Naurulokki

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Naurulokki
Larus ridibundus.jpg
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [2]

Suomessa: Vaarantunut[1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Rantalinnut Charadriiformes
Heimo: Lokit Laridae
Suku: Lokit Larus
Laji: ridibundus
Kaksiosainen nimi

Larus ridibundus
Linnaeus, 1766

Synonyymit
  • Chroicocephalus ridibundus
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Naurulokki Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Naurulokki Commonsissa

Larus ridibundus

Naurulokki (Larus ridibundus) on pienehkö, valkea ja tummanruskeapäinen lokkilaji.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rengastettu naurulokki lennossa

Naurulokilla on harmaa selkä ja siivet, valkea vatsapuoli, valkea pyrstö ja kesällä tummanruskea pää. Koivet ovat punaiset. Nuorella linnulla on mustapäisen pyrstön lisäksi ruskehtavia sävyjä. Talviasussa aikuisenkin pään väri vaalenee, ja laji onkin silloin hieman vaikeampi tunnistaa. Linnun pituus on 38–44 cm ja siipien kärkiväli 94–105 cm. Paino on keskimäärin 265 g.

Rengastettaessa linnun jalkaan laitetaan nykyään rengas, jonka koko Suomessa ilmaistaan kirjainkoodilla ST. Naurulokkeja on rengastettu myös muovisella ns. lukurenkaalla. Se on noin 30 millimetrin korkuinen putkirengas, johon on kaiverrettu lyhyt kirjain- ja numerokoodi. Lukurengas on luettavissa kiikarilla tai kaukoputkella jopa satojen metrien päästä. Vanhin suomalainen rengastettu naurulokki oli 30 vuoden ja 8 kuukauden ikäinen[3]. Se oli samalla maailman vanhin naurulokki.[4] Kyseinen lintu rengastettiin pesäpoikasena 17. kesäkuuta 1968 Sääksmäellä ja löydettiin kuolleena Hollannissa 17. helmikuuta 1999.[5]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naurulokin pesimäalue ulottuu Länsi-Euroopasta itään kauas Kiinaan ja Venäjän itäosiin asti. Lisäksi laji pesii Islannissa, Etelä-Grönlannissa ja Pohjois-Amerikan koillisosassa. Maailman populaation kooksi arvioidaan 4,8–8,9 miljoonaa yksilöä. Laji luokitellaan kansainvälisesti elinvoimaiseksi.[2]

Suomessa ensimmäinen naurulokkiyhdyskunta havaittiin muutamia vuosia ennen vuotta 1811 Paraisten Kuitialla. Muutaman kymmenen yksilön suuruinen yhdyskunta viihtyi paikalla useita vuosia, ja siitä tehtiin kolme väitöskirjaa Turun akatemiaan. Havainto oli poikkeuksellinen, sillä tuolloin naurulokkia esiintyi vasta eteläisessä Ruotsissa eikä sitä ollut esimerkiksi Virossa, minne se levisi vasta 1800-luvun lopulla.[6]

Suomessa laji pesii nykyisin Etelä-Suomesta Etelä-Lappiin asti. Keski-Lapissa se on hyvin harvinainen pesijä ja puuttuu kokonaan Tunturi-Lapista. Suomen pesimäkannan suuruudeksi on arvioitu 95 000–110 000 paria.[7] Suomessa naurulokki on luokiteltu vaarantuneeksi lajiksi.[1] Se on vähentynyt huomattavasti, ja suuret yhdyskunnat ovat lähes kadonneet.lähde? Laji on Suomessa rauhoitettu[8] ja sen ohjeelliseksi korvaussummaksi on asetettu 101 euroa.[9]

Naurulokki on muuttolintu, joka talvehtii Länsi-Euroopassa, etenkin Alankomaissa ja Britteinsaarilla. Joitakin yksilöitä talvehtii Suomen satamissa. Suomen etelärannikolla naurulokki on aikainen muuttolintu, joka palaa maalis–huhtikuussa pian harmaalokkien jälkeen.

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuori naurulokki

Naurulokki ei viihdy avomerellä, mutta on levittänyt elinympäristöään rannikolta sisämaahan etenkin kyntöpelloille, kaatopaikoille sekä taajamien toreille ja nurmikoille. Se pesii reheväkasvuisilla järvillä, lammissa sekä meren sisä- ja välisaaristossa. Muuttomatkalla ja talvehtimispaikoillaan naurulokki viihtyy satamissa, joenvarsilla ja puistojen ankkalammikoilla.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lentävä naurulokki
Naurulokin muna. Kerätty Storhållissa.

Naurulokki pesii maassa, ruohikoissa tai osmankäämikasvustoissa yhdyskuntina. Suurimmat koloniat ovat olleet tuhansien parien suuruisia. Naaras munii yleensä kolme munaa, joita se hautoo 22–26 vuorokautta. Muninta alkaa Etelä-Suomessa vapun tienoilla, mutta uusintapesiä munitaan vielä kesäkuussa. Poikaset ovat lentokykyisiä noin kuukauden ikäisinä.

Monet vesilinnut, tiirat ja kahlaajat hakeutuvat pesimään naurulokkiyhdyskuntiin niiden tarjoaman suojan takia. Jos yhdyskunta muuttaa muualle tai se tuhotaan, katoavat paikalta myös useimmat muut lintulajit.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naurulokin ravinto on monipuolista. Pääasiassa siihen kuluvat kalat, vesihyönteiset ja peltojen selkärangattomat, mutta kaupunkiluonnossa se käyttää tehokkaasti hyödykseen kaatopaikkoja ja ihmisen tarjoamaa ruokajättettä. Pesimäaikaan ravinnonhankintamatkat ulottuvat jopa 10–20 kilometrin päähän pesältä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naurulokki nousemassa lentoon

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Naurulokki – Chroicocephalus ridibundus laji.fi. Viitattu 27.6.2021.
  2. a b BirdLife International: Larus ridibundus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2021-1. 2018. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 27.6.2021. (englanniksi)
  3. Lintujen ikäennätykset Luonnontieteellinen keskusmuseo. Viitattu 27.6.2021.
  4. Longevity list European Union for Bird Ringing. Viitattu 27.6.2021. (englanniksi)
  5. Laine, Lasse J.: Lintuharrastajan opas, s. 255. Otava, 2006. ISBN 951-1-18829-1.
  6. Lehikoinen ym. 2009, s. 287–288
  7. Lintuatlas atlas3.lintuatlas.fi. Viitattu 2.6.2014.
  8. Naurulokki luontoportti.fi. Viitattu 27.6.2021.
  9. Ympäristöministeriön asetus rauhoitettujen eläinten ja kasvien ohjeellisista arvoista finlex.fi. Viitattu 27.6.2021.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lehtonen, Leo (1988): Naurulokki Helsingin Vanhankaupunginlahdella 1864–1987. – Lintumies 3.1988 s. 98–105. LYL.
  • Merilä, Eino, Mikko Ojanen & Markku Orell (1979): Hauraskuorisia naurulokin Larus ridibundus munia Hailuodossa. – Lintumies 2.1979 s. 73–77. LYL.
  • Viksne, J. & Janaus, M. (1980): Naurulokin pesintätuloksen riippuvuus pesimäajasta. – Ornis Fennica 57:1–9.
  • Ylimaunu, Onni (1983): Varis hukutti naurulokin. – Lintumies 4.1983 s. 177. LYL.
  • BirdLife Suomi: Vuoden 2008 linnut – naurulokki ja pikkulokki (pdf)
  • Naurulokki Lintukuva-verkkopalvelussa
  • ITIS: Chroicocephalus ridibundus (englanniksi)