Unto Salo

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Unto Salo heinäkuussa 2012.

Unto Olavi Salo (10. syyskuuta 1928 Tyrvää25. lokakuuta 2019 Turku[1]) oli suomalainen arkeologi ja emeritusprofessori.[2]

Salo kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1948 Tyrvään yhteiskoulusta.[3] Hän suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon Helsingin yliopistossa vuonna 1955. Tohtoriksi hän väitteli vuonna 1968.[2] Hänen väitöskirjansa käsitteli Suomen alueen vanhempaa roomalaista rautakautta.

Unto Salo työskenteli Satakunnan museon johtajana,[2] kunnes hänet nimitettiin vuonna 1972 Turun yliopiston arkeologian professoriksi. Hän jäi virasta eläkkeelle vuonna 1991.[4]

Salo tutki varsinkin Satakunnan alueen pronssi- ja rautakautta, joista hän on julkaissut useita kirjoja. Lisäksi Salo on tutkinut muun muassa Varsinais-Suomen esihistoriaa, suomalaista muinaisuskoa ja kristinuskon tuloa Suomeen. Salo tunnetaan kielihistorian käyttämisestä arkeologian aputieteenä.

Vuonna 2005 Salo sai Suomen kulttuurirahaston kulttuuripalkinnon elämäntyöstään ”Satakunnan menneisyyden tulkitsemisesta ja kulttuurin edistämisestä”.[5]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Merikarvian tonttukivet. Eripainos: Sananjalka 14, 1972. Scripta archaeologica 1. Turku: Turun yliopiston arkeologian laitos, 1973.
  • Satakunnan historia 1, 2 Satakunnan pronssikausi. Pori: Satakunnan maakuntaliitto, 1981. ISBN 951-95095-5-0.
  • Ihmisen jäljet Satakunnan maisemassa: kulttuurimaiseman vuosituhannet. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1997. ISBN 951-717-991-X.
  • Kotimaakuntamme Satakunta: katsaus Satakunnan asuttamisen, organisoitumisen, talouden ja kulttuurin vaiheisiin. Pori: Satakuntaliitto, 1999. ISBN 952-5295-00-1.
  • Kauas missä katse kantaa: Unto Salon puheita ja kirjoituksia. Satakunta: Kotiseutututkimuksia 21. Helsinki: Emil Cedercreutzin säätiö, 2003. ISBN 951-96550-3-4.
  • Risti ja rauta: Kristilliset kuvat, symbolit ja ornamentit Suomen rautakauden löydöissä: Kristinuskon esineellistä kulttuurihistoriaa ennen kirjoitetun sanan aikaa. Tämä julkaisu on ilmestynyt artikkelina Pyhän Henrikin muisto -seminaarijulkaisussa Satakunta. Helsinki: Emil Cedercreutzin säätiö, 2005. ISBN 951-96550-4-2.
  • Kalan pyynnistä karjan hoitoon: Pyyntikulttuurista viljelevän talouden alkuun. Suomen maatalousmuseon julkaisusarja, Pieniä vihkosia nro 2. Loimaa: Suomen maatalousmuseo Sarka, 2005. ISBN 952-99569-1-6.
  • Ajan ammoisen oloista: Satakunnan ja naapurimaakuntien esihistoriaa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 1093. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2008. ISBN 978-952-222-000-4.
  • Iso tammi: Lehvän taittajan tarina. Sastamala: Warelia, 2014. ISBN 978-952-5940-17-6.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lampi, Mika: Professori Unto Salo on kuollut – Tyrvääläissyntyinen arkeologi tutki elämäntyönään Suomen esihistoriaa (Maksullinen artikkeli.) 27.10.2019. Tyrvään Sanomat. Viitattu 27.10.2019.
  2. a b c Salo, Unto hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
  3. Koko koulu hunningolla Vasara. 5.6.2007. Viitattu 14.7.2012. [vanhentunut linkki]
  4. Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 641. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.
  5. Heikkilä, Suvi: Viisi vuosikymmentä vaikuttamista: Suomen Kulttuurirahaston Satakunnan rahasto 1959–2009 (PDF) 2010. Turun yliopisto. Viitattu 14.7.2012. [vanhentunut linkki]
Tämä tieteilijään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.