Köyliön kirkko

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Köyliön kirkko
Köyliön kirkko 1.jpg
Sijainti Kirkkosaari, Köyliö
Koordinaatit 61°07′10.5″N, 022°20′55″E
Seurakunta Säkylä-Köyliön seurakunta
Rakentamisvuosi 1752
Suunnittelija Gustaf Adolf Wiman
Sebastian Gripenberg (vuoden 1889 muutokset)
Materiaali puu
Haus LennartHell.svg
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Köyliön kirkko sijaitsee Köyliönjärven Kirkkosaaressa. Se rakennettiin alun perin vuonna 1752 ristikirkoksi, jossa oli pieni torni. Kirkkoa ympäröi Köyliön vanha hautausmaa.[1].

Rakentaminen ja muutokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Köyliön kirkon on suunnitellut ruotsalainen mestari Gustaf Adolf Wiman. Samojen suunnitelmien mukaan on tehty myös Ruotsissa Taalainmaalla Ludvikassa sijaitseva Ludvika Ulrikan kirkko. Molempien rakentamista tuki Ludvikassa vaikuttanut Cedercreutzin aatelissuku, jonka omistukseen Kirkkosaaren Köyliönkartano oli tullut 1740-luvun lopulla.[2]

Alttaripääty.

Vuosina 1888–1890 tehdyssä korjauksessa kirkkoa muutettiin perusteellisesti Sebastian Gripenbergin suunnitelmien mukaan. Julkisivusta tuli uusgoottista tyyliä edustava ja sakaristosta satulakattoinen.[3] Tuolloin valmistui myös päätytorni.[4] Tulipalo tuhosi kirkon sisätiloja 1978.[3] Kirkon alttaritaulu on tuntemattoman taiteilijan mahdollisesti Italiassa maalaama ”Ristiinnaulattu”.

Kirkon lattian alle on haudattu kuningas Kustaa III:n 24-vuotiaana kuollut henkivartija Grüner. Hän kuoli Köyliön Kuninkaanlähteellä toisen henkivartijan kanssa käymässään kaksintaistelussa vuonna 1755 kuninkaan Suomen vierailun yhteydessä.[4]

Köyliön kirkko, Kirkkosaari ja sieltä kirkonkylään johtava koivukuja kuuluvat Museoviraston määrittelemiin Valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin.[1] Kirkon sankarihautausmaan muistomerkki on paljastettu 1950 ja sen on suunnitellut arkkitehti Arvid Tollet.

Seurakunnan historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Piispa Henrikin surmavirren mukaan talonpoika Lalli tappoi Piispa Henrikin Köyliönjärven jäällä vuonna 1156 niin sanotun ensimmäisen ristiretken jälkeen. Sen muistoksi järvessä sijaitsevalle Kirkkokarille rakennettiin luultavasti jo 1300-luvulla kappeli, joka perimätiedon mukaan jäi käytöstä nykyisen kirkon valmistuttua.[5] Varmuudella Köyliössä on sijainnut kirkko vuonna 1378, jolloin sinne haudattiin tuntemattomaksi jäänyt pappi.[6]

Köyliö perustettiin Kokemäen kappeliseurakunnaksi vuonna 1445 ja itsenäiseksi seurakunnaksi se erotettiin 1587.[1] Jo 1500-luvun alussa Kirkkosaareen oli tarkoitus rakentaa kivikirkko, mutta hankkeesta totetutui vain sakaristo.[7] Tämän ns. Köyliön kivisakariston jäänteiden arvellaan sijaitsevan nykyisen kirkon pohjoispuolella Köyliönkartanon puistossa. Ensimmäinen varmasti tunnettu puukirkko saareen valmistui vuonna 1640.[2] Se tuhoutui salamaniskusta syttyneessä tulipalossa 1751, jonka jälkeen rakennettiin Köyliön nykyinen kirkko.

Papinportaat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

”Papinportaat” ovat massiviiset kiviset portaat, jotka johtavat Köyliönjärven rannasta rantatörmää pitkin ylös kirkkomaalle. Ne ovat olleet paikoillaan jo ainakin nykyistä kirkkoa rakennettaessa 1750-luvun alussa. Nimensä portaat ovat saaneet niitä aikoinaan käyttäneistä kirkkoherroista, jotka asuivat mantereen puolella ja kulkivat portaita pitkin matkallaan kirkkoon.[2][8]


Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Köyliönsaaren Vanhakartanon ja kirkon historiallinen maisema Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
  2. a b c Huhtala, Heikki: ”Köyliö”, Satakunnan kirkkoteillä: retkiä vanhimmassa kirkkomaakunnassamme. Satakuntaliitto, 1995. ISBN 952-9617-65-8. Teoksen verkkoversio (viitattu 16.6.2014).
  3. a b Köyliön kirkko (rakennusperintörekisteri) Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. Museovirasto. Viitattu 16.6.2014.
  4. a b Köyliön kirkko (Internet Archivessa, tallennettu 29.10.2013) Köyliön kunta. Viitattu 16.6.2014.
  5. Muinaisjäännösrekisteri: Köyliön kirkko Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. 12.9.2012. Museovirasto. Viitattu 10.2.2013.
  6. "En präst avlider 26 augusti 1378 (och begravs i Kjulo kyrka)" Arkistolaitos. Viitattu 15.6.2014.
  7. Hiekkanen, Markus: Suomen keskiajan kivikirkot, s. 228–230. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-861-9. Viitattu 25.10.2013.
  8. Jalava, Mari: Lallin mailla - Köyliön kirkko (valokuva papinportaiden opastaulusta) sikseskiva.blogspot.fi. 5.8.2012. Viitattu 25.10.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]