Unto Salo

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Unto Salo
Unto Salo.jpg
Henkilötiedot
Syntynyt 10. syyskuuta 1928
Tyrvää
Kuollut 25. lokakuuta 2019 (91 vuotta)
Turku
Kansalaisuus suomalainen
Koulutus ja ura
Instituutti Satakunnan museo, Turun yliopisto
Tutkimusalue arkeologia

Unto Olavi Salo (10. syyskuuta 1928 Tyrvää25. lokakuuta 2019 Turku[1]) oli suomalainen arkeologi ja professori.[2]

Salo kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1948 Tyrvään yhteiskoulusta.[3] Hän suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon Helsingin yliopistossa vuonna 1955. Tohtoriksi hän väitteli vuonna 1968.[2] Hänen väitöskirjansa käsitteli Suomen alueen vanhempaa roomalaista rautakautta.

Unto Salo työskenteli Satakunnan museon johtajana,[2] kunnes hänet nimitettiin vuonna 1972 Turun yliopiston arkeologian professoriksi. Hän jäi virasta eläkkeelle vuonna 1991.[4]

Satakunnan museonjohtaja Unto Salo esittelee arkelogisia esineitä vuonna 1957.[5]

Salo tutki varsinkin Satakunnan alueen pronssi- ja rautakautta, joista hän julkaisi useita kirjoja. Lisäksi Salo tutki muun muassa Varsinais-Suomen esihistoriaa, suomalaista muinaisuskoa ja kristinuskon tuloa Suomeen. Salo tunnetaan kielihistorian käyttämisestä arkeologian aputieteenä.

Vuonna 2005 Salo sai Suomen kulttuurirahaston kulttuuripalkinnon elämäntyöstään ”Satakunnan menneisyyden tulkitsemisesta ja kulttuurin edistämisestä”.[6]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Merikarvian tonttukivet. Eripainos: Sananjalka 14, 1972. Scripta archaeologica 1. Turku: Turun yliopiston arkeologian laitos, 1973.
  • Satakunnan historia 1, 2 Satakunnan pronssikausi. Pori: Satakunnan maakuntaliitto, 1981. ISBN 951-95095-5-0.
  • Ihmisen jäljet Satakunnan maisemassa: kulttuurimaiseman vuosituhannet. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1997. ISBN 951-717-991-X.
  • Kotimaakuntamme Satakunta: katsaus Satakunnan asuttamisen, organisoitumisen, talouden ja kulttuurin vaiheisiin. Pori: Satakuntaliitto, 1999. ISBN 952-5295-00-1.
  • Kauas missä katse kantaa: Unto Salon puheita ja kirjoituksia. Satakunta: Kotiseutututkimuksia 21. Helsinki: Emil Cedercreutzin säätiö, 2003. ISBN 951-96550-3-4.
  • Risti ja rauta: Kristilliset kuvat, symbolit ja ornamentit Suomen rautakauden löydöissä: Kristinuskon esineellistä kulttuurihistoriaa ennen kirjoitetun sanan aikaa. Tämä julkaisu on ilmestynyt artikkelina Pyhän Henrikin muisto -seminaarijulkaisussa Satakunta. Helsinki: Emil Cedercreutzin säätiö, 2005. ISBN 951-96550-4-2.
  • Kalan pyynnistä karjan hoitoon: Pyyntikulttuurista viljelevän talouden alkuun. Suomen maatalousmuseon julkaisusarja, Pieniä vihkosia nro 2. Loimaa: Suomen maatalousmuseo Sarka, 2005. ISBN 952-99569-1-6.
  • Ajan ammoisen oloista: Satakunnan ja naapurimaakuntien esihistoriaa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 1093. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2008. ISBN 978-952-222-000-4.
  • Iso tammi: Lehvän taittajan tarina. Sastamala: Warelia, 2014. ISBN 978-952-5940-17-6.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lampi, Mika: Professori Unto Salo on kuollut – Tyrvääläissyntyinen arkeologi tutki elämäntyönään Suomen esihistoriaa (Maksullinen artikkeli.) 27.10.2019. Tyrvään Sanomat. Viitattu 27.10.2019.
  2. a b c Salo, Unto hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
  3. Koko koulu hunningolla Vasara. 5.6.2007. Viitattu 14.7.2012. [vanhentunut linkki]
  4. Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 641. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.
  5. kuvaaja Seppälä Raimo: Museonjohtaja Unto Salo www.finna.fi. Viitattu 18.1.2020.
  6. Heikkilä, Suvi: Viisi vuosikymmentä vaikuttamista: Suomen Kulttuurirahaston Satakunnan rahasto 1959–2009 (PDF) 2010. Turun yliopisto. Viitattu 14.7.2012. [vanhentunut linkki]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä tieteilijään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.