Manttaali

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Manttaalikivi Korsnäsissä. Harrströmin kylässä olevan tilan mailta kaivutöiden yhteydessä löytynyt kivi on nykyään kylän kivisillan lähellä.[1] Tien vierelle sijoitetulla manttaalikivellä osoitettiin kunkin tilan tienhoitorasitteen pituus, joka määräytyi tilan manttaaliluvun perusteella.[2]

Manttaali (ruotsin sanasta mantal ’miesluku’) oli Ruotsin valtakunnassa käytetty veroyksikkö, jonka pohjalta laskettiin maatilojen verotus.

1500-luvulla manttaali tarkoitti ensin yhtä normaalikokoista tilaa. Luku mittasi tilan verotusvoimaa, ja se määräsi verosuoritukset, jotka tilan tuli tehdä. Lukua ositettiin murto-osiin tilan koon suhteessa: pieni tila saattoi olla puolen manttaalin tila, vielä pienempi neljännesmanttaalin tila ja niin edelleen. Tilan jakaminen osiin tai sen väkiluvun pieneneminen vaikuttivat lopulta myös tähän yksikköön.

Myöhemmin, 1600-luvulla, otettiin käyttöön tuotantoarvoon perustuva laskenta. Yksi manttaali ei tämän takia vastannut enää mitään tiettyä pinta-alaa. Kun arvo oli määritetty, manttaalilukua ei enää muutettu tuoton muuttuessa, mutta tilan jakaminen pienempiin pienensi manttaalilukua vieläkin murto-osiin.

Manttaaliosa oli Suomessa käytössä suurelta osin vielä 1800-luvulle asti, mutta 1900-luvun verotuksessa sillä ei ollut enää käytännön merkitystä. Kiinteistöjen manttaaliluvut kuitenkin edelleen laskettiin kiinteistötoimituksissa, ja tilojen osuudet yhteisistä alueista, esimerkiksi vesialueista, määrättiin yleensä manttaalin perusteella.[3] Vuoden 1906 eduskuntauudistukseen saakka manttaalit toimivat maaseudulla myös valtiollisen äänioikeuden perustana talonpoikaissäädyn edustajia säätyvaltiopäiville valittaessa. Äänioikeutettuja olivat manttaaliin pantua maata omistaneet ja henkilön käytössä olleiden äänien määrä oli manttaalimäärän mukainen.[4]

Vuodesta 1997 alkaen manttaalia ei enää ole määrätty, ja esimerkiksi osuudet yhteisiin alueisiin jakautuvat yleensä pinta-alojen perusteella.[3] Aiemmin kiinteistörekisterissä olleet tiedot manttaalista ja osaluvusta on kuitenkin säilytettävä edelleen rekisterissä.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Piltz, Martti & Soosalu, Laura: Harrströmin museosilta, Korsnäs; Hoito- ja ylläpitosuunnitelma, s. 15. Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, 2012. ISBN 978-952-257-709-2 (PDF). Teoksen verkkoversio (PDF).
  2. Niukkanen, Marianna: Historiallisen ajan kiinteät muinaisjäännökset; tunnistaminen ja suojelu, s. 101. Museoviraston rakennushistorian osaston oppaita ja ohjeita 3. Museovirasto, 2009. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 6.6.2016).
  3. a b Kiinteistönmääritystoimitus osakasluettelon laatimiseksi (Kuinka suuri osuuteni on?) Maanmittauslaitos. Viitattu 9.1.2009 ja 16.9.2012.
  4. Juhani Mylly: Edustuksellisen kansanvallan läpimurto, s. 38–40. Helsinki: Edita, 2006.
  5. Kiinteistörekisteriasetus (5.12.1996/970), 14 § Finlex. Viitattu 9.1.2009.