Längelmävesi

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Längelmävesi
Längelmävesi Kaivannosta pohjoiseen nähtynä.
Längelmävesi Kaivannosta pohjoiseen nähtynä.
Paikkakunta Kangasala ja OrivesiView and modify data on Wikidata
Valtio SuomiView and modify data on Wikidata
Koordinaatit 61°32′06″N, 24°22′12″E
Pinnankorkeus 84,2 m [1]
Pinta-ala 133,04 km² [2]
Rantaviiva 469,954 km [2]
Suurin syvyys 59,3 m [2]
Keskisyvyys 6,83 m [2]
Tilavuus 0,90905069857 km³ [2]
Valuma-alue 2 180 km² [3]
Virtaus 20 m³/s m³ [3]
Laskujoki Kaivannon kanava [1]
Saaria 731 [2]
Järvinumero 35.721.1.001
Muualla Wikimedia Commons
Längelmävesi

Längelmävesi [1][2] on Pirkanmaalla Kangasalla ja Orivedellä Kangasalan ja Oriveden keskustaajamien lähellä sijaitseva järvi. Koillisessa oleva Koljonselkä on yhteydessä Längelmäveteen Rönnin salmien kautta, joten niitä voidaan pitää saman järven eri järvialtaina, vaikka vesi virtaakin Koljonselältä Längelmäveteen. Yksinään Längelmävesi on Suomen 36. suurin järvi. Längelmäveden ympäristössä on muitakin järviä, joiden vedenpinnan korkeus on sama 84,2 metriä mpy. Nämä muodostavat yhdessä vesistön, jota kutsutaan Suur-Längelmävedeksi. Se olisi puolestaan Suomen 9. suurin järvi.[2][1][3]

Maantietoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järven pinta-ala on 13 304 hehtaaria eli 133 neliökilometriä. Se on 29 kilometriä pitkä ja 22 kilometriä leveä. Järven muoto on sokkeloinen ja siitä erottuu luonnollisella tavalla niemien ja saarien erottamia järvenselkiä.[2][1]

Lounaispäässä sijaitsee Villikanselkä, joka jää Isosaaren ja sitä ylittävän seututien 325 penkereiden eteläpuolelle. Sen eteläpäässä sijaitsevat Kylänlahti ja Salmenperä, jonka salmi yhdistää se Längelmäveteen luettavaan Heposelkään. Huutijärven kohdalla sijaitsee Villikanlahti, pohjoisessa Majaalahti sekä lukuisten karien ympäröimä Pihonlahti. Seuraava järvenselkä jää Sahalahden kirkonkylästä luoteeseen työntyvän Isoniemen eteläpuolelle. Siellä sijaitsee melko saaristoinen Isoniemenselkä, jolla on kolme pientä lahtea Hietasenlahti, Pahalahti ja Myllynsuu. Isoniemen ja Jaalanniemen väliin jää järvenosa, jonka Iso- ja Vähä-Saksalon saaret jakavat pieniksi Saksalonseläksi ja Pispalanseläksi. Jaalanniemen edustan saarien väliin jää Patasalmi, jonka koillispuolella aukeaa laaja ja lähes kahdeksan kilometriä pitkä Ponsanselkä. Sen koillispuolelta reunustavat Härmänsaari, Vähä- ja Iso kalliosaaret sekä kauempana Eräsalo. Ponsanselän länsipuolen lahtia ovat avoin Rantalanlahti, pieni Ponsanlahti ja leveä Vassarinlahti. Ponsanselän kaakkoispuolta kutsutaan myös Haapasaarenseläksi. Siellä sijaitsevat erityiset Noksioislahti ja Nuuruslahti, joilla on pitkä ja kapea salmimainen lahdensuu. Näiden lisäksi on mainittava vielä Vierikanlahti, Kalliolahti ja Kylänlahti. Längelmävedellä on pitkä kaakkoon työntyvä lahti, jota kutsutaan Enonseläksi. Sen luoteispään rajana voidaan pitää Eräsaloa ja Mustisaarta. Enonselkä on seitsemän kilometriä pitkä ja sen kaakkoispäässä työntyy eteenpäin Majastensaaren taakse Puntarinlahti. Pohjoiseen aukeava Ristinselkä sijaitsee Ponsanselän ja Enonselän välissä, mutta se jatkuu pohjoisessa Lehtisensaarelle tai Neulaniemelle asti, mistä alkaa Pappilanselkä. Lehtisensaaren koillispuolella on paljon saaria, mutta siellä olevan Niittylahden kohdalla sijaitsee Kuoresalo, josta Koljolanselkä virtaa Rönninsalmen kautta lounaaseen. Pappilanselän pohjoisrannalle ulottuu Oriveden keskustaajaman asutus. Sen länsipuolelle jää saarten suojaan Koivulahti. Monia rantoja reunustaa pellot ja soita esiintyy harvoin. Rantamaasto on enimmäkseen moreenimaata [4].[1]

Järvessä on laskettu olevan 731 saarta. Niiden yhteispinta-ala on 868 hehtaaria, mikä on noin 6,1 prosenttia järven kokonaispinta-alasta. Saarista Eräsalo (99 ha [3]) on suurin ja Lehtisensaari (58 ha [3]) toiseksi suurin. Muista saarista 94 on yli hehtaarin suuruisia, 617 yli aarin ja loput 18 saarta ovat alle aarin kokoisia. Maininnan arvoisia saaria ovat edellisten lisäksi Isosaaren ympärillä olevat Heikinsaari, Pullosaari, Koivusaari ja Mäntysaari, Isoniemenselällä suuret Eskolansaari ja Mäntysaari sekä väylän viereiset Korkeasaari, Ristisaari ja Nenäsaari, Pispalanselältä näkyvät Koivusaari, Palaneensaari ja Saksalonsaaret.[2]

Järven tilavuus on 909 miljoonaa kuutiometriä eli 0,909 kuutiokilometriä. Järven keskisyvyys on 6,8 metriä ja suurin syvyys on 59,3 metriä. Järven rantaviivan pituus on 470 kilometriä, josta saarten rantaviivan yhteispituus on 204 kilometriä. Monilla rannoilla ovat korkeussuhteet suuret, mutta vuosina 1604 ja 1830 tapahtuneiden järven vedenpinnan alenemisten vuoksi on myös laajoja alavan maan rantoja. Villikanselältä näkyy kaakossa Valkeisvuori, joka kohoaa 90 metriä vedenpinnan yläpuolelle ja sen edessä on pienempi Keikanvuori ja Majaalahdella oleva kallioinen Pihovuori, jotka kohoavat molemmat 60 metrin korkeuteen. Vaikuttavan näköinen on Ristinselällä oleva Eräpyhän niemi, jonka huippu nousee 80 metrin korkeuteen, sekä Papinselältä näkyvä ja Neulaniemessä sijaitseva Korrinvuori, joka on myös 80 metrin korkuinen.[2][1][5]

Järvenrantojen läheisyydessä on enimmäkseen haja-asutusta ja runsas vapaa-ajan asutus. Keisarinharjun pohjoispuolella sijaitsee Kangasalan keskustaajama ja ympäristön taaja asutus. Suuri taajama on myös Oriveden keskustaajama, jonka eteläinen osa ulottuu rantaan saakka. Muita mainittavia asutuskeskittymiä ovat Kuhmalahden kirkonkylä eli Pento Enonselän pohjukassa ja Pohja edempänä kaakossa. Kangasalta lähtee Orivedelle kantatie 58, joka seuraa luoteisrantoja Ponsanselälle saakka ja kääntyy siellä pohjoiseen. Rantojen tuntumassa jatkaa Ponsan ja Naappilan välinen kylätie. Naappilassa kantatie 58 jatkaa taas rannan tuntumassa Orivedelle asti. Orivedeltä Eräjärven kautta Kuhmalahden kirkonkylälle johtava yhdystie 3260 ei seuraa rantoja yhtä tunnollisesti. Rannoille pääsee kuitenkin siitä haarautuvia teitä myöten. Tärkeimmät ovat Neulaniemen kautta ja Eräpyhän kautta kiertävät tiet. Kuhmalahdelta Sahalahden kautta Kangasalle johtaa seututie 325. Se ylittää järven Isosaarta pitkin. Ennen Isosaarta haarautuu etelään Heponiemen ja Raikun kautta Kangasalle johtava yhdystie 13989, joka seuraa rantoja paremmin. Oriveden ja Kangasalan välinen kuntaraja ylittää järven Ponsanselän pohjoispuolelle Härmänsaaren ja Iso Kalliosalon välistä ja Enonselän halkaisijaa seuraten.[1]

Vesistösuhteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järvi sijaitsee Kokemäenjoen vesistössä (vesistöaluetunnus 35) Längelmäveden ja Hauhon reittien valuma-alueen (35.7) Längelmäveden alueella (35.72), jonka Längelmäveden lähialueeseen (35.721) järvi kuuluu. Järven vedenpinnan korkeus on 84,2 metriä mpy. Pääosa järven tulovirtaamasta saapuu Koljonselältä (Koljonselän alue (35.722)), jonka valuma-alueen suuruus on 1 124 km². Suuret tulovirtaamat saadaan myös Venehjoelta (35.74, 231 km²), joka laskee Orivedellä Pappilanselkään, ja Vääksynjoelta (35.73, 221 km²), joka on Vesijärven laskujoki.[1][3]

Längelmäveteen laskee joitakin pienempiä valuma-alueita. Enonselän pohjoisrantaan laskee Uiherlanjoen valuma-alueen (35.726) laskujoki Uiherlanjoki, jonka pääjärvi on Eräjärvi (835 ha). Enonselän kaakkoispohjukkaan laskee Kuhmajärvenojan valuma-alue (35.727), jonka suurin järvi on Kuhmajärvi (505 ha). Saksalonselän kaakkoispään Masonlahden viereen laskee Keljonjärven valuma-alue (35.728), jonka suurin järvi on kapean salmen takana sijaitseva Keljonjärvi (173 ha). Siihen laskevan Myllyojan pääjärvi on Iso Saksijärvi (46 ha). Isoniemenselän Myllynsuuhun laskee alueen toinen Myllyoja, joka on Myllyojan valuma-alueen (35.729) laskuoja. Myllyojan pääjärvi on Kirkkojärvi (242 ha), johon laskee Pakkalanjärvi (100 ha).

Längelmäveden lähialueella sijaitsee 29 yli hehtaarin kokoista järveä tai lampea. Niistä merkittävimmät ovat Raikunjärvi (38 ha), joka laskee etelässä järvimäiseen Heposelkään. Villikanselällä Vääksynjoen viereen laskee lyhyttä ojaa myöten Nuorronjärvi (18 ha). Pispalanselkään Kautialan kohdalla järveen laskee Vähäjärven läpi pieni Salaksenjärvi (8 ha). Ponsanselän etelärannassa Noksioislahteen laskee Pohjanlahden kautta Pietijärvi (6 ha). Nuuruslahteen laskee pieni Pikkujärvi, jonka kautta laskevat Tervaojaa myöten myös Tervajärvi (7 ha), Pentojärvi (35 ha), Kalliojärvi (7 ha) ja Vähäjärvi (5 ha) sekä Karmunojaa myöten Lakeenjärvi (9 ha), joka on bifurkaatiojärvi. Ponsanselän vastarannalle Ponsanlahteen laskee Pikkujärvi (20 ha). Enonselän pohjukassa olevaan Puntarinlahteen laskee salmea myöten Tervaniemenlahti (entinen Tervajärvi, 68 ha), joka on oma järvensä. Pappilanselän Koivulahteen laskee Rajalahti (61 ha, järvi sekin) lyhyttä ojaa myöten. Pappilanselän pohjoisrantaan Orivedenaseman kohdalle laskevat Iso Teerijärvi (39 ha), Vähä Teerijärvi (12 ha) ja Koskuenjärvi (12 ha).

Längelmävesi laskee Kaivannon kanavan kautta Roineeseen ja tästä Mallasveteen ja edelleen Vanajaveteen. Vanajavesi laskee Kuokkalankosken kautta Pyhäjärveen. Vesi virtaa Pyhäjärvestä Nokianvirran kautta Kuloveteen ja sieltä Kokemäenjoen kautta Selkämereen.

Virkistystoimintaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyään järvellä on tärkeä asema vapaa-ajan veneilyssä ja kalastuksessa. Längelmävesi kuuluu Längelmäveden kalastusalueeseen.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Längelmävesi, Koljonselkä, Vesijärvi ja Pälkänevesi ovat aikoinaan muodostaneet yhtenäisen järvialtaan, jota voidaan kutsua Suur-Längelmävedeksi. Se on laskenut Roineeseen pääasiassa Längelmäveden ja Vesijärven yhdistäneestä Sarsansalmesta lähtevää Sarsanvirtaa pitkin. Kesäkuussa 1604 korkeanveden aikana vesistön eteläosissa Pälkäneellä Syrjäharjun Hykiänpurossa tapahtui tulviminen, jonka aiheuttama eroosio kulutti Hykiänkosken niskaa kohtalokkaasti. Vedentulo kasvoi rajusti ja rajut virtaukset alkoivat kuluttamaan harjun rinnettä niin, että harju huuhtoutui lopulta puron kohdalta Mallasveteen. Harjun selkä katosi ja sen tilalle muodostui joki, jota kutsutaan Kostianvirraksi. Pälkäneveden pinta laski lähes neljä metriä, mikä aiheutti järvien välisessä Iharinsalmessa saman ilmiön. Salmen vesi laski siellä pohjaan asti ja Iharin kylän kohdalle syntyi Iharinkoski. Kosken niska määritti nyt Längelmäveden pinnankorkeuden. Kun uuden kosken pohjan kuluminen päättyi, oli Längelmäveden pinta laskenut 2–3 metriä. Järvenlaskun seurauksena sekä Sarsansalmi että Sarsanvirta kuivuivat ja Längelmäveden uudeksi lasku-uomaksi muodostui Iharinkoski. Vesijärven yhteys Längelmäveteen katkesi ja salmen paikalle syntyi Vääksynjoki. Järvenlasku paljasti järven alavilta rannoilta runsaasti uutta maata, joka otettiin viljelyyn tai käytettiin niittyinä.[6][7]

Seudun vesimyllyt oli siirrettävä Sarsankoskelta Iharinkoskelle. Tämän jälkeen Iharinkoskea on perattu esimerkiksi 1751, jolloin Längelmäveden vedenpinta aleni noin metrin. Myöhemmin tavoiteltiin vesiliikenteen uusintajärjestelyitä, kun aloitettiin Kaivannon kanavan rakentamista 1820-luvulla. Kanava valmistui 1829 ja helmikuussa 1830 alettiin Längelmävettä juoksuttaa kanavan portin raosta. Juoksutus sujui hyvin, kunnes portteja raotettiin lisää. Silloin rakenteet pettivät ja lisääntynyt veden voima pyyhkäisi kanavarakenteet mennessään sekä suuren määrän harjuainesta. Nykyinen kanava on huomattavasti leveämpi kuin siitä alunperin oli suunniteltu. Onnettomuudessa Längelmäveden pinta laski Roineen tasalle eli puolitoista metriä. Nyt Iharinkoski kuivui ja yhteys Pälkäneveteen katkesi. Vanhan Iharinkosken tilalla oli pelkkä oja, mutta vuonna 2014 ojan katkaissut kannas kaivettiin auki ja veneily oli salmessa taas mahdollista.[6][8][7]

Vanhoista historiallisista kartoista voi seurata järven vedenpinnan laskun aiheuttamia vaikutuksia järven eri osissa. Kalmbergin kartastossa vuodelta 1855–1856 on kaksi karttalehteä, jotka osuvat Längelmävedelle. Karttojen tietojen ajankohtaisuutta on vaikea varmistaa, sillä kartaston pohjatiedot on otettu aikaisemmista pitäjänkartoista. On erikseen selvitettävä, onko kartaston tilanne ennen vain jälkeen vuoden 1830 tapahtumia ja mikä osuus myöhemmillä koskien perkaamisilla on ollut vedenpinnan tasoon. Kalmbergin kartoista näkyy, kuinka monet Längelmäveden lahdista ovat nykyään maatuneet tai kuroutuneet omiksi järvikseen. Esimerkiksi Kuhmalahden kirkonkylän pitkä lahti on kaventunut suuresti ja sen lahdenpohjukka on kuroutunut Tervaniemenlahden järveksi. Sekä Noksioislahti että Nuuruslahti ovat muuttuneet suuresti. Sahalahdella nykyinen Kirkkojärvi oli 1800-luvulla pitkä ja kapea lahti, joka ulottui Isolahdelle asti. Myös Heposelän salmi on kartan julkaisun jälkeen kaventunut selvästi.[9][10]

Längelmävesi ja Roine mainitaan myös Topeliuksen laulussa Kesäpäivä Kangasalla.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i Kansalaisen karttapaikka: Längelmävesi, Kangasala (sijainti kartalla) Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 5.10.2017.
  2. a b c d e f g h i j k SYKE: Ympäristö- ja paikkatietopalvelu (edellyttää rekisteröitymisen) Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 5.10.2017.
  3. a b c d e f Längelmävesi (35.721.1.001) Järviwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 5.10.2017.
  4. GTK: Kangasalan maaperä, viitattu 6.10.2017
  5. Kansalaisen karttapaikka: Längelmävesi, Kangasala (sijainti ilmavalokuvassa) Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 5.10.2017.
  6. a b Mäntylä, Jorma: Sarsan maisema mullistui yhdessä yössä Tiede-lehti 4/2004. 2004. Viitattu 15.6.2016.
  7. a b Riihimäki, Irene: Sydän-Hämeen Lehti: Juhla, jota on odotettu 56 vuotta shl.fi. Kesäkuu 16, 2014 17:08. Viitattu 21.7.2014.
  8. Törmä, Erkki: Neulaniemi - Kylän historia, viitattu 6.10.2016
  9. Kalmbergin kartasto: Sotilaskartta 1:100 000. Keisarillisen Venäjä, 1855–1856. Kartta (fc20050734.jpg) Heikki Rantatuvan karttapalvelussa (JPG) (viitattu 30.9.2017) suomi
  10. Kalmbergin kartasto: Sotilaskartta 1:100 000. Keisarillisen Venäjä, 1855–1856. Kartta (fc20050735.jpg) Heikki Rantatuvan karttapalvelussa (JPG) (viitattu 30.9.2017) suomi

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]