Lanajoki

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lanajoki, Sarkolanjoki
Alkulähde Suonojärvi, Vesilahti
61°20.493′N, 23°17.38′E [1]
Laskupaikka Kulovesi, Nokia
61°24.392′N, 23°14.897′E [2]
Pituus 9,969 [3] km
Alkulähteen korkeus 105,1 [1] m
Virtaama 1 [4] /s
Valuma-alue 106,27 [3] km²

Lanajoki[5] eli Sarkolanjoki[6] (aiemmin myös Miemojoki[7] ja Niemojoki[8]) on 10 kilometriä pitkä joki Pirkanmaalla Nokialla ja Vesilahdella. Se on Sarkolanjoen valuma-alueen laskujoki, joka laskee Kuloveteen Sarkolanlahdessa Sarkolan kylässä Nokialla. Valuma-alueen pinta-ala on 106 km². Lanajoki on osa Kokemäenjoen vesistön Kokemäenjoen aluetta, joka laskee Kokemäenjoen mukana Selkämereen Porin edustalla Pihlavanlahdella.[3]

Maantieto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lanajoki laskee Suonojärvestä Rämsööstä vajaan 10 kilometrin matkan Kuloveteen. Joki virtaa kapeassa laaksossa, mutta leviää luikertelemaan kapeilla savisilla peltoaukeilla. Neljän kilometrin jälkeen se virtaa Murtoonjärven läpi ja jatkaa Myllykylään. Ohitettuaan Siukolanjärven, se virtaa peratun Rekolanjärven läpi. Alittaessaan valtatien 12 se on ohittanut Myllykosken padot ja rännit ja laskee sen jälkeen Kuloveteen Sarkolanlahdessa Sarkolan kylässä.[5]

Koska Suonojärven vedenpinta on 105,1 metriä merenpinnan yläpuolella, tulee joelle pudotusta 47,6 metriä, kun se laskee alas Kuloveteen 57,5 metriä merenpinnan yläpuolelle.[5] Matkalle mahtuukin monia koskia. Pisin ja korkein niistä on Myllykoski, jonka yläosan pudotus on 19,5 metriä 550 metrin matkalla. Myös Laukon eli Lanan myllykoski on suuri, koska se putoaa 9,1 metriä 300 metrin matkalla, ja samoin on Hummerkoski, joka putoaa 8,3 metriä. Näissä, ja monessa muussa koskessa, oli parhaimmillaan yhdeksän myllyä yhtäaikaa käytössä.[4]

Lanajoki ja siten Sarkolanjoen valuma-alue jää kahden viereisen valuma-alueen väliin puristukseen niin, että itse Lanajoen alue on alaltaan vain 19 km² suuri. Valuma-alueen kapein kohta sijaitsee Joutsjoen valuma-alueeseen kuuluvan Hätikkäjärven kohdalla. Siitä noin 1,5 kilometriä länteen sijaitsee Masojärvi, joka kuuluu Kärppälänjoen valuma-alueeseen.[3]

Sarkolanjoen valuma-alue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sarkolanjoen valuma-alueen pinta-ala on 106 km² ja siihen kuuluu 17 järveä, joiden pinta-alat tekevät yhteensä 655 hehtaaria. Järvistä suurin on Suonojärvi, jonka pinta-ala on 475 hehtaaria. Kauimpana suistosta noin 26 kilometrin päässä sijaitsee Mustajärvi. Valuma-alueen laskujoki on Lanajoki, joka laskee Rämsöön Suonojärvestä Kuloveden Sarkolanlahteen.[3]

Valuma-alueen vesistö voidaan kuvailla lähtemällä liikkeelle sen suistosta. Ylävirtaan kulkemalla voidaan vesistön haarat esitellä kohtaamisjärjestyksessä.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimitykset Lanajoki ja Sarkolanjoki ovat nykyään varsin yleisessä käytössä. Sen sijaan Miemo-[9] ja Niemojoki ovat paikallisten aiemmin käyttämiä nimityksiä, jotka ovat nykyään jäämässä pois käytöstä. Miemokoski sijaitsee suiston lähellä samoin kuin Miemonsilta, jonka yli kulkee vanha kylien läpikulkutie. Miemojoen nimi liittyy siten suiston nimistöön. Sen sijaan Niemojoen nimi, joka esiintyy Isonjaon kartassa vuodelta 1783,[10] saattaa olla vanhempi nimitys. Ehkä Miemo kehittyi Niemosta.[6][7][11]

Joen nimitys voi muuttua historian aikana monista syistä. Usein joki saa nimensä siitä järvestä, josta se laskee, koska eränkävijät käyttivät jokea kulkuväylänään käydessään järvellä kalastamassa. Kun maatila perustettiin joen suistoon tai sen varrelle, alettiin jokea kutsumaan tilan tai asukkaan mukaan. Jos asutus tiheni kyläksi, antoi kylä nimensä joelle tai päinvastoin. Sarkolan- ja Miemojoken tapauksessa asutus on antanut joelle nimensä. Myös Lanan koski esiintyy seudun nimistössä yläjuoksulla.[12] Kuloveden viljelyasutus on peräisin viimeistään rautakauden alusta ja Sarkolan alueen kiivas asuttaminen käynnistyi jo 1200-luvulla. Jouko Vahtola ehdottaa, että Sarkolan kylän nimitys tuli sarkaviljelystä, jota seudulla tiedetään harjoitetun suuressa mitassa.[10][13]

Erätalouden aikoina käytetty alkuperäinen nimi on siten voinut olla esimerkiksi Suonojoki lähdejärven Suonojärven mukaan, mutta tästä ei ole jäänyt kansanperinteeseen mitään muistumia. Unto Salo kuitenkin esittää seudun nimistölle saamelaista alkuperää esittelemällä joitakin saamen etymologiasta selityksensä saavia nimiä. Sellaisiin kuuluvat esimerkiksi ”lana”, joka tarkoittaa pyydystä ja ”suono”, joka tarkoittaa kenkäheinää[14] tai Ante Aikion mukaan vetistä suota.[13][15]

Myllyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lanajoen alajuoksulla olleita vesimyllyjä on 1800-luvun keskivaiheen jälkeen olleet Nikkilän mylly, Vainiomylly, Odottavan mylly, Koskisen mylly, Tömyn mylly, Tyrisevän-, Vahalahden- ja Kutalan lahkojen myllyt. Parhaimmillaan myllyjä oli yhtäaikaa käynnissä yhdeksän.[6]

Varhaisia tietoja myllyistä voidaan lukea 1670-luvulta, kun Laukon kartanon isäntä halusi purkauttaa Lanajoessa olleen jalkamyllyn.[16]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Karttapaikka: Lanajoen lähde (sijainti maastokartalla) Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 17.4.2019.
  2. Karttapaikka: Lanajoen suisto (sijainti maastokartalla) Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 17.4.2019.
  3. a b c d e OIVA – Ympäristö- ja paikkatietopalvelu (edellyttää rekisteröitymisen) Ympäristöhallinto. Viitattu 30.12.2014.
  4. a b Koski-inventointi: taulukko, julkaisusta Vesihallituksen tiedostus 188, 1980
  5. a b c Karttapaikka: Lanajoki, Sastamala (sijainti maastokartalla) Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 17.4.2019.
  6. a b c Erkkilä, K.: Sarkolan myllyt 1800-luvulta alkaen, Sarkolan kylän sivusto
  7. a b Halme, Rudolf & Luidi, August: Muistitietoa sota-ajoilta, Sarkolan kylän sivusto, 1929
  8. Sarkolan kylän sivusto: Kuvakilpailu 3
  9. Sarkolan- eli Miemojoen perkaushakemus, 1915, Turun maakunta-arkisto
  10. a b Lyyra-Seppänen, Anna: Sarkolan ja Vahalahden kyien rakennetun ympäristön selvitys, 2012, FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy
  11. Mattila, Mikko: Kivisillat
  12. Punkari, Yrjö: Nähtävyyksiä Vesilahdessa: Tottijärvi, 1997−2012
  13. a b Kepsu, Saulo: Joen nimet, Virittäjä, 2/2012
  14. Punkari, Yrjö: Nähtävyyksiä Vesilahdessa: Rautakausi, 1997−2012
  15. Aikio, Ante: Suomen saamelaisperäisistä paikanninistä, Kotikielenseura
  16. Punkari, Yrjö: Nähtävyyksiä Vesilahdessa: Kurala, 1997−2012

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]