Kuninkaanlähde (Köyliö)
| Kuninkaanlähde | |
|---|---|
 Kuninkaanlähde elokuussa 2017 |
|
| Valtiot | Suomi |
| Paikkakunta | Kankaanpää ja Säkylä |
| Koordinaatit | |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Laskujoki | Myllyoja |
| Mittaustietoja | |
| Pinnankorkeus | 49,1 m |
| Pinta-ala | 0,014 km² |
| Suurin syvyys | 2,8 m |
 Kuninkaanlähde |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Kuninkaanlähde on lähde Köyliön Kankaanpään kylässä Säkylässä. Pinta-alaltaan 1,4 hehtaarin kokoinen lähde on yksi Suomen suurimmista lähteistä, johon vuorokauden aikana purkautuu läheiseltä Säkylänharjulta noin 3 500 – 4 000 m³ vettä.[1] Nykyinen lampea muistuttava Kuninkaanlähde syntyi, kun sen Köyliönjärveen johtava lasku-uoma padottiin 1700-luvun lopussa. Nimensä se on saanut kuningas Kustaa III:n vierailtua paikalla vuonna 1775.
Kuninkaanlähde sijaitsee kokonaan asutuksen keskellä. Sen pohjoisrannalla olevan uimalaiturin viereen on pystytetty muistomerkki, jossa kerrotaan paikan menneisyydestä. Lähteen länsipäässä on 1800-luvulla rakennettu mylly.[2]
Yleistä Kuninkaanlähteestä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuninkaanlähde padottiin vuonna 1775,[3] jolloin Säkylänharjulta tuleva pohjavesi päätettiin valjastaa käyttövoimaksi vesimyllyn pyörittämiseen. Patoamisen jälkeen paikalle syntyi noin 270 metriä pitkä ja parhaimmillaan 40 metriä leveä lampi, joka laskee viereiseen Köyliönjärveen noin 300 metrin pituista Myllypuroa pitkin.[1] Vanhojen karttojen mukaan lähteen koko ja muoto on vaihdellut eri aikoina.[4]
Sen syvin kohta on noin 2,8 metriä, mutta alkuperäisen lähteen syvyys itäpäässä on vain puolisen metriä. Tulovirtauksen ansiosta itäpää pysyy sulana läpi talven. Kuninkaanlähteen linnustoon kuuluu sinisorsia ja joinakin vuosina paikalla on pesinyt myös telkkä. Lisääntyviä kaloja lähteessä ei ole. Pohjan sedimenteistä tehtyjen tutkimusten perusteella on päätelty, että Kuninkaanlähde on viimeisen parinsadan vuoden aikana tyhjentynyt padon pettämisen vuoksi 2–3 kertaa. Syyskuussa 1927 lähde tyhjeni, kun piisamit kaivoivat aukon sen länsipäässä olevaan penkereeseen. Kuninkaanlähde pysyi tuolloin tyhjänä aina seuraavaan juhannukseen saakka.[1]
Lieteongelmat ja lähteen puhdistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuosina 1960–2010 lähes koko virtaama johdettiin Myllypuron sijasta putkia myöden läheisen kalanviljelylaitoksen tarpeisiin. Tästä johtuneen ylivirtauksen puutteen vuoksi lähteeseen joutunut orgaaninen materiaali painui viidenkymmenen vuoden ajan sen pohjaan, jonne muodostui jopa kymmenien senttimetrien paksuinen lietekerros. Ravinnerikas liete mahdollisti suosiolliset kasvuolosuhteet vesirutolle ja joinakin kesinä lähde kasvoi lähes umpeen. Vuonna 2012 Kuninkaanlähteessä havaittiin lisäksi ensimmäistä kertaa sen pohjaa osittain peittänyttä rihmalevää.[1] Kuninkaanlähteen veden johtaminen kalanviljelylaitoksen tarpeisiin loppui, kun Säkylän kunta osti ProAgrian omistaman yhtiön osakekannan itselleen 2009 ja lakkautti sen toiminnan vuotta myöhemmin. Länsi-Suomen ympäristölupaviraston mukaan lähteen virtaamaa oli vähentänyt myös Säkylänharjusta tapahtunut vedenotto.[5] Parhaimmillaan virtaama oli jopa 11 000 m³ vuorokaudessa.[6]
Kuninkaanlähdettä yritettiin puhdistaa pohjaan kertyneestä lietteestä ensimmäistä kertaa vuonna 2001, jolloin suoritettu imuruoppaus kuitenkin epäonnistui.[6] Elokuussa 2015 Kuninkaanlähde tyhjennettiin ja liete poistettiin kaivinkoneen avulla.[7] Maa- ja kotitalousnaisten Keskus valitsi myöhemmin lähteen puhdistamisen ensimmäiseksi valtakunnalliseksi Vuoden maisemateoksi.[8]
Vajaan sadan metrin päässä Kuninkaanlähteestä sijaitsee Pikkulähde, joka padottiin 1960-luvun puolivälissä kalanviljelylaitoksen vedenottoa varten.[1]
Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuninkaanlähde sai nimensä kuningas Kustaa III:n juhannusaattona 1775 paikalle tekemän vierailun johdosta. Hämeenlinnasta Kokemäenkartanon kautta Turkun matkalla ollut hallitsija pysähtyi lähteelle seuraamaan paikalle leiriytyneen kuninkaallisen henkirakuunarykmentin Kankaanpään kylässä pidettyjä harjoituksia. Kuninkaan poistuttua yösijaansa Pryhtin ratsutilalle, käytiin lähteen rannalla henkirakuunarykmentin sotilaan hengen vaatinut kaksintaistelu. Vastakkain olivat 24-vuotiaat Arns Gabriel Grüner ja Ulrik Karl Stierneld, jotka kilvoittelivat paikallisen nuoren naisen suosiosta. Miekoilla käydyn kaksintaistelun hävisi Grüner, joka haavoittui kuolettavasti päähän ja muutamaa päivää myöhemmin haudattiin Köyliön kirkkoon. Hänen kaksintaistelussa käyttämänsä miekka on nykyään nähtävissä kirkon sakastissa. Stierneld pakeni sotaoikeuden tuomiota Venäjälle ja pääsi palaamaan Ruotsiin yhdeksän vuoden kuluttua.[3] Kustaa III:n vierailuun liittyy myös Kokemäen ja Köyliön välisen maantien varrella sijaitseva Kuninkaanmänty.[9]
Samana vuonna tapahtuneen patoamisen jälkeen Kuninkaanlähteen rannoille alkoi muodostumaan erilaista elinkeinotoimintaa. Paikalla aloitettiin muun muassa tervanpoltto, joka jatkui aina vuoteen 1919 saakka.[3] Tervahautojen jäännöksiä on edelleen nähtävissä Kuninkaanlähteen rantatörmissä.[4] Tervanpolton yhteydessä Kuninkaanlähteellä järjestettiin kyläjuhlia, joihin liittyi ruokaa, juomaa ja tanssia. Valmista tervaa myytiin muun muassa Turun, Poriin ja Uudenkaupungin kalastajille. 1900-luvun alussa lähteen tuntumassa toimi nahkureita, jotka käyttivät sen vettä nahan liotukseen. Kahdessa eri myllyssä puolestaan jauhettiin viljaa ja valmistettiin päreitä. Suurempi 1800-luvulta peräisin oleva mylly on museoituna Myllypuron varrella Kuninkaanlähteen länsipäässä.[3]
Vuonna 2000 lähteen vesi pyhitettiin Pyhän Henrikin tien pyhiinvaelluksen yhteydessä järjetetyssä ekumenisessa Heikinmessussa. Pyhityksen suoritti Suomen ortodoksisen kirkon metropoliitta Leo.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Päätös Nro 24/2014/2 25.2.2014. Etelä-Suomen Aluehallintovirasto. Arkistoitu 16.4.2016. Viitattu 4.4.2016.
- ↑ Nähtävyyksiä Köyliön kunta. Arkistoitu 10.9.2012. Viitattu 18.2.2012.
- ↑ a b c d e Kauko, Saana: ”Kuninkaanlähdettä kannattaa vaalia”, artikkeli teoksessa Köyliist 12: Kansallismaiseman kainalossa, Köyliö-seura ry, Köyliö 2014. ISBN 978-952-68041-2-5. Teoksen verkkoversio (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b Kuninkaanlähde 27.8.2015. Museovirasto. Arkistoitu 7.8.2016. Viitattu 18.2.2012.
- ↑ Säkylä turvaa vedensaantinsa ostamalla kalanviljelylaitoksen 8.4.2009. Turun Sanomat. Arkistoitu 21.4.2016. Viitattu 4.4.2016.
- ↑ a b Köyliön Kuninkaanlähde ruopataan uudelleen 8.6.2005. Turun Sanomat. Arkistoitu 21.4.2016. Viitattu 4.4.2016.
- ↑ Köyliön Kuninkaanlähde tyhjennettiin syväpuhdistusta varten 4.8.2015. Länsi-Suomi. Viitattu 4.4.2016.
- ↑ Kuninkaanlähteen kunnostus vuoden maisemateko 9.11.2015. Maaseudun Tulevaisuus. Arkistoitu 16.4.2016. Viitattu 4.4.2016.
- ↑ Pala Aitoa Kuninkaanmäntyä Köyliö-seura ry. Arkistoitu 16.4.2016. Viitattu 4.4.2016.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kuninkaanlähde (Köyliö) Wikimedia Commonsissa
| Joki ja meri: | |||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Lähivesistöt: |
Lapinjoen vesistö • Kokemäenjoen vesistö: Kokemäenjoen alue ja Loimijoen valuma-alue • Aurajoen vesistö • Mynäjoen veistö • Laajoen vesistö | ||||||||||||||
| Sivujokia: |
Juvajoki • Pietarjoki • Köyliönjoki • Ahmasoja • Pyhäjoki • Yläneenjoki | ||||||||||||||
| Järviä: |
|