Naurishauta

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Naurishauta oli entisajan Suomessa kuopassa kypsennettyjen nauriiden haudutuspaikka ja siten valmistetun ruokalajin nimi. Suuret naurismäärät haudutettiin nauriskuopassa ja pienempiä eriä nuotiossa, uunissa, padassa tai puupöntössä eli puntussa. Hautanauriita varten kaivetun kuopan reunalla poltettiin nuotiota nyrkinkokoisten kivien kuumentamiseksi. Maasta nostettujen nauriiden naatit listittiin ja niitä ladottiin kerros kuoppaan. Nauriiden päälle nosteltiin kuumia kiviä ja niiden päälle uusi kerros nauriita. Kuopan täytyttyä se tavallisesti peitettiin nauriiden naateilla ja päälle saatettiin kaataa vielä kuumaa vettä.[1]

Joillakin paikkakunnilla oli tapana vuorata kuoppa kivillä ja polttaa nuotiota kuopassa. Toisaalla pantiin kuumennetut kivet kuopan pohjalle ja on tietoja peitetyn haudan päällä poltetusta nuotiosta. Nauriita haudutettiin vähintään puoli vuorokautta, mutta yleisemmin yli kaksi vuorokautta. Punttunauriit valmistettiin vastaavalla tavalla kuumia kiviä ja nauriita vuorotellen puupönttöön latomalla. Yleensä myös ne peitettiin naattikerroksella. Perunan käytön yleistyminen syrjäytti hautanauriit, mutta vielä 1800-luvun lopulla niitä tarjoiltiin pärekoreista pitojen yhteydessä.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Hannu Ahokas: Nauriskuoppa, naurishaudan pano, jäkälän pano, pantio ja AIV: suomalaisen kansanperinteen kehityssarjoja A. I. Virtasen rehunsäilöntämenetelmän takana. Teoksessa Tuukka Talvio (toimittanut): Suomen museo 2002, Suomen muinaismuistoyhdistys 2002, ISBN 951-9057-47-1, ISSN 0355-1806, sivut 97–99.