Koitelinkoski

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Koitelinkoski
Koitelinkoski keväällä 2006
Koitelinkoski keväällä 2006
Kunta Oulu
Koordinaatit 65°05′58″N, 025°48′56″E
Joki Kiiminkijoki
Pituus 3 000 m

Koitelinkoski eli Koiteli on Kiiminkijoessa Kiimingin kirkonkylän eteläpuolella seututie 848:n varrella Ylikylässä sijaitseva noin kahden kilometrin pituinen, lähes luonnontilainen koskialue.[1]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sana koiteli tulee saamen kielen sanasta kuoutel(is), joka tarkoittaa keskellä olevaa. 1500-luvun lopulta lähtien kosken kahta saarta, Myllysaarta ja Tulisaarta käytettiin tilapäisinä hautausmaina. Tämä kiellettiin hygieniasyistä vuonna 1879. Koitelinkoskella toimi myös pitkään sahalaitos, vuodesta 1783 aina vuoteen 1913. Kaksiraamisen sahan tuotto oli aluksi vain kuusisataa tukkia vuodessa, myöhemmin noin kaksikymmentätuhatta. Kaksi kertaa palaneen ja uudelleen rakennetun sahan omistivat pitkään oululaiset kauppiaat, mutta viimeksi Ab Uleå Oy.[1]

Sahan alueella oli varsinaisten tuotanto- ja varastotilojen ohella myös päärakennus sivurakennuksineen sekä asuinrakennuksia, työväkeä oli 1870-luvun puolivälissä viitisenkymmentä. Sahansaaressa olleesta työväen asumarakennuksesta tehtiin Huttukylän kansakoulu, sahan päärakennus paloi keväällä 1939. Koitelinkoski perattiin uittoa varten kesällä 1950, Kiiminkijoen uitto jatkui vuoteen 1958 asti. Koitelin sahatila siirtyi Oulu Oy:n omistukseen 1950-luvun alussa, mutta vuonna 1995 Metsähallitus osti pääosan Koitelin alueesta ja Kiimingin kunta taas pohjoispuolen ranta-alueet ja Tulisaaren.[1]

Koskialue ja palvelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tunnelmatupa joen pohjoisrannalla

Joki virtaa kolmessa koskiväylässä kallioperästä kohoavien saarten lomitse. Varsinainen Koitelinkoski on kahdesta koskialueesta pohjoisempi. Siitä ylävirtaan sijaitsee Tulikurkku-niminen lyhyt koskialue. Koskialueella on neljä saarta, alavirran puolelta Pajunsaari, Pikkusaari eli Peltosaari, Sahansaari eli Koitelinsaari, Myllysaari ja Tulisaari. Myllysaaren ja ja mantereen välinen pohjoisin uoma on nimeltään Myllypudas.[1]

1950-luvun puolivälistä Koiteli oli vajaan kymmenen vuotta suosittu lavatanssien pitopaikka, mutta vuonna 1957 rakennettu lava purettiin toukokuussa 1965. Alueella oli myös Oulu Oy:n henkilökunnalle tarkoitettuja lomamökkejä, huoltorakennus, sauna, kanttiini ja telttailupaikka.[1]

Koitelinkoski tunnetaan nykyään matkailullisena valttina kauniin luonnon, saarten ja siltojen ansiosta. Turisteille rakennettiin ensimmäiset riippusillat jo vuonna 1955[2]. Viimeisin silta taas valmistui vuonna 2012 pohjoispuolen uoman yli ja siltä on myös uusi yhteys pohjoiseen paikallistielle 18717. Alue on paitsi matkailijoiden, myös muun muassa koskimelojien ja urheilukalastajien suosiossa. Vain 25 minuutin ajomatkan päässä Oulusta sijaitseva koskialue soveltuu erinomaisesti myös seikkailu- ja elämysmatkailuun.

Vuosittain Koitelissa vierailee noin 20 000 ihmistä.[3] Heillä on käytössään pysäköintialue, esiintymislava, "Tunnelmatupa" -niminen kesäkahvila, laavuja sekä useita nuotiopaikkoja. Elokuussa Koitelissa järjestetään "Kuohuva Koiteli" -tapahtumaviikonloppu. Vain pari kolme sataa metriä Koitelista alavirtaan on "Koitelin residenssi", joka on vuokrattavissa erilaisten tilaisuuksien järjestämiseen ympäri vuoden.

Kuvia Koitelilta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Airi Railo (toim.), Kari Alenius, Mikko Alatalo: Koiteli keskellä kohisevaa virtaa. Oulu: Metsähallitus, Kiimingin kunta, 1999. ISBN 952-446-132-3.
  2. Kiiminkijoki
  3. Koitelin Koski Viitattu 2.2.2008.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]