Juupajoki (Harjunpäänjoen sivujoki)
Juupajoki Juupaoja |
|
---|---|
Maat | Suomi |
Maakunnat | Satakunta |
Kunnat | Ulvila, Harjavalta |
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
Päävesistöalue | Kokemäenjoen vesistö (35) |
Valuma-alue |
Harjunpäänjoen v−a (35.14), Juupajoen valuma−alue (35.147) |
Pinta-ala | 87,61 km² [1] |
Järvisyys | 1,87 % [1] |
Pääuoman pituus | 22,6 km [2] |
Pääuoman osuudet | Juupajoki ←Juupajärvi ←Juupaoja ←Pitkäjärvi ←Huhtamaanoja ←Raasanoja ←Hormistonoja ←Plunkkarinoja |
Yhtyy | Harjunpäänjoki |
Joen uoman kohteita | |
Alkulähde | Pitkäjärvi, Harjavalta [3] |
Laskupaikka | Leineperi, Ulvila [4] |
Läpivirtausjärvet | Juupajärvi |
Sivu-uomat | Vistinoja |
Mittaustietoja | |
Lähdekorkeus | noin 31 m [3] |
Laskukorkeus | noin 27 m [5] |
Korkeusero | noin 4 m |
Pituus | 8 km [2] |
Kaltevuus | 0,5 m/km |
Muuta | |
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
Juupajoki on Satakunnassa Ulvilassa ja Harjavallassa virtaava Harjunpäänjoen vasemmanpuoleinen sivujoki, joka muodostaa 8 kilometriä pitkän alajuoksun osuuden 23 kilometriä pitkästä pääuomasta. Joesta käytetään myös nimeä Juupaoja.[3][6][2]
Joen kulku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Joki saa alkuunsa Pitkäjärven luoteispäästä ja se on kaksiosainen [3]. Joki on yleensä 2,5–3,0 metriä leveä ja se virtaa suhteellisen rauhallisesti. Joki virtaa aluksi Pitkäjärven kylään. Pitkäjärven kylässä sijaitsee Torvenkoski, mutta joen perkaaminen on vienyt koskelta sen voiman. Joen yläjuoksun pituus on 3,2 kilometriä ja se virtaa alavien peltomaiden ja Pirunkorven läpi Juupajärveen. Joen yläosaa perattiin viimeksi vuonna 2003 tai 2004 [5]. Sekä Pitkäjärvi että Juupajärvi ovat laskettuja järviä [7]. Juupajärvi on niin matala, että sen keskelle on ruopattu vesikasvillisuuden vuoksi kanava joen luusuaan asti, joka on vesijättömaata ja siksi avosuota. Juupajärven osuus joesta on noin kilometri. Joen alajuoksu on 3,8 kilometriä pitkä, josta noin kolme neljäsosa on metsätaivalta. Puolivälissä Kullaanjoelle on joessa pieni virtapaikka [5] ja joitakin suvantomaisia lampia. Juupajoki yhtyy Kullaanjokeen aivan Nokin kosken alapuolelle 22,6 kilometriä Harjunpäänjoen joensuusta. Kullaanjoki on keskijuoksun osuus Harjunpäänjoesta. Harjavallan ja Ulvilan välinen kuntaraja seuraa Juupajärven koillisrantaa ja kilometrin verran järvestä alkavaa alajuoksua. Kotasaarensuon jälkeen virtaa joki kokonaan Ulvilan puolella.[4][6][2]
Luonto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Joen rannat ovat paikoitellen reheviä ja ne kasvavat esimerkiksi heinää, lauhoja ja korpikaislaa. Uomassa viihtyy myös ulpukka.[5] Ruohottunut Juupa tarjoaa ravintoa linnuille ja hyönteisille. Liian tiheä kasvusto sen sijaan heikentää vesilintujen elinmahdollisuuksia, mutta muuttolintujen levähdyspaikkana Juupajärvi ja läheiset Pitkäjärvi ja Katinhäntä sekä Porolanaukean pellot ovat olleet suosittuja kohteita suurilla muuttolinnuilla.[8]
Juupajoen valuma-alue
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Juupajoen valuma−alue (vesistöaluetunnus 35.147) sijaitsee Kokemäenjoen vesistön (35) Kokemäenjoen alueessa (35.1), jonka Harjunpäänjoen valuma-alueeseen (35.14) se kuuluu. Juupajoen valuma-alueen pinta-ala on 87,61 neliökilometriä (tai myös 86,13 km² [2]) ja järvisyys on 1,87 %.[1][6] Juupajoen valuma-alue sijaitsee Ulvilan, Harjavallan ja Kokemäen kuntien alueilla. Juupajoeksi voidaan kutsua pääuoman Pitkäjärvestä alkavaa alajuoksua. Pitkäjärven yläjuoksulla pääuomaan kuuluu vesistöviranomaisen mukaan Porolanaukealla Huhtamaanojaa. Porolanaukealla yhtyvät Huhtamaanoja ja Porolanoja toisiinsa. Niiden valuma-alueiden pinta-alat ovat vastaavasti 26,13 km² ja 19,03 km². Koska Huhtamaanojan valuma-alue on suurempi, tulee sitä kautta enemmän vettä. Huhtamaanojan yläjuoksulla ovat vahvimpia ojia alajuoksulta lukien Raasanoja, Hormistonoja ja Plunkkarinoja. Pääuoman pituudeksi saadaan siten 22,6 kilometriä.[2][9]
Juupajoki sivuaa Kotasaarensuota laskiessaan Juupajärvestä ja toimii samalla suo-ojien vesien keräilyuomana. Juupajärvi on umpeen ruohottunut järvi, joka saa avovesivaiheensa vain kevättulvien aikana. Siihen laskeva Juupaoja luikertelee pelloiksi raivattujen entisten soiden läpi Pitkäjärven kylään, jonne se laskee Pitkäjärvestä. Pitkäjärveen laskee kaksi suurta ojaa. Toinen on vain 900 metriä pitkä ja alkaa Katinhännän umpeen ruohottuneesta järvestä. Toinen oja tuo etelästä vedet Juupajoen valuma-alueen latvoilta. Pitkäjärvi on kolme kilometriä pitkä ja myös umpeen ruohottunut järvi.[3]
Valuma-alueen latvoilla on metsät ojitettu tiheästi samoin kuin suuremmat suot: Koirakorvensuo, Rintasensuo, Porolansuo, Huhtamaa, Raasansuo, Pyhäsuo ja Porolanmaa. Näiden soiden ojien järviin tuomat ravinteet ovat osasyy järvien rehevöitymiseen. Toinen syy on järvien mataluus. Järvien pinta on alennettu 1800-luvulla kaivamalla joen uomia syvemmiksi. Tällä on haluttu vähentää tulvien aiheuttamaa haittaa. Toinen syy liittynee tukinuittoon.[3][7]
Juupajoen valuma-alueen historiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuosina 1855–1856 valmistuneessa Kalmbergin kartastossa on sekä Kullaanjoen että Juupajoen varsilta raivattu niittymaita. Juupajärven Kotasaarensuota ei ole käytetty heinänkorjuuseen mutta kylläkin Juupaojan että Koirakorvenojan varsilta. Jo 1800-luvun alussa anottiin lupaa laskea Pitkäjärven vedenpintaa. ”Pitkäjärvi” käsittää kartassa nykyisen Pitkäjärven, Katinhännän ja suurin piirtein 42,5 metrin korkeuskäyrän sisälle jäävän tulevan vesijättömaan. Tämä kartta kertoo millainen Pitäjärvi ole ennen järvenlaskua. Järvellä on nykykarttojen mukaan ainakin kaksi saarta: Humalaluoto ja Karkusaari. Pitkäjärvestä kaakkoon päin on lähes kaikki suot otettu heinäniityiksi.[10] Senaatin kartastossa, jota valmistettiin vuosina 1870–1907, on sekä Katinhäntä että Pitkäjärvi merkitty kosteikoksi. Seudulle on muttanut lisää asukkaita, sillä maatiloja on aikaisempaa runsaammin.[11]
Vuoden 1928 Porin seudun taloudellisessa kartassa on Juupajoen alajuoksu ja yläjuoksu niittymaiden reunustamana, ja entinen Pitkäjärvi on Katinhäntää myöten merkitty vesijättömaaksi. Koirakorvenojan ympäristö on raivattu viljely- ja heinapelloiksi. Samoin on tapahtunut kaakkoipään nittymaille, jonne on kaivettu nykyistä pääuomaa seuraava kuivatus- eli johto-oja.[12] Vuoden 1955 taloudellisessa kartassa ovat monet edellä mainitut heinäniityt raivattu peltomaaksi.[13]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. (Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126) Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4
- ↑ a b c d e f Juupajoen valuma-alue, joensuu Paikkatietoikkuna. Maanmittauslaitos. Viitattu 24.3.2025.
- ↑ a b c d e f Juupajoki, alku (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 24.3.2025.
- ↑ a b Juupajoki, suisto (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 24.3.2025.
- ↑ a b c d Rannikko, Leena: Kokemäenjoen ja sen sivuhaarojen kalataloudelliset kunnostustarpeet, s. 32, 47, 56–57. Turku: Varsinais-Suomen työvoima- ja elinkeinokeskus, 2006. ISBN 952-5555-14-3 Teoksen verkkoversio (PDF) Viitattu 24.3.2025.
- ↑ a b c Juupajoen valuma-alue (35.147) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 24.3.2025.
- ↑ a b Turun maakunta-arkisto: Turun ja Porin lääninkanslian vesiasioiden hakemisto (Arkistoitu – Internet Archive) (hae: Pitkäjärvi)
- ↑ Vilén, Risto & Luoma, Sami & Ijäs, Asko: Suurien lintulajien kerääntymäalueet Satakunnassa vuosina 2000–2011 (Arkistoitu – Internet Archive), Porin Lintutieteellinen Yhdistys PLY ry & Rauman Seudun Lintuharrastajat ry, 2012
- ↑ Juupajoki, pääuomanalku (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 24.3.2025.
- ↑ Kalmbergin kartasto: Koottu kartasto, suoraan: kartalle (fc20050700.jpg), 1855–1856
- ↑ Senaatin kartastot (Venäjän armeija) 1: 21 000. [Kullaa] (XIX-XX_16-17). Wikipedia Commons (JPG) Viitattu 9.4.2025. (venäjäksi)
- ↑ Taloudellinen kartta 1 : 100 000. IV:3 Pori. Helsinki: Maanmittaushallitus, 1928. Timo Meriluoto (PDF) Viitattu 9.4.2025.
- ↑ Taloudellinen kartta 1 : 100 000. Pori 1134. Helsinki: Maanmittaushallitus, 1955. Timo Meriluoto (PDF) Viitattu 9.4.2025.