Ahmasoja (Eura)

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ahmasoja
Maat Suomi
Kunnat Eura
Vesistön ja valuma-alueen tietoja
Vesistö Eurajoen vesistö
Valuma-alue Isosuon-Ahmasjärven valuma-alue
Pinta-ala 42,9 km² [1]
Uoman kohteita
Yhtyy Eurajoki
Mittaustietoja
Alkulähde Ahmasjärvi (Eura)
  46,5 m mpy. [2]
  61°4.607′N, 22°6.125′E [1]
Laskupaikka Eurajoki, Euran keskustaajama
  61°7.741′N, 22°8.031′E
Pituus 8,61 km [1][2]
Muuta

Ahmasoja on Satakunnassa Eurassa 8,6 kilometriä pitkä joki, joka yhtyy Eurajokeen sen vasemmalta puolelta 49,7 km ylävirtaan Euran keskustassa. Ahmasoja on Isosuon-Ahmasjärven valuma-alueen laskujoki ja se kuuluu Eurajoen vesistöön. Koko vesistön laskujoki on Eurajoki, joka purkaa vetensä Selkämereen Eurajoensalmessa Eurajoen kunnassa.[1][2]

Joen kulku ja ominaisuuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahmasojan lähde on Ahmasjärvi, joka sijaitsee Euran kunnan länsiosassa laajan Omasuon laidassa Neittamon ja Mestilän kylien välissä. Ahmasjärvi on tyypillinen metsäjärvi, jonka rannoilla on mökkejä ja pieni maatila. Sen korkeus merenpinnasta on 46,5 metriä. Ahmasjärveä ympäröivä Omasuo on ojitettu 1960-luvun lopussa ja sen ojien vedet on ohjattu suoraan Ahmasojaan. Ahmasojan pääuoma on 8,6 kilometriä pitkä ja sen suu sijaitsee 32,5 metriä merenpinnan yläpuolella.[1][3]

Ahmasojan uomaa on vuosikymmenien saatossa oikaistu ja perattu moneen otteeseen. Ennen Savikon peltoaukeaa joki kulkee luonnollista uomaansa noin 2 kilometriä, mutta alempana sen uomaa on oikaistu suoraksi noin 3,5 kilometrin osuudelta Savikon peltoaukean pohjoisreunalle asti. Savikon ja Eurajoen liittymiskohdan välillä ovat monet aukeat suo- ja metsämaastosta raivattuja peltoja. Vaikka uoma polveilee ja meanderoi tasaisessa savimaastossa, ei uomaa voi enää pitää luonnollisena, sillä sekin osuus on perattu ja oikaistu useaan kertaan. Tämä käy ilmeiseksi, kun vertaa Ahmasojaa Olof Mörtin karttaan [4] vuodelta 1696.[5][3]

Ahmasoja saa vetensä monesta haarasta, joista yksi oja tuo vettä kahdesta Euran ja Rauman rajalla sijaitsevasta metsäjärvestä ja valuma-alueensa pohjoisosan soilta. Nämä järvet ovat Lavajärvi ja Neittamojärvi, jotka ovat yhteydessä toisiinsa Makkarkoskenojan kautta. Lavajärven pinta on 56,6 metriä ja Neittamojärven pinta on 48,6 metriä merenpinnan yläpuolella. Neittamojärvestä molempien vedet jatkavat eteenpäin puroa ja suo-ojaa myöten Isosuon [6] kautta Ahmasojaan Savikon peltoaukean pohjoiskulmassa. Siellä se yhtyy Ahmasojaan sen vasemmalta puolelta 40 metriä merenpinnan yläpuolella ja noin 3,3 kilometriä ennen Eurajoen suuta. Ojan valuma-alueen pinta-alaa on liittymiskohdan yläpuolella 13,1 km². Ahmasojan pääuoman valuma-alueen pinta-ala on samassa liittymiskohdassa 19,1 km².[1][2][5]

Ojan yli on rakennettu lukuisia yksityisiä siltoja ja joen alajuoksulla uoman ylittävät sekä Harjavallan ja Uusikaupungin yhdistävä kantatie 42 että Euran kylätie. Ahmasojan suu sijaitsee Euran ydinkeskustassa.[2]

Nimitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lounais-Suomen murteissa sanalla oja viitataan sekä luonnonmuotoiseen puroon että kaivettuun ojaan. Myös pientä jokea voidaan nimittää ojaksi.[7] Ahmasoja on koko matkaltaan alle 10 metriä leveä ja suurimmalta osaltaan alle 5 metriä leveä. Uuden vuonna 2012 voimaan astuneen Suomen lain mukaan joen valumisalue on vähintään 100 km².lähde?

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f OIVA – Ympäristö- ja paikkatietopalvelu (edellyttää rekisteröitymisen) Ympäristöhallinto. Viitattu 29.10.2014.
  2. a b c d e Ahmasoja (Eura) (Kansalaisen karttapaikka) Helsinki: Maanmittaushallitus. Viitattu 29.10.2014.
  3. a b Toivonen, Tapio: Eurassa tutkitut suot ja niiden turvevarat, Geologian tutkimuskeskus, 1994 ]
  4. Mört, Olof: Eura, Iso-Vahe (KA a7: 1/1-2), suoraan kartalle, 1696
  5. a b Ahmasoja (Eura) (Kansalaisen karttapaikka) Helsinki: Maanmittaushallitus. Viitattu 29.10.2014.
  6. Ahmasoja (Eura) (Kansalaisen karttapaikka) Helsinki: Maanmittaushallitus. Viitattu 29.10.2014.
  7. Suutari, Toni: puro, oja, s. 302 ja 354. Teoksessa: Suomalainen paikannimikirja. Helsinki: Karttakeskus, 2007. ISBN 978-951-593-976-0.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]