Päre
Päre on puun rungosta pituussuuntaan kiskomalla tai höyläämällä valmistettu ohut levymäinen suikale. Päre on ohuempi kuin paanu. Kiskotut ja höylätyt päreet eroavat toisistaan sekä rakenteeltaan että käyttötarkoitukseltaan. Kiskotussa päreessä puun syyt kulkevat ehjinä päreen päästä päähän, mutta höylätyssä päreessä syyt katkeilevat päreen pinnassa. Kiskotuista päreistä punotaan koreja ja niitä on käytetty valaisemiseen. Pärekatossa taas käytetään useimmiten höylättyjä päreitä.
Kiskotut päreet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kiskotut päreet tehdään männystä. Puu on valittava huolella, sen on oltava suorasyistä, oksatonta ja tiheälustoista. Sopivanpituiseksi katkaistu pärepölkky halotaan ensin kelleksiksi, sitten lohkoiksi. Näistä lohkaistaan vielä sydänosa pois. Pintaosa lohkotaan puukon avulla aina kahteen osaan niin monta kertaa, että lopulta saadaan ohuita päreitä. Halkaistaessa puuta täytyy taivuttaa oikeaan suuntaan, jotta halkeaminen tapahtuisi suoraan. [1][2] Koripäreet ovat yleensä 3–4 cm leveitä, 2–3 mm paksuja ja hyvinkin pitkiä ja ne viimeistellään vuolemalla.
Valaisupäreet valmistetaan samalla tavalla kuin koripäreetkin. Jos pärepölkkyjä säilytetään ennen kiskontaa vedessä, niiden pihkaisuus vähenee ja päreet palavat tasaisemmin. Valaisupäreen tyypillinen paloaika on noin 15 minuuttia.[3]
Aiemmin myös pärekattoja tehtiin kiskotuista päreistä, mutta pärehöylien kehittyessä 1860-luvulta lähtien kattoihin ryhdyttiin käyttämään höylättyjä päreitä. Kiskotun päreen etuna höylättyyn päreeseen nähden on se, että vesi valuu paremmin rikkoutumattomia puunsyitä pitkin pois. Ne ovatkin nykyisin käytettyjä höylättyjä kattopäreitä kestävämpiä. [4]
Höylätyt päreet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Höylättyjä kattopäreitä valmistetaan kuusesta, männystä ja haavasta.[4] Kattoon tarvitaan noin 45–50 cm pitkiä, 15 cm leveitä, 3–5 mm paksuja päreitä, jotka tehdään tavallisesti koneellisesti eli höylätään pärehöylällä.[5][6] Päreillä voidaan päällystää myös seinäpintoja lautavuorauksen sijaan. Päre on perinteinen puusta tehty valmiste, jota on kevyt käsitellä ja helppo huoltaa.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Tuormaa, Markus: Puutyöt pärekorista pistoaitaan, s. 44–47. Metsäkustannus, 2014.
- ↑ Maija Suova (toim.): Emännän tietokirja I–II, 4. uudistettu laitos, s. 592. WSOY, 1958.
- ↑ Tuormaa, Markus: Puutyöt pärekorista pistoaitaan, s. 45, 51–52. Metsäkustannus, 2014.
- ↑ a b Museoviraston korjauskortti Pärekatto nba.fi. Viitattu 11.12.2017.
- ↑ Päreet matkaavat katossa Suomesta Keski-Eurooppaan. Hämeen sanomat, 06.08.2004. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 14.9.2012. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Pärehöylä kolkkaa Pirttikoskella. Hämeen sanomat, 13.07.2005. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 14.9.2012. (Arkistoitu – Internet Archive)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Päre Wikimedia Commonsissa
