavan pohjaveden määrä on arviolta 9 500 kuutiometriä vuorokaudessa eli yli 100 litraa sekunnissa. Esimerkiksi harjun kupeessa Oinaalassa sijaitsevalla pienellä Tervalammilla pohjavesi tuottaa siihen 1 000 kuutiometriä vettä vuorokaudessa. Tämä vesi poistuu lammen ojaa myöten Renkajokeen.[6]

Renkajoen erityiluonteen vuoksi sen yhteydessä voidaan mainita sen lähellä sijaitsevia ja siihen vaikuttavia muitakin järviä ja lampia. Myllykylän seudulla jokeen laskevat myös Kekolammi ja Veittijärvi. Myllyjärven vieressä sijaitsee myös molemmat Kortejärvet, Saikko, Pieru ja Sammakkolammi, joiden sijainti harjujaksolla ja syntytapa liittävät sen Renkajokeen. Rengon taajama-alueella sijaitsevat omana ryhmänään Likolammi, Kirkkojärvi ja Raitalammi. Haapamäen kohdalla laskevat samaa ojaa myöten pohjavettä tuottavat Rapalammi ja Leipomenlammit. Niiden lähellä Oinaalassa sijaitsevat vielä Kikkara, Tervalammi, Likolammi ja Sulaja.[5]

Vesistösuhteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järvi sijaitsee Kokemäenjoen vesistössä Vanajan reitin valuma-alueella liittyen Hyvikkälänjoen valuma-alueeseen, jonka Renkajoen yläosan valuma-alueeseen joki kuuluu.[7][5]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Salpauselän kehittyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viime jääkauden loppuvaiheessa mannerjäätikön reuna oli vetäytynyt näille seuduille ja se pysytteli paikallaan vuosina 10 050–9 950 eaa. (konventionaalista aikaa) eli noin 100 vuotta. Sinä aikana mannerjäätikön reuna puski näkyviin kolmannen Salpausselän moreeniselänteitä ja soramuodostumia. Nämä muodostumat seuraavat tällä seudulla maastossa linjaa, joka alkaa Nummenkylästä ja osoittaa kohti pohjoiskoillista. Se kulkee Renkajoen ylitse ja asemoituu siihen nähden poikittain. Joki seuraa vuorostaan Renkajärveltä Rengon kautta Tunturivuorelle kulkevaa harjujaksoa. Harjujakso sijoittui tähän kohtaan kallioperässä olevan kalliomurroksen vuoksi, joka oli syvempi kuin muu kallioperä lähialueella. Mannerjäätikön alaiset sulamisvedet hakeutuivat murrokseen jäätikköjoeksi puhdistaen sitä ja muodostivat sen pohjalle harjuja. Kun sulamisvedet saavuttivat mannerjäätikön reunan, purkautuivat ne esille merenpinnan alle tuoden mukanaan hiekkaa, hiesua, hietaa ja savea. Kevyt kivennäisaines kulkeutui meressä eteenpäin Rengon ja Oinaalan kaakkoispuolelle ja laskeutui sinne muodostaen savi- ja hietamaita. Meri oli siellä matalaa ja syvimmilläänkin vain 50 metriä. Raskaampi hiekka kerrostui jäätikköjoen suuaukon eteen harjuiksi, deltoiksi ja sandureiksi. Näitä kaikkia esiintyy Renakajoen ympäristössä runsaasti erityisesti kolmannen Salpausselän vyöhykkeellä.[6]

Renkajoen järviketjun muodostuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harjujakson molemmilla puolilla esiintyy tasaisen maaston alueita, joiden reunat viettävät jyrkästi alaspäin. Rinteet putoavat joskus lampiin ja järviin, mutta myös kuivia tai soistuneita mäenjuuria esiintyy. Tasaiset alueet ovat useimmissa tapauksissa jäätikköjokimuodostumia, joita kutsutaan joko deltoiksi tai sandureiksi niiden muodostumistapojensa vuoksi. Sellainen muodostuu jäätikköjokitunnelin suuaukon edustalle, kun samaan kohtaan kulkeutuu hiekkaa ja soraa pitkiä aikoja. Renkajoen ympäristössä hiekkaa kerääntyi niin paljon, että deltan pohja kohosi merenvedenpinnan tasolle. Siihen aikaan Itämeren Yoldiavaihen vedenpinnan korkeus oli Rengossa 135–140 metriä mpy., mikä on voitu päätellä deltojen lakikorkeuksista. Deltan leviämistä ympäristöön rajoittivat jäävuoret, joita lohkeksi mannerjään reunasta jäätikköjokitunnelin kohdalla. Jäävuoret romahtivat vedessä hiekan joukkoon ja juuttuivat paikoilleen. Kun jäätikköjoen suuaukon paikkaa siirtyi jäärvuoren sivulle, alkoi muodostua uusi delta. Tämä prosessi selittäisi Renkajoessa kolmannen Salpausselän kohdalla olevat lukuisat lammet ja järvet, jotka sijaitsevat jäävuorien jättämissä supissa. Ne ovat siis jäävuorien juurien jättämiä jälkiä deltojen ja harjujakson maastossa.[6]

Renkajoen muodostuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Renkajoki virtaa maastossa kallioperän murroksen muodostamassa syvennyksessä. Sen pohja on muodostunut kauan ennen jääkausia, mutta jääkauden lopun jäätikköjoki huuhtoi sen pohjaa syventäen sitä lisää. Jäätikköjoki myös kasasi murroksen pohjalle lajittunutta kiveä ja soraa, joka muodosti harjujakson sisimmät ydinrakenteet. Ytimen ympärille se kasasi jäätikköjoen loppuvaiheessa vielä hiekkaa, joka jäätikön sulaessa valui harjun rinteille. Hitaammin sulaneet jäävuoret jättivät harjujakson viereen laajoja suppia. Jostakin syystä jäätikköjoen tuoma materiaali ei täyttänyt murroksen painaumaa kokonaan, vaan se jäi kolmannen Salpausselän vyöhykkeessä ympäristöään alemmaksi. Kun merenpinta aikanaan laski maankohoamisesta johtuen paljastaen Rengon maakamaran ja kallisti maastoa kaakkoon päin, oli Renkajärven suunnalta tulevilla vesillä uoma virrata kaakkoon. Milloin tämä tapahtui, ei ole tarkkaa tietoa.[6]

Renkajoen padot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Renkajokeen ja sen järviketjuja on vuosisatoja hyödynnetty myllyjen vesivoiman lähteenä. Esimerkiksi Kalmbergin kartastossa vuodelta 1855–1856 on Renkajokeen piirretty myllyn karttamerkki neljään kohtaan. Yläjuoksulla on mylly Tunturilammin alapuolella Vartijakoskessa, ilmeisesti Vahteriston koskessa oli Hiittan saha, Hinkaloisten koskessa oli mylly ja Nevilässä Myllylammin kohdalla oli mylly.[8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Karttapaikka: Renkajärvi, luusua (sijainti maastokartalla) Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 24.10.2019.
  2. a b Karttapaikka: Haapajärvi, joensuu (sijainti maastokartalla) Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 24.10.2019.
  3. Etelä-Suomen Aluehallintovirasto: Kalatien rakentaminen Kuittilankosken patoon(päätös 22/2014/2), 20.2.2014, viitattu 4.11.2017
  4. a b c Vähäkäkelä, Markku & Stening, Mikael: Kuittilankosken kalatie(laskennalliset virtauslukemat), Kuittilan osakaskunta, FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy, 16.12.2013, viitattu 4.11.2017
  5. a b c d e Karttapaikka: Renkajoki (sijainti maastokartalla) Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 24.10.2019.
  6. a b c d Haavisto-Hyvärinen, Maija & Stén, Carl-Göran & Herola, Erkki: Rengon maaperäkartan 2131 05 selitys, Geologian tutkimuskeskus, 31.12.1993, viitattu 4.11.2017
  7. SYKE: Ympäristö- ja paikkatietopalvelu (edellyttää rekisteröitymisen) Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 5.11.2017.
  8. Kalmbergin kartasto: Koottu kartasto, suoraan: kartalle (fc20050967.jpg), 1855−1856

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]