Äestäjä
| Äestäjä | |
|---|---|
 |
|
| Nimi | Äestäjä |
| Tekijä | Emil Cedercreutz |
| Valmistumisvuosi | 1912 / 1920 |
| Sijainti | Cygnaeuksenpuisto |
| Paikkakunta | Pori |
| Koordinaatit | 61°28'54.8"N, 21°47'24.7"E |
Äestäjä on Porissa Cygnaeuksenpuistossa sijaitseva kuvanveistäjä Emil Cedercreutzin veistos, joka paljastettiin vuonna 1920. Se on hänen ensimmäinen julkinen veistoksensa sekä myös Porin ensimmäinen julkinen patsas. Äestäjää pidetään Cedercreutzin merkittävimpänä veistoksena yhdessä Helsingin Varsapuistikossa sijaitsevan Äidinrakkauden (1928) sekä Maarianhaminan Ruorimiehen (1933) kanssa.[1]
Myös Cedercreutz piti patsasta suuressa arvossa juuri sen sijaintipaikan vuoksi. Hänen mukaansa puistoon pystytetty patsas tulee kaikkien omaisuudeksi, toisin kuin hänen aikaisemmin museoihin sijoitetut työnsä, jotka tavoittavat vain valikoidun yleisön.[2] Äestäjän pystyttämisajankohtana julkiset veistokset olivat Suomen kaupungeissa vielä harvinaisia.[3] Nykyään patsaan hevosen suitset ja aisat ovat hieman vaurioituneet siihen kohdistuneen ilkivallan johdosta.[4]
Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
.jpg)
Äestäjä-patsas pystytettiin Helsingin yliopiston Satakuntalaisen Osakunnan naisopiskelijoiden aloitteesta. Hankkeen varsinaisena puuhanaisena toimi kirjailija Maila Talvio, joka oli osakunnan inspehtorin J. J. Mikkolan puoliso. Tarkoituksena oli lisäksi pystyttää muun muassa Lallia esittävä veistos Köyliöön, Pyhän Henrikin rintakuva Kokemäelle sekä Hj. Nortamon merimieshahmo Tasala Vilkk Raumalle, mutta veistoksista toteutui Cedercreutzin elinaikana ainoastaan Äestäjä.[1]
Cedercreutz työsti teostaan Köyliössä sijaitsevassa ateljeessaan Ilmilinnassa sekä Helsingin työhuoneessaan. Ensimmäinen kipsinen malli oli valmiina vuonna 1912.[1] Patsaan sijoituspaikaksi suunniteltiin aluksi Raatihuoneenpuistoa, jossa syyskuussa 1913 oli lyhyen aikaa esillä Cedercreutzin tekemä luonnollista kokoa olevaa kamelia esittävä kipsiveistos. Sen avulla taiteilija arvioi tulevan Äestäjä-patsaan oikeaa kokoa ympäristöönsä verrattuna.[3] Varojen puute sekä ensimmäisen maailmansodan ja myöhemmin Suomen sisällissodan syttyminen viivästyttivät kuitenkin hanketta niin, että pronssiin patsas valettiin vasta 1920.[1] Myös sen sijoituspaikka vaihtui Raatihuoneenpuistosta Porin puistoakselin toisessa päässä sijaitsevaan puistoon Cygnaeuksen koulun edustalle. Varsinaisen pronssipatsaan kustannuksiin osallistuivat satakuntalaiset taiteen ystävät, mutta Cedercreutz maksoi itse veistoksen kivijalustan sekä muun muassa kipsisen mallin valamisen.[2] Helsinkiläisen G. W. Sohlberg Oy:n valama teos oli suurin Suomessa siihen asti tehty taidevalutyö.[5]
Äestäjässä esiintyvän viljelijän mallina toimi Cedrcreutzin palvelijana ja talonmiehenä työskennellyt Vihtori Sikstus Wind (s. 1886). Aiheen taustalla oli Cedercreutzin ajatus siitä, kuinka Porin kaupunki elää sitä ympäröivästä varakkaasta maakunnasta, mutta omasta puolestaan toimittaa äestäjälle erilaisia hyödykkeitä, kuten tupakan, kahvin ja sanomalehdet. Veistos kuvaa viimeistä ennen kylvöä tehtävää äestystä. Hevosen perässään vetämä äes on satakuntalainen päälläseisottava malli, jollaista ei Cedercreutzin mukaan löydy muualta Suomesta. Veistoksessa ilmenee myös Cedercreutzin tolstoilainen ajatusmaailma; hevosia on vain yksi, koska kyseessä on vaatimaton torppari ja hänen ainoa juhtansa, suuremmissa maataloissa äkeen edessä oli kaksi hevosta.[1]
Cedercreutz teki Äestäjän vastapariksi veistoksen Kyntäjä, joka tunnetaan myös nimellä Maamiehen kunnia. Äestäjän paljastusjuhlallisuuksien aikana sen kipsinen malli oli esillä Raatihuoneenpuistossa, mutta pronssiin Kyntäjä valettiin vasta 1969 ja sijoitettiin Harjavallan kauppalantalon edustalle.[1]
Paljastusjuhlallisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Äestäjä-veistos paljastettiin sateisena lauantaipäivänä 29. elokuuta 1920.[5] Juhlallisuudet alkoivat Keski-Porin kirkossa pidetyllä jumalanpalveluksella, jonka jälkeen siirryttiin Cygnaeuksen koulun edustalla sijaitsevaan puistoon, minne satakuntalaiset ylioppillaat olivat muodostaneet kunniakujan. Itse paljastustilaisuudessa kuultiin aluksi kuoron esittämä Satakunnan laulu, jonka jälkeen puhui patsashankkeen johtohahmo Maila Talvio. V. A. Koskenniemi oli kirjoittanut tilaisuutta varten runon Syksyn ylistys, jonka lausui myöhemmin muun muassa Tarinaharjun parantolan johtajana toiminut lääketieteen opiskelija Allari Seppä.[2]
Paljastusseremonioiden jälkeen vietettiin juhlapäivällistä Porin VPK:n talolla, jossa puhuivat kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Mikko Latva sekä tohtori Maikki Friberg. Juhlien lopuksi satakuntalaiset ylioppilaat esittivät Porin teatterissa Alphonse Daudetin kirjoittaman ja Georges Bizetin säveltämän musiikkinäytelmän L'Arlésienne. Esityksestä saadut pääsylipputulot käytettiin patsashankkeen rahoittamiseen.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f Emil Cedercreutzin veistoksista Harjavallan kaupunki. Arkistoitu 23.9.2016. Viitattu 8.10.2015.
- ↑ a b c d Cedercreutz, Emil: Yksinäisyyttä ja ihmisvilinää, s. 286–291. Harjulan kilta ry, Harjavalta, 1982. ISBN 951-99188-4-1.
- ↑ a b Raatihuoneenpuistoa koristi joskus kultainen kameli 4.7.2014. Porilaine. Viitattu 8.10.2015.
- ↑ Yön ratsastajat tuhosivat Äestäjän aisat ja suitset 21.9.2015. Satakunnan Kansa. Arkistoitu 21.10.2015. Viitattu 8.10.2015.
- ↑ a b Seppälä, Aarne (toim.): Kui? – porilaisen käsikirja, s. 128. Pori-seura ry, Pori, 2008. ISBN 978-952-92302-8-0.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kuvia Äestäjä-patsaasta Porissa - valokuvablogi.