Lapinjoen vesistö

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Lapinjoen vesistö (vesistöaluetunnus 33) on Satakunnassa ja Varsinais-Suomessa vesistöalue, jonka laskujoki Lapinjoki purkaa vetensä Selkämereen Eurajoensalmen Olkiluodonveden yhdistävään salmeen Eurajoen kunnassa. Vesistön valuma-alue on pinta-alaltaan 462 km² eli se on kuudenneksi pienin vesistö Lounais-Suomessa, jossa vuoden keskivirtaama Lapinjoessa on 3,2 m³/s [1]. Alueen järvisyys on 4,21 %. Siihen kuuluu suurimpina järvinä Narvijärvi, Kauklaistenjärvi, Vaaljärvi ja Koskeljärvi ja Lapinjoen suurin sivujoki on Vaaljoki.[2][3][4][5][6]

Maantieto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vesistön pohjoisnaapuri on sitä suurempi Eurajoen vesistö. Etelässä vesistö rajoittuu Laajoen vesistöön, lounaassa Sirppujoen vesistöön ja lännessä monien pienten ojien valuma-alueisiin, jotka sijaitsevat Rauman ympäristössä. Vesistö ulottuu pääasiassa Euran, Rauman ja Eurajoen kuntien alueille ja vesistön alueella asuu noin 6000 asukasta.[7][8][6]

Vesistön pinta-ala on 462 km² ja siitä on järvien osuus 4% eli 18 km². Vain viiden järven pinta-ala ylittää 50 hehtaaria. Ne ovat Koskeljärvi (749 ha), Narvijärvi (411 ha), Vaaljärvi (85 ha), Kauklaistenjärvi (67 ha) ja Saarnijärvi (60 ha). Vesistön pinta-alasta on rakennettuja alueita 4%, viljelyalaa 44%, metsiä, kankaita ja kallioita 47% sekä kosteikkoja, soita ja vesialueita 2%. Vesistöalueen korkeimmat kohdat kohoavat yli 70 metriin merenpinnasta mitattuna, mutta valtaosa vesistöstä sijaitsee 40 metrin tason alapuolella.[6]

Rauman kaupunki ottaa Lapinjoesta vettä, jonka se ohjaa Lapinjoen kanavaa pitkin Äyhönjärveen. Vähävetisinä aikoina vettä on vuodesta 1962 lähtien johdettu vesiputkella naapurivesistön Eurajoesta noin 0,6−1,4 m³/s. Myös Eurajoen vähävetisyyttä torjutaan pumppaamalla Kokemäenjoen vettä putkea pitkin Eurajoen sivuhaaraan Köyliönjokeen.[6][9]

Lapinjoen valuma-alue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapinjoen vesistö jaetaan alueisiin ja valuma-alueisiin eri tavoin. Lapinjoen alkuosa alkaa suistosta ja päättyy Lapijoen kylään valtatie 8 kohdalle. Keskiosa ulottuu Lappiin asti ja siihen luetaan myös lyhyet ojat ja ne järvet, jotka laskevat suoraan Lapinjokeen. Lapinjoen yläosa päättyy entisen Hinnerjoen rajalle, minkä yläpuolella jokea kutsutaan Hinnerjoen nimellä. Pitkät sivuhaarat muodostavat omat valuma-alueensa.[4]

Koskeljärvi on laskenut aikaisemmin Vaaljärven kautta Vaaljokeen, mutta 1860-luvulla Koskeljärvelle kaivettiin uusi laskujoki Patajärven kautta. Tarkoituksena oli laskea Koskeljärvi tyhjemmäksi ja hankkia lisää viljelysmaata. Järven mentyä huonoon tilaan, sen pintaa nostettiin vuonna 1991 ja samalla rakennettiin Välijoelle ohituskanava Koskeljärven pohjoisrantaa seuraten. Näillä toimilla vesistön valuma-alueet ovat muuttuneet suuresti.[4][10]

Lapinjoen alueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapinjoen vesistön valuma-alueen eri osissa on lukuisia pieniä järviä.[4]

Koskeljärven valuma-alue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka Koskeljärvellä on laskujokena myös toinen, mutta nykyään hyvin kapea, uoma nimeltään Ylinenjoki, katsotaan järven luusuan olevan Honkilahdella järven pohjoispäässä. Luusuaan yhtyy myös pohjoisrannan kanava, johon johdetaan tarvittaessa Välijoen vedet.[4][10]

Luonnontila ja luontoarvot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapinjoen vesistön järvet ovat tyypillisesti ruskeavetisiä ja humuspitoisia. Osa järvistä ovat vedenpinnan laskemisesta johtuen rehevöityneet, sillä vesistön peltojen osuus on 23%. Myös haja-asutuksen kuormitus on ollut aiheuttamassa rehevöitymistä. Osassa järvistä veden käyttölaatu on hyvä, mutta Lapinjoessa se on vain tyydyttävä.[8]

Lapinjoen vesistössä on viime aikoina saanut suurimman huomion Koskeljärvi. Sen kunnostus, tutkiminen ja liittäminen Natura 2000 -verkostoon on vienyt aikaa. Myös Narvijärvi ja Kauklaistenjärvi olisivat seuraavina kunnostustoimien kohteina, mutta Kauklaistenjärvi tulisi lintujärvenä kunnostaa ensin. Tähän ei kuitenkaan riitä tahtoa, koska eri ryhmittymät kaavailevat järvelle erisuuntaisia käyttötapoja.[8]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lauri, Hannu: Olkiluodon läheisen vesialueen virtausmalli ja Eurajoen ja Lapinjoen tuomien sedimenttien leviämisen arviointi mallilaskennalla, sivut 12−14, 2008
  2. Lapinjoen vesistö (33) Järviwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 8.2.2018.
  3. Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126. Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4.
  4. a b c d e OIVA – Ympäristö- ja paikkatietopalvelu (edellyttää rekisteröitymisen) Ympäristöhallinto. Viitattu 14.11.2014.
  5. Kirkkala, Teija: Satakunnan vesistöt (pdf), Pyhäjärvi-instituutti, 2011
  6. a b c d Tulvariskien alustava arviointi Eura- ja Lapinjoen vesistöalueilla sekä niiden edustan rannikkoalueella (PDF) (diaarinumero VARELY/54/07.02/2011) 1.4.2011. Varsinais-Suomen Elinkeino -liikenne- ja ympäristökeskus. Viitattu 20.11.2014.
  7. Vesienhoidon toimenpiteet Eurajoki-Lapinjoki valuma-alueella, Eurajoen ja Lapinjoen vesistöt (Liite 2), Ely-keskus2014
  8. a b c Koivunen, Sari & Nukki, Heli & Salokangas, Susanna: Satakunnan vesistöt. Eura: Pyhäjärvi-instituutti, 2006. ISBN 952-9682-39-5. Verkkoversio (pdf) (viitattu 19.11.2014).
  9. Korhonen, Johanna: Suomen vesistöjen virtaaman ja vedenkorkeuden vaihtelut, Suomen ympäristö 45, 2007
  10. a b Sydänoja, Asko & Kirkkala, Teija & Lampolahti, Janne & Kalpa, Arto: Vedenpinnan noston vaikutukset Euran Koskeljärvessä. sarjasta "Suomen ympäristö". Turku: Lounais-Suomen ympäristökeskus, 2004. ISBN 952-11-1703-6. Verkkoversio (pdf) (viitattu 20.10.2014).

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]