Manttaalikunta

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Manttaalikunta on itsehallintoyhteisö, jonka muodostavat kunkin kunnan manttaaliin pannun maan omistajat ja haltijat. Aikoinaan manttaalikunnilla oli keskeinen asema maalaispitäjien kunnalliselämässä. Näin sääti vielä vuoden 1865 asetus kunnallishallituksesta maalla (4/1865, 11 §). Vuoden 1898 maalaiskuntain kunnallishallintoasetus (21/1898, 11 §) määräsi, että manttaalikunnan asiat käsitellään manttaalikokouksessa.[1][2] Kokouksessa saatiin käsitellä vain manttaaliin pantua maata ja laitoksia koskevia asioita.[3][4] Manttaalikokouksen määrättävissä olevia rahastoja nimitettiin manttaalimiesten rahastoiksi.[5] Manttaalikokouksessa voitiin myös päättää, että manttaalikunnalle kerättiin veroa, manttaalikunnan veroa.[6] Kokouksessa käytetty äänioikeus riippui jäsenen manttaalin suuruudesta. Aiemmin manttaalikunnan hoidettaviksi kuuluivat yleiset rasitukset kuten yleisten teiden teko ja kunnossapito, kyytitoimi, käräjähuoneiston kunnossapito ja vankeinkuljetus.[1]

Manttaalikunnille kuuluneet yleiset rasitukset siirtyivät 1910- ja 1920-luvuilla suurimmaksi osaksi valtion hoidettaviksi.[1] Vuonna 1917 tapahtuneen kunnallisen äänioikeusuudistuksen[7] ja valtuustojen pakolliseksi tulon jälkeen manttaalikunnan merkitys supistui lähinnä muodolliseksi.[2]

  1. a b c Otavan iso tietosanakirja, Otava 1960–1965.
  2. a b Factum, Weilin+Göös 2003–2005.
  3. Uusi tietosanakirja, Tietosanakirja oy 1960–1966, hakusana manttaalikokous.
  4. Kokouksesta sääti myös maalaiskuntain kunnallislaki, 108/1917, 88 §.
  5. Iso tietosanakirja, Otava 1931–1939, hakusana manttaalimiesten rahastot.
  6. Otavan iso tietosanakirja, hakusanat manttaalikunta ja kunnallisvero.
  7. Siihen saakka äänimäärä riippui kunnalle maksetun veron suuruudesta.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Y. W. Puhakka: Manttaalikunta ja sen toiminta, Maataloustuottajain keskusliitto 1939. Uusi täydennetty painos vuosina 1945, 1953, 1958, 1976.