Liesjärvi (Laitila)
| Liesjärvi | |
|---|---|
| Valtiot | Suomi |
| Paikkakunta | Laitila, Eura |
| Koordinaatit | |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Laskujoki | Liesjärvenoja [1] |
| Järvinumero | 33.004.1.001 |
| Mittaustietoja | |
| Pinnankorkeus | noin 40 m [1] |
| Pituus | 1,1 km |
| Leveys | 300 m |
| Rantaviiva | 0 km |
| Pinta-ala | 0 ha |
 Liesjärvi |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Liesjärvi on Satakunnassa Laitilan ja Euran rajalla sijaitseva kuivatettu järvi, joka kuuluu Lapinjoen vesistön Hinnerjoen alueeseen.[1]
Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Liesjärvi on lähes umpeen kasvanut suojärvi, jossa on avovettä enää sokkeloisen kanavaverkoston verran. Sen vesialueen pituus on 1,1 kilometriä ja leveys alle 300 metriä. Järven luusua sijaitsee pohjoispäässä, josta saa alkunsa kaivettu suo-oja. Se virtaa 4,5 kilometriä Liesjärvenojana yhtyen Hinnerjokeen 2,6 kilometriä Hinnerjoesta etelään.[1][2]
Luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Liesjärvi kuivatettiin osittain 1800-luvulla. Nykyään se on keväisin tulviva ja kesäisin matala ja kuivillaan. Liesjärvi on valtakunnallisesti arvokas lintujärvi ja yhdessä läheisen Liesrahkan ja suuren Iso-Hölön kanssa se muodostaa Natura 2000-alueen.[3]
Vuonna 1969−1974 nostettiin järven vedenpintaa koemielessä, mutta sen jälkeen pintaa alennettiin nykytasolleen. Ympäröivät asukkaat ja maanomistajat ovat tehneet aloitteita vedenpinnan nostamiseksi. Vuonna 2003 perustettiin yhdistys Liesjärven hoitoyhdistys ry ajamaan vedennostohanketta.[3][4]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Liesjärvi on laskettu kosteikoksi vuonna 1895.[5] Lasketun järven kuivattavaa ojaa on perattu sen jälkeen monta kertaa, joskin syitä ovat olleet kuivattaminen tai tukintuitto. Järvenlaskuyhtiön nimissä yhteisesti omistettua heinää niitettiin ja sitten myytiin huutokaupalla. Saadut rahat jaettiin tai jätettiin yhtiön haltuun.[6][7][8]
Järven maatuma-alue jaettiin myöhemmin palstoihin eli loteihin. Lotteja jaettiin osakkuuden suuruuksien mukaisesti ja niiden mukaan jaettiin tuotot. Sana merkitsee yleisesti ruots. lott eli palsta tai osuus, mutta Satakunnassa sillä tarkoitettiin yleensä palstaa.[9]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Anttila, Veikko: Järvenlaskuyhtiöt Suomessa. Kansatieteellinen arkisto 19. Helsinki: Suomen Muinaismuistoyhdistys, 1967. Forssan kirjapaino OY.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Liesjärvi (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 16.04.2019.
- ↑ OIVA – Ympäristö- ja paikkatietopalvelu (edellyttää rekisteröitymisen) Ympäristöhallinto. Viitattu 10.10.2014.
- ↑ a b Koivunen, Sari & Nukki, Heli & Salokangas, Susanna: Satakunnan vesistöt, s. 24. Eura: Pyhäjärvi-instituutti, 2006. ISBN 952-9682-39-5. Verkkoversio (pdf) (viitattu 19.11.2014). (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Hinnerjoki: Yhdistykset (Arkistoitu – Internet Archive), viitattu 1.12.2014
- ↑ Anttila, Veikko: Järvenlaskuyhtiöt Suomessa, 1967, s.256
- ↑ Länsi-Suomen Ympäristölupavirasto: Liesjärven vedenpinnan nostaminen, 2008
- ↑ Turun maakunta-arkiston hakemistosta (Arkistoitu – Internet Archive): Hiittinen - Huittinen (Arkistoitu – Internet Archive), Turun ja Porin lääninkanslian vesiasioiden hakemisto
- ↑ Anttila, Veikko: Järvenlaskuyhtiöt Suomessa, 1967, s.153
- ↑ Anttila, Veikko: Järvenlaskuyhtiöt Suomessa, 1967, s.167−168
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Tuittila, Helmer: Laitilan turvevarat, 1981
- Ympäristö.fi: Iso-Hölö
- Koivunen, Sari & al.: Satakunnan vesistöt - kunnostus ja tarpeet (Arkistoitu – Internet Archive), Eura, 2006
| Joki ja meri: | |||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Lähivesistöt: | |||||||||
| Sivujokia: | |||||||||
| Järviä: |
|