Cedercreutz
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
| Cedercreutz | |
|---|---|
 Cedercreutz-suvun aatelisvaakuna |
|
 Ruotsin ritarihuone |
|
| Introdusoitu | 1719 |
| Numero | 143 |
Cedercreutz ([ˈseːdærkrøi̯ts])[1] on alkuaan Ruotsista kotoisin oleva aatelissuku, joka asettui pysyvästi Suomeen Suomen sodan jälkeisenä aikana.[2] Västmanlandin läänin maaherra Jonas Folkernasta Taalainmaalta aateloitiin vuonna 1711 ja korotettiin vapaaherraksi vuonna 1719.[3] Suku on vuodesta 1748 lähtien omistanut Köyliössä sijaitsevan Köyliönkartanon.
Suvun jäseniä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä].jpg)
- Herman Cedercreutz (1684–1754), valtaneuvos, diplomaatti
- Axel Reinhold Cedercreutz (1774–1859), vapaaherra ja valtiopäivämies
- Johan Axel Cedercreutz (1801–1863), kenraalimajuri ja kuvernööri, Axel Reinhold Cedercreutzin poika
- Carl Emil Cedercreutz (1806–1869), senaattori ja kuvernööri, Axel Reinhold Cedercreutzin poika
- Axel Fredrik Nikolaus Cedercreutz (1847–1909), valtiopäivämies, Carl Emil Cedercreutzin poika
- Axel Cedercreutz (1873–1946), syfilidologian ja ihotautien professori, Axel Fredrik Nikolaus Cedercreutzin poika
- Gustaf Johan Reinhold Cedercreutz (1876–1959), juristi ja valtiopäivämies, Axel Fredrik Nikolaus Cedercreutzin poika
- Jonas Cedercreutz (1914–1991), arkkitehti, Gustaf Cedercreutzin poika
- Magnus Cedercreutz (1917–1982), yritysjohtaja ja kauppaneuvos, Gustaf Cedercreutzin poika
- Emil Cedercreutz (1879–1949), kuvanveistäjä ja siluettitaiteilija, Axel Fredrik Nikolaus Cedercreutzin poika
- Edward Emil Fredrik Cedercreutz (1874–1930), insinööri ja toimitusjohtaja, Axel Fredrik Nikolaus Cedercreutzin poika
- Emil Waldemar Cedercreutz (1852–1924), lääkäri ja valtiopäivämies, Carl Emil Cedercreutzin poika
- Nanny Cedercreutz (o.s. Lagerborg, 1866–1950), kirjailija, Emil Waldemar Cedercreutzin puoliso
- Axel Fredrik Nikolaus Cedercreutz (1847–1909), valtiopäivämies, Carl Emil Cedercreutzin poika
- Carl-Johan Cedercreutz (1915–2001), diplomi-insinööri, toimitusjohtaja
- Claes Cedercreutz (1917–1991), kirurgi ja hypnoterapeutti
- Kettil Cedercreutz (s. 1959), professori, taikuri, Claes Cedercreutzin poika
- Axel Cedercreutz (s. 1939), vapaaherra, yritysjohtaja, teollisuusneuvos
- Camilla Cedercreutz (s. 1993), kilpapurjehtija
Aakkosjärjestyksessä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Axel Cedercreutz (1873–1946), syfilidologian ja ihotautien professori, Axel Fredrik Nikolaus Cedercreutzin poika
- Axel Cedercreutz (s. 1939), vapaaherra, yritysjohtaja, teollisuusneuvos
- Axel Fredrik Nikolaus Cedercreutz (1847–1909), valtiopäivämies, Carl Emil Cedercreutzin poika
- Axel Reinhold Cedercreutz (1774–1859), vapaaherra ja valtiopäivämies
- Camilla Cedercreutz (s. 1993), kilpapurjehtija
- Carl-Johan Cedercreutz (1915–2001), diplomi-insinööri, toimitusjohtaja
- Carl Emil Cedercreutz (1806–1869), senaattori ja kuvernööri, Axel Reinhold Cedercreutzin poika
- Claes Cedercreutz (1917–1991), kirurgi ja hypnoterapeutti
- Edward Emil Fredrik Cedercreutz (1874–1930), insinööri ja toimitusjohtaja, Axel Fredrik Nikolaus Cedercreutzin poika
- Emil Cedercreutz (1879–1949), kuvanveistäjä ja siluettitaiteilija, Axel Fredrik Nikolaus Cedercreutzin poika
- Emil Waldemar Cedercreutz (1852–1924), lääkäri ja valtiopäivämies, Carl Emil Cedercreutzin poika
- Gustaf Johan Reinhold Cedercreutz (1876–1959), juristi ja valtiopäivämies, Axel Fredrik Nikolaus Cedercreutzin poika
- Herman Cedercreutz (1684–1754), valtaneuvos, diplomaatti
- Johan Axel Cedercreutz (1801–1863), kenraalimajuri ja kuvernööri, Axel Reinhold Cedercreutzin poika
- Jonas Cedercreutz (1914–1991), arkkitehti, Gustaf Cedercreutzin poika
- Kettil Cedercreutz (s. 1959), professori, taikuri, Claes Cedercreutzin poika
- Magnus Cedercreutz (1917–1982), yritysjohtaja ja kauppaneuvos, Gustaf Cedercreutzin poika
- Nanny Cedercreutz (o.s. Lagerborg, 1866–1950), kirjailija, Emil Waldemar Cedercreutzin puoliso
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Uttal av finlandssvenska efternamn Kotus. Viitattu 23.6.2018. (ruotsiksi)
- ↑ Autio, Veli-Matti: ”Cedercreutz (1600–)”, Suomen kansallisbiografia, osa 2, s. 178–179. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2003. ISBN 951-746-443-6. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Cedercreutz. Suvut ja vaakunat, Suomen Ritarihuone. Viitattu 28.3.2011.
|
