Kinturinlammi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kinturinlammi
Valtiot Suomi
Maakunnat Kanta-Häme
Kunnat Loppi, Tammela
Koordinaatit 60°43′27″N, 24°02′40″E
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Päävesistöalue Kokemäenjoen vesistö (35)
Valuma-alue Hyvikkälänjoen valuma-alue (35.88)
Laskuoja Ämmänoja [1]
Järvinumero 35.887.1.012
Mittaustietoja
Pinnankorkeus 125,9 m [1]
Rantaviiva 1,45 km [2]
Pinta-ala 4,966 ha [2]
Kartta
Kinturinlammi

Kinturinlammi [1] eli myös Kintarinlammi [2] on Kanta-Hämeessä Tammelassa ja Lopella Suojoen kylän lähellä sijaitseva lampi.[2][1]

Maantietoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lammen pinta-ala on 5,0 hehtaaria ja se on 650 metriä pitkä ja 200 metriä leveä. Se sijaitsee Räyskälän ympäristössä Pernunnummella, missä maaperä on muodostunut jääkauden loppuvaiheessa jäätikköjoen muodostumissa, joista alueella sanduri tai delta on vallitsevin maa-aineksen kasautumismuoto [3]. Sen rantaviivan pituus on 1,5 kilometriä ja sen rannat ovat Purinsuon avoruota tai metsäistä suota. Lampi on autio ja sen rantaan johtaa pari polkua. Tammelan ja Lopen välinen kuntaraja kulkee pohjois-etelä-suuntaisena lammen itäpuolelta ohi.[2][1][4]

Vesistösuhteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lampi sijaitsee Kokemäenjoen vesistössä Vanajan reitin valuma-alueella Hyvikkälänjoen valuma-alueeseen, johon Kaartjärven valuma-alue kuuluu. Lammen vedenpinnan korkeus on 125,9 metriä mpy. Lampeen on johdettu Purinsuon pohjoisosan suo-ojia. Nämä toimivat samalla lammen laskuojina, jotka yhtyvät koillisessa Ämmäojaan, joka vuorostaan laskee Yli-Myllyyn. Myös Iso-Melkutin laskee Ämmäojaan.[2][1][5]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1958 peruskartassa Kinturinlampi oli luonnontilassaan, mutta vuoden 1979 kartassa tilanne oli ojituksen osalta nykyisenlainen.[6][7][8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Kinturinlammi, Tammela (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 13.9.2019.
  2. a b c d e f Ympäristö- ja paikkatietopalvelu Syke (edellyttää rekisteröitymisen) Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 4.7.2017.
  3. Litmanen, Tanja: Pääjärven alueen geomorfologia ja deglasiaatiovaiheet Lopen Pernummella, Pro Gradu-tutkielma, Turun Yliopisto, 2012
  4. Kinturinlammi, Tammela (sijainti ilmavalokuvassa) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 13.9.2019.
  5. Kinturinlammi (35.887.1.012) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 14.11.2017.
  6. Peruskartta 1:20 000. 2042 03 Räyskälä. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1958. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 2.4.2017)
  7. Peruskartta 1:20 000. 2042 03 Räyskälä. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1979. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 2.4.2017)
  8. Peruskartta 1:20 000. 2042 03 Räyskälä. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1987. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 2.4.2017)
Tämä maantieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.