Sonnilanjoki

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sonnilanjoki
Maat Suomi
Maakunnat Satakunta
Kunnat Kokemäki, Säkylä (Köyliö)
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Päävesistöalue Kokemäenjoen vesistö (35)
Valuma-alue Sonnilanjoen valuma-alue (35.127) [1]
Pinta-ala 85 km² [2][3]
Järvisyys 0,02 % [2][3]
Pääuoman pituus noin 25 km
Yhtyy Kokemäenjoki
Joen uoman kohteita
Alkulähde Kakkurinsuo, Säkylä
  61.0986°N, 22.4773°E
Laskupaikka Tulkkila, Kokemäki
  61.2565°N, 22.3678°E
Esteet koskia, patoja [3]
Sivu-uomat Kravi
Mittaustietoja
Pituus 22 km [2][3]
Keskileveys 2,5 – 3,5 m [2]
Suurin syvyys noin 0,5 m [2]
Lähdekorkeus noin 80 m [4]
Laskukorkeus noin 32 m [5]
Korkeusero 48 m
Kaltevuus 2,18 m/km
Keskivirtaama 0,8 m³/s (MQ) [2]
Keskialivirtaama 0,04 m³/s (MNQ) [2]
Muuta

Sonnilanjoki on Satakunnassa Kokemäellä ja Säkylän entisen Köyliön alueilla virtaava noin 22 kilometriä pitkä Kokemäenjoen sivujoki. Sonnilanjoki yhtyy Kokemäenjokeen Kokemäen kaupungin keskustaajaman tuntumassa.[5][4][2]

Joen kulku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sonnilanjoki alkaa Köyliönjärven itäpuoliselta soistuneelta ja tasaiselta ylängöltä. Ylängön suoalueita ovat esimerkiksi Kakkurinsuo, Takarahka, Lattamerensuo ja Sikasuo. Kakkurinsuo on ollut pitkään turvetuotantoalue, josta osa on muutettu viljeltäväksi peltoalaksi. Alueella toimii Satakunnan vankilan Köyliön osasto. Joki virtaa suoalueen läpi kohti pohjoista ja alittaa ennen puoliväliä valtatien 12. Tien jälkeen se halkoo Peräkallionkylä peltoaukeaa ja palaa sitten taas metsäjoeksi.[3][4]

Joki virtaa viimeiset 8–9 kilometriä yhtenäisen peltoaukean läpi, jossa haja-asutus muodostaa Rajaojan, Sonnilan ja Krootilan entiset kylät. Alajuoksulla joki alittaa Tampere–Pori-rautatien ja lähes Kokemäenjokea seuraava vanhan Porin ja Helsingin välisen tien. Rautatien vieressä toimii perunajauhotehdas, jonka vaikutus jokeen on nykyään olematonta. Ohitettuaan maisemallisesti ja historiallisesti arvokkaan Sonnilan-Ylistaron alueen se laskee Kokemäenjokeen Ylistaron kylässä.[3][5]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suuriin peltoaukeisiin johtanutta pellonraivausta harjoitettiin aluksi Kokemäenjoen rantamilta, Koomanojan ja Sonnilanjoen varsilla. Kokemäen suurin kylä Ylistaro on sijainnut Sonnilanjoen suistossa. Paikka on ollut asuttuna keskeytyksettä kansainvaellusajalta viikinkiajalle ja yli keskiajan nykypäiviin asti. Ylistaron tiivis kylä hajosi isonjaon yhteydessä.[6] Muinaisen kauppapaikan Teljän sijainti liitetään Ylistaroon.[7]

Sonnilanjoen ylitse kulkee muun muassa vuonna 1855 rakennettu Sonnilanjoen kivisilta. Ylistaroon vuonna 1845 rakennettu kivisilta purettiin 1960-luvun alussa ja se korvattiin uudella maantiesillalla. Lisäksi Ylistarossa sijaitsee vuonna 2005 valmistunut 33 metrin pituinen teräsbetoninen rautatiesilta.[8][9]

Kokemäenjoessa uitto oli melko suurta ja Sonnilanjoki on perattu tukinuittoa varten.[2]

Luontoarvoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vedenlaatu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sonnilanjoen vedenlaatu on huono. Siihen kohdistuu yläjuoksulla Vapo:n turvetuotannon kuivatusvesien ravinnekuormitusta ja alajuoksulla peltomaiden ravinnekuormitusta. Perunajauhotehtaan prosessijätevedet on puhdistamisen jälkeen johdettu 1970-luvulta alkaen Kokemäenjokeen, mutta niitä on toisinaan valunut myös Sonnilanjoen suistoon. Turvetuotannon valmistelevat kuivatukset alkoivat vuonna 1978 ja turpeennostot 1982. Tuotannossa on 160 hehtaaria suota.[3]

Yläjuoksun suuret suot on tiheästi ojitettuja eivätkä ne pidättele kevättulvien aikana vettä. Sonnilanjoen virtaamat ovat keväisin suuria, mutta kesäisin sen virtaamat ovat heikot. Talvella vesi paikoitellen seisoo uomassa ja joki voi jäätyä silloin umpeen. Joessa on ainakin neljä patoa, jotka nostavat vedenpintaa vedenoton tai uimisen takia.[3]

Vedenväri on ruskea johtuen runsaasta humuspitoisuudesta. Vedenväriä lisää myös runsas rautapitoisuus. Veteen on liuennut runsaasti typpiyhdisteitä ja se on sameaa, mikä liittyy todennäköisesti turvetuotantoon. Suuri ravinnekuorma kuluttaa yläjuoksulla veden happea. Yläjuoksun happamuustaso on pH 5,8. Alajuoksulla veteen päätyy myös peltomaiden ravinteita. Yllättäen siellä on vedessä enemmän happea, mutta sen pitoisuudet voivat laskea välttävään tasoon. Alajuoksulla veden sameus ja humusleima pienenevät, ja veden happamuustaso nousee lähelle neutraalia (pH 7). Vuosina 2000–2004 mitattiin alajuoksun veden tilaa seuraavin tuloksin (suluissa yläjuoksun arvoja): happipitoisuus 71 % (43 %), sameus 20 FNU (44 FNU), vedenväri 160 mgPt/l (480 mgPt/l), kokonaisforforipitoisuus 100 mikrogrammaa litrassa vettä (115 μg/l), kokonaistyppipitoisuus 2 000 μg/l (4 070 μg/l) ja rautapitoisuus mitattiin vain yläjuoksulla 9,7 milligrammaa litrassa vettä.[3]

Padot ja kosket[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sonnilanjoen alajuoksu on nykyään Kokemäenjoen vedenpinnan tasolla ja muutokset Kokemäenjoessa vaikuttavat Sonnilanjoen alajuoksuun. Joki virtaa alajuoksulla hitaasti ja siinä viihtyy erinomaisesti ulpukka ja joen rannat ovat ilmaversoisten kasvien peittämiä.[10]

Sonnilanjoessa on pieniä patoja ainakin neljässä kohdassa. Mäki-Vekaran virtapaikan kivet paljastuvat matalanveden aikana. Kravun tilan kohdalle on rekennettu pato säädeltävä pato, joka on ainakin kaloille este. Kärsämellä sijaitsee kivistä rakennettu pohjapato, jonka vaikutus vedenpinnan korkeuteen on pieni. Kosken pato on neulapato, joka liittyy koskessa sijainneen myllyn toimintaan. Pato nostaa veden korkeintaan metrin. Patojen virtapaikkojen lisäksi on yläjuoksulla rakentamattomia, joskin perattuja koskia. Niitä ovat Tourunkoski, Majaperänkoski ja Kakkurinkosket.[10]

Valuma-alue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sonnilanjoen valuma-alue (vesistöaluetunnus 35.127), jonka pinta-ala on 85 neliökilometriä, sijaitsee puoliksi Säkylässä ja Kokemäellä. Valuma-alue on 20 kilometriä pitkä, joten sen keskileveydeksi saadaan hieman yli 4 kilometriä. Sillä onkin vain lyhyitä sivuojia. Valuma-alueen länsipuolella sijaitsee Koomanojan valuma-alue ja Köyliönjärven valuma-alue. Sen itäpuolella on Raijalanojan valuma-alue ja koska Kokemäenjoki virtaa täällä pohjois-etelä- suuntaisena, niin myös jokeen laskevien ojien valuma-alueita. Sen etelä ja kaakkoispuolella on Loimijoen valuma-aluetta.[4][1][11]

Pääuoma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sonnilanjoen valuma-alueen pääuoma on latvavesiä lukuun ottamatta koko matkan Sonnilanjoki. Latva-alueen Kakkurinsuon suosta raivattujen peltomaiden ja turvetuotantoalueen kuivatusojat muodostavat ojien verkoston, jotka laskevat pohjoisessa Sonnilanjokeen. Kuivatusojat lisäävät pääuoman pituutta muutaman kilometrin, mutta tässä ei määritellä enää pääuoman kulkua pelloilla.[4]

Sivu-uomia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valuma-alueen kapeuden vuoksi monet ojat ovat pieniä eikä niistä ole julkaistu mittaustietoa. Historiallisesti kiinnostava on Kravioja, joka yhtyy Sonnilanjokeen sen alajuoksulla.[12] Kravinojan valuma-alueen pinta-ala on 21 neliökilometriä. Toinen oja on Rajaoja, joka yhtyy Sonnilanjokeen alajuoksun yläosaan. Sen kautta laskevat myös Kokemäen entiseltä kaatopaikalta suotuvat vedet. Yläjuoksulla virtaa Sonnilanjoki Sikasuon ja Lattamerensuon läpi, jotka ovat voimakkaasti ojitettuja soita. Myös Takarahkalta tulee kuivatusojia jokeen.[4]

Järviä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sonnilanjoen valuma-alueella on vain pieniä lampia. Suurin osa lammista sijaitsevat Kakkurinsuon luontaisella puoliskolla. Ne ovat pieniä ja ojattomia suolampia. Muut lammikot ja vesialtaat ovat ihmisen muodostamia. Kaatopaikalla, viljasiiloilla ja perunajauhotehtaalla on omia lietealtaita.[4][5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Sonnilanjoen valuma-alue (35.127) Järviwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 1.7.2022.
  2. a b c d e f g h i Seppälä, Tommi: Kokemäenjoen sivujokien nahkiaistoukka- ja habitaattikartoitukset vuonna 2010 (sivut 4, 10–13) 11.3.2011. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus. Viitattu 1.7.2022.
  3. a b c d e f g h i Rannikko, Leena: Kokemäenjoen ja sen sivuhaarojen kalataloudelliset kunnostustarpeet (PDF) (raportti, sivut 66–69) Varsinais-Suomen TE-keskuksen julkaisuja 7/2006. 2006. Turku: Varsinais-Suomen TE-keskus. Viitattu 1.7.2022.
  4. a b c d e f g Sonnilanjoki, alkukohta (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 1.7.2022.
  5. a b c d Sonnilanjoki, suisto (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 1.7.2022.
  6. Salo, Unto: Ajan ammoisen oloista, s. 169, 184, 200, 202. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2008. ISBN 978-952-222-000-4.
  7. Salo, Unto: Ajan ammoisen oloista, s. 303, 305, 311–313, 315, 385. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2008. ISBN 978-952-222-000-4.
  8. Kokemäen kaupunki, Muinaisen Teljan muistoja Kokemäen rannoilla ja Sonnilanjoen suussa viitattu 22.11.2012.
  9. Megasiirto Oy, Sonnilanjoen ratasilta Viitattu 22.11.2012.
  10. a b Rannikko, Leena: Kokemäenjoen ja sen sivuhaarojen kalataloudelliset kunnostustarpeet (PDF) (raportti, sivut 69–73) Varsinais-Suomen TE-keskuksen julkaisuja 7/2006. 2006. Turku: Varsinais-Suomen TE-keskus. Viitattu 1.7.2022.
  11. Valuma-alueen rajaustyökalu, Suomen ympäristökeskus & Maanmittauslaitos, Viitattu ja katsottu 1.7.2022
  12. Muinaisjäännösrekisteri: Kravi Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. Museovirasto.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]