Hyynilänjoki
| Hyynilänjoki (Karinjoki ←Hiusjoki ←Tomulanjoki) |
|
|---|---|
| Maat | Suomi |
| Maakunnat | Pirkanmaa |
| Kunnat | Sastamala (Mouhijärvi) |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Päävesistöalue | Kokemäenjoen vesistö (35) |
| Valuma-alue |
Saikkalanjoen valuma−a (35.16), Mätikön alue (35.162) |
| Pinta-ala | 145,79 km² [1] |
| Järvisyys | 3,12 % [2] |
| Pääuoman pituus | 44,2 km [1][a] |
| Pääuoman osuudet | Otamusjoki ←Saikkalanjoki ←Hyynilänjoki ←Pukaranjoki ←Telalammi ←Vaivianoja ←Kiekonnevanjoki |
| Joen uoman kohteita | |
| Alkulähde | Hahmajärvi, Hahmajärvi [3] |
| Laskupaikka | Mätikkö, Sastamala [4] |
| Läpivirtausjärvet | Lamminjärvi |
| Esteet | kaksi patoa |
| Sivu-uomat |
Vuorenoja, Nurmijoki |
| Mittaustietoja | |
| Lähdekorkeus | 76,5 m [3] |
| Laskukorkeus | 58,3 m [4] |
| Korkeusero | 18,2 m |
| Pituus | 7,9 km [1] |
| Leveys | yli 5 m [1] |
| Kaltevuus | 2,3 m/km |
| Keskivirtaama | 1,2 m³/s (MQ) [5] |
| Muuta | |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Hyynilänjoki on Pirkanmaalla Sastamalassa virtaava 8 kilometriä pitkä joki, joka muodostaa keskijuoksun osuuden 44 kilometriä pitkästä Saikkalanjoen valuma-alueen pääuomasta.[1][4]
Joen nimityksistä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Joella on tavallisesti vain yksi nimi koko sen uomalle, mutta aikojen saatossa on vanhojen jokien eri osuuksille annettu omia nimiä. Hyynilänjoki on nykyään harvemmin käytetty joenosuuden nimitys. Joen varteen on keskittynyt vanha haja-asutus, jolle joki on näytellyt varsin tärkeää roolia. Silloin on luontevaa, että joen eri osuudet saavat omat nimet. Joen vanha nimi Saikkalanjoki lienee tullut joensuun asutuksen mukaan. Maatiloja on syntynyt ensiksi sinne, missä on pystytty raivaamaan viljely- ja heinämaata. Kun asutus levittäytyi yläjuoksulle, on sinne voinut ajallansa syntyä paikalliset nimitykset Hyynilänjoki ja Pukaranjoki, kylien nimien Hyynilän ja Pukaran mukaan. Vaikka Hyynilänjoki on vain kahdeksan kilometriä pitkä, katkeaa sen uoma luontevasti Lamminjärvessä. Yläpuolisen osuuden karttanimenä on nykyään Tomulanjoki ja alapuolisella osuuden nimenä Hiusjoki. Hiusjoen alapuolella on vielä Karinjoki, joka laskee Mätikköön. Missä kohdassa Hiusjoki vaihtuu paikallisten mielestä Karinjoeksi? Siitä ei ole tässä tietoa. Alla olevassa selostuksessa on rajakohdaksi valittu Nurmijoen yhtymäkohta. Alla on Hyynilänjoen eri osuudet esitelty lyhyesti yläjuoksulta alkaen.[4][3]
Tomulanjoki
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tomulanjoki on 1,2 kilometriä pitkä ja se on vaihtelevasta noin 5–15 metriä leveä. Se alkaa Hahmajärvestä ja laskee Lamminjärveen. Hahmajärven ja Lamminjärven vedenpintojen korkeusero on 0,6 metriä, joten joen kaltevuus on 0,50 metriä kilometrille.[1] Erään melontaoppaan mukaan Tomulanjoki on rauhallisesti virtaava joki.[6] Joki alkaa Venetmäellä Hahmajärven länsirannasta. Se virtaa aluksi kohti luodetta ja kaartaa hiljalleen kohti lounasta. Joki ohittaa heti aluksi Keinumäen ja Tomulan maatilan. Joen alajuoksulla sijaitsee etelärannassa Joensuun maatila ja pohjoisrannassa viisi vapaa-ajan asuntoa. Maatilalle johtaa yhdystieltä 13091 yksityistie, joka ylittää Tomulanjoen, ja tämä on joen ainoa silta.[3] Joki laskee Lamminjärveen, mutta laskettu järvi on kasvillisuuden valtaama ja esimerkiksi vesilläliikkujan on vaikea suunnistaa järvellä. Melontaopas ohjeistaa siinä tapauksessa valitsemaan vasemmanpuoleisen reitin.[6] Lamminjärvi esitellään omassa artikkelissaan.[3]
Vuosina 1855–1856 valmistuneessa Kalmbergin kartastossa on sekä Hahmajärvi että Lammijärvi piirretty nykyistä suuremmiksi järviksi. Järvissä on toteutettu järvenlasku, jonka toteuttamiseksi on täytynyt perata ja syventääkin Tomulanjokea ja Hiusjokea.[7] Järvien järvenlaskupäätös on päivätty vuoteen 1844 ja järvenlaskun kustannuksien jaosta on päätetty vuonna 1848. Hahmajärvelle puuhattiin patoa vuonna 1849.[8]
Hiusjoki
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hiusjoki on 2,9 kilometriä pitkä.[1] Se alkaa Lamminjärvestä ja jatkuu alempana Nurmijoen yhtymäkohdan jälkeen Karinjokena, joka laskee Mätikköön. Nurmijoen yhtymäkohta on noin 74 metriä mpy., joten joen alku- ja loppukohtien korkeusero on 1,9 metriä, ja joen keskimääräinen kaltevuus 0,67 metriä kilometrille.[3] Ensimmäiset 2,5 kilometriä ovat rauhallisesti virtaavaa ja melojille helposti melottavaa uomaa.[6] Joki virtaa aluksi 1,2 kilometriä kohti etelää Venetmäen ja Jokimyllyn kulmakuntien peltojen läpi. Jokimyllyllä sen rannassa on maatilojen rakennuksia ja vapaa-ajan asuntoja. Joki tekee käännöksen lounasta, kohtaa peratun kosken, kaksi suvantoa ja kääntyy yksityisen sillan jälkeen ja 1,7 kilometrin kohdalla kohti luodetta. Jokimyllynkoski on ollut 50 metriä pitkä ja siinä on ollut pudotusta noin kaksi metriä [5]. Täällä toimi vesimylly jo 1850-luvulla [7]. Tämä viimeinen osuus ennen Nurmijokea on asumatonta pelto- ja metsämaisemaa. Joen äyräät ovat rinteiset, jotka ovat pohjoispuolella peltoa ja etelässä metsämaata. Hiusjoki virtaa rauhallisesti Nurmijokeen asti, jossa se kohtaa hiekkapohjaisen maalajin. Joki on ilmeisesti päässyt uurtamaan luoteessa sijaitsevan Hyynilänkankaan ja etelässä sijaitsevan Hiuskankaan välistä maapohjaa ja uoma painuu täällä pitkään koskijaksoon.[9]
Karinjoki
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Karinjoki on tässä artikkelissa katsottu alkavan Hyynilässä Nurmijoen yhtymäkohdassa, jolloin sen pituus Mätikköön asti olisi 3,8 kilometriä. Alajuoksun osuudelle kertyy pudotusta noin 16 metriä, joten osuuden keskimääräiseksi kaltevuudeksi tulee silloin 4,1 metriä kilometrille [1]. Toinen vaihtoehto olisi, että Karinjoki alkaisikin vasta Heinäkosken jälkeen. Heinäkosken yläpuolella sijaitsee suvanto ja sen alla jokisaari, jonka jälkeen joki kapenee koskeksi. Koski ei ole saaren jälkeen melojille yleisesti kulkukelpoinen ja se on ohitettava maitse [6]. Seuraava koski Kukkarokoskelle on matkaa kilometri. Ennen sitä jokilaakso on kosken kohdalla verrattain syvä ja siinä on jyrkkärinteisiä ja risukkoisia kohtia. Heinäkosken jälkeen joki kääntyy kohti eteläkaakkoa. Se mutkittelee uurtamassaan syvässä uomassa sitä enemmän, mitä pitemmälle se ehtii. Joki alittaa yhdystien 2593 ja virtaa 400 metriä Tojan kohdalle, jossa on joessa jokisaari ja leveä suvanto. Suvannon jälkeen joki tekee jyrkän mutkan ja joutuu ensin Kukkarokoskeen, jonka kapeassa uomassa on jokisaaria. Ennen koskea on vedessä betonipato, jonka melojat ohittavat oikeaa rantaa pitkin kävellen. Joki virtaa rauhallisesti seuraavat 200 metriä, jolloin se saapuu yksityisen sillan jälkeen Jyränkoskelle. Kosken niska sijaitsee sankan kuusikon keskellä ja aluksi kohdataan saaren kiertävä niva, joka päättyy patoaltaaseen. Vesi putoaa patoaukosta kiviseen koskeen, jolla on usean metrin pudotus. Tämäkään koski ei ole melottavissa [6]. Tämän jälkeen virtaisia joki mutkittelee syvässä uomassaan, alittaa Tappitorin kohdalla Suodenniemen ja Uotsolan välisen seututien 259. Joki mutkittelee edelleen viimeiset 800 metriä laskien Mätikön luoteispäähän.[9][4]
Vuonna 1980 Vesihallituksen julkaisemassa koski-inventoinnissa mainitaan kolme alajuoksun koskea. Heinäkosken pudotus on siinä neljä metriä, samoin on Kukkarokoskessa, mutta Jyränkoskessa on pudotusta viisi metriä. Heinäkoskeen perustettiin vuonna 1915 sahalaitos, joka hyödynsi vesivoimaa. Se lopetettiin vuonna 1959, mutta sen patorakennelma jäi jokeen. Kukkarokoskessa on ollut vesimylly, jonka toiminta päättyi vuonna 1960. Myös Jyränkoskeen perustettiin sahalaitos vuonna 1915 (tai 1914 [8]), jonka toiminta päättyi jo vuonna 1955. Jyränkoskessa oli myös silta.[5]
Saikkalanjoen valuma-alue
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Saikkalanjoen valuma-alue
Saikkalanjoki sijaitsee Saikkalanjoen valuma-alueella (vesistöaluetunnus 35.16), joka kuuluu Kokemäenjoen vesistössä (35) Kokemäenjoen alueeseen (35.1). Valuma-alueen alarajana on Otamusjoen silta, jossa toisen jakovaiheen vesistöalue vaihtuu Kuloveden alueeseen (35.13). Saikkalanjoen valuma-alueen pinta-ala on 261,50 neliökilometriä ja sen järvisyys on 3,44 %. Vanha vesistöaluejako ei huomioi Mätikön ja Hahmajärven välistä Hyynilänjokea itsenään, vaan siihen kuuluu myös Mätikön aluetta 35.162.[2][10] Luotettavamman kuvan vesistöalueen pinta-alasta saa uuden vesistöjaon tiedoilla. Hyynilänjoen vesistöalue muodostuu joen alajuoksun (9,45 km²) ja yläjuoksun (7,74 km²) lähialueista ja Nurmijoen valuma-alueen (22,71 km²). Jos Nurmijokea ei lasketa mukaan, on Hyynilänjoen lähialuetta 17,19 km², ja Nurmijoki mukaan lukien 39,9 km².[1] Otamusjoki, Saikkalanjoki, Hyynilänjoki ja Pukaranjoki kuuluvat Saikkalanjoen valuma-alueen pääuomaan ja pääuoman pituus on latvaosuudet mukaan lukien 44 kilometriä. Saikkalanjoessa on sen arvioitu keskivirtaama (MQ) noin 2,2 kuutiometriä sekunnissa ja Hyynilänjoen alajuoksulla 1,2 kuutiometriä sekunnissa [5].[2][10]
Pukaranjokea myöten on toimitettu puutavaraa uittamalla sitä jokea pitkin alas joenvarsilla sijaitseville sahoille, tai ehkä myös eteenpäin. Vuonna 1928 muutettiin, tai yritettiin muuttaa, joen uittosääntöä, jollaisia on Saikkalanjokeen liittyen laadittu ainakin vuosina 1909, 1918 ja 1928.[8]
Huomioita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Valuma-alueen pääuoma on mitattu Paikkatietoikkunassa, jossa on käytettävissä vesistöviranomaisten määrittämiä joenuomien eri osuuksien pituuksia. Pituuden arviointi on selostettu artikkelin Saikkalanjoen valuma-alue kappaleessa ”Pääuoman kulku ja sen pituus”.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i Hyynilänjoen laskupaikka Paikkatietoikkuna. Maanmittauslaitos. Viitattu 11.4.2025.
- ↑ a b c Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. (Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126) Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4
- ↑ a b c d e f Hyynilänjoki, alku (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 11.4.2025.
- ↑ a b c d e Hyynilänjoki, suisto (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 11.4.2025.
- ↑ a b c d Koski-inventointi, s. 122. (Vesihallituksen julkausuja nro 188) Helsinki: Vesihallitus, 1980. ISBN 951-46-4852-8 Teoksen verkkoversio (PDF).
- ↑ a b c d e Kymmenen joen ja kymmenen järven reitti (PDF) (s.13–14) vihuri.info. 1999. Melontareittien kunnat & Kajak ry. Viitattu 11.4.2025.
- ↑ a b Kalmbergin kartasto: Koottu kartasto, suoraan: kartalle (fc20050771.jpg), 1855–1856
- ↑ a b c Turun maakunta-arkisto: Turun ja Porin lääninkanslian vesiasioiden hakemisto (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b Karinjoki, alku, Sastamala (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 17.4.2019.
- ↑ a b Mätikön alue (35.162) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 11.4.2025.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Melontaoppaat, Vihuri ry.