Sirppujoen vesistö

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Sirppujoen vesistö (vesistöaluetunnus 32) on Varsinais-Suomessa pääasiassa Uudessakaupungissa ja Laitilassa sijaitseva laskujoki, joka on 28 kilometriä pitkä Sirppujoki ja Malvonjoki (yhteensä 53 km), joka laskee Selkämeren Velhoveteen Uudessakaupungissa. Joen valuma-alue muodostaa siis mereen päättyvän vesistön, jonka pinta-ala on 435 km². Vesistön suurimpia järviä ovat Särkijärvi, Lukujärvi, Pitkäjärvi ja Kivijärvi ja suurimpia sivujokia Härinänjoki ja Kettujoki. Vesistöalueen pinta-ala on 437,76 neliökilometriä. Alueen järvisyys on 1,85 %.[1][2][3][4][5][6][7]

Maantieto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sirppujoen vesistöalue rajautuu pohjoisessa Ihodenjoen vesistöön, koillisessa Lapinjoen vesistöön ja etelässä Velluanjoen vesistöön. Valuma-alue kuuluu Pyhärantaan, Uuteenkaupunkiin, Laitilaan ja Euraan.

Alueen ominaispiirteenä on meren läheisyys, mikä yhdessä maankohoamisen kanssa esittelee melko nuoria järviä ja jokia. Joen suisto on jatkuvassa muutostilassa.

Kuvailua[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aluejako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sirppujoen vesistöalue (32) jaotellaan yhdeksään alueeseen siten, että pääuoma on kolmessa osassa (001, 002 ja 003) ja näistä on erotettu erikseen sivuhaarojen alueet (004−009). Alueiden nimet ovat

  • 32. Sirppujoen vesistöalue
    • 32.001 Sirppujoen alaosan alue
    • 32.002 Sirppujoen keskiosan alue
    • 32.003 Malvonjoen alue
    • 32.004 Pitkäjärven - Lukujärven valuma-alue
    • 32.005 Hankeranojan valuma-alue
    • 32.006 Ponttoonojan valuma-alue
    • 32.007 Ketunjoen valuma-alue
    • 32.008 Härinänjoen valuma-alue
    • 32.009 Niiniojan valuma-alue

Alueiden väliset suhteet ja sisältämät vesistöt esitellään seuraavassa tekstissä. Suluissa olevat luvut tarkoittavat sivujoen yhtymäkohdan etäisyyttä pääuoman suistosta sekä sivujoen valuma-alueen pinta-alaa. Nämä tiedot on poimittu Ympäristöhallinnon OIVA-tietokannasta.

Sirppujoen alaosan alue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myllypuro on Pitkäjärven−Lukujärven valuma-alueen (3 km, 30 km²) laskuoja, joka yhtyy Sirppujokeen Kärvälän kohdalla. Myllypuron alajuoksulla on kauan ollut mylly ja sen patoallas. Puro seuraa myös Uudenkaupungin ja Pyhärannan välistä rajaa, kun se juoksee alas kallioiselta ylängöltä, jossa sijaitsee 14 muuta järveä tai lampea. Yläjuoksulle mentäessä vastaan tulevat ensin Merilammi ja Lamminjärvi, joiden vedenpinnat ovat lähes samalla tasolla. Sitten ylitetään Pyhärannan ja Laitilan välinen raja, kun siirrytään Pitkäjärvelle, joka kuuluu myös Uudellekaupungille. Loput järvistä sijaitsevat Laitilassa. Pitkäjärvi saa vettä kolmesta lähteestä: Kärkkistensuolta, missä sijaitsee Kärkkistenjärvi, kaakossa sijaitsevasta lampareesta ja Taminanojasta, joka on Lukujärven laskuoja. Lukujärvi on alueen todellinen keskusjärvi, johon laskee eri suunnilta ojia. Etelästä laskee siihen suuri Särkijärvi, jonka kautta laskee myös Lamminjärvi. Pohjoisesta Lukujärveen laskee toinen Lamminjärvi, joka tuo myös kuivatettujen Kurijärven [sij. 1] ja Omitunjärven [sij. 2] soiden vesiä. Viimeisenä laskee lännestä Kaarnijärvi, joka on alueen neljänneksi suurin järvi ja jonka valuma-alue on näistä suurin. Kaarnijärvi on tämän osavaluma-alueen keskusjärvi, joka kerää itseensä loput vesistä. Lännestä siihen laskee kuivatetun Mustajärven ja lasketun Kullerjärven yhteiset vedet. Muut järvet laskevat pohjoisesta yhteistä laskuojaa myöten, missä Vähä-Potkio, Iso-Potkio ja Kärkölänjärvi muodostavat ketjun. Näiden väliin laskevat kuivatetut Särkijärvi ja Valijärvi [sij. 3].

Kulijärvi (4 km) laskee Sirppujokeen laskuojansa ainoana järvenä.

Niinioja (7 km, 26 km²) on 9 kilometriä pitkä Korvenjärven eli Niinijärven laskuoja. Sen valuma-alueella on toinenkin järvi Sautunjärvi.

Rohijärvenoja (8 km) on Rohijärven laskuoja. Rohijärveen laskevat Rahkajärvi etelästä ja Koljolanjärvi pohjoisesta, mihin laskee vielä Lempaanjärvi pohjoisesta.

Sirppujoen keskiosan alue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lukkionjoen (16 km) valuma-alueella on vain kaksi järveä Lukkionjärvi ja Ahnusjärvi. Hieman ylempänä jokeen yhtyy pohjoisesta Umpurinoja (17 km), joka on Umpurinjärven laskuoja. Neljä kilometriä ylempänä jokeen yhtyy taas pohjoisesta Totojärven laskuoja (21 km).

Härinänjoki (22 km, 55 km²) on laajempi valuma-alueen laskujoki, jonka historiallinen keskusjärvi oli matala Koukkelanjärvi. Järvi on kuivatettu ja latvavojien nimistössä se näkyy erilaisina niminä. Valuma-alueen pääuomlla on kilometrin verran nimenä Helikonoja, 1,5 kilometrin verran Viikinoja, kolmen kilometrin verran Puntarinoja ja latvoilla se on neljän kilometrin verran Mäyränoja. Ojan päässä on sijainnut kuivatettu pieni Mäyräjärvi. Siniäinen laskee Härinänjokeen, Munikonjärvi ja Tuuranjärvi yhteistä laskuojaa myöten Härinänjoen yläosaan, Lampeenjärvet ja Lapejärvi myös yhteistä laskuojaa myöten Helikonojaan. Muita järviä valuma-alueella ei enää ole olemassa.

Hankeranojan (24 km, 15 km²) valuma-alueella ei ole nykyään montakaan järveä. Pieni Patajärvi [sij. 4] sijaitsee keskellä Hankeransuota lähellä paikkaa, missä oli 1800-luvulla jäänteitä Hankeranjärvestä. Entisen järvenpohjan läpi virtaavat vielä Kytämäjärven ja Matolammen yhteinen laskuoja.

Ponttoonojan (28 km, 19 km²) valuma-alueella ei enää löydy järviä. Suurin ja kuuluisin kuivatettu järvi oli Valkojärvi.

Sirppujoen yläosan alue eli Malvonjoen alue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etelästä Malvanjokeen yhtyvän Kettuojan (29 km, 47 km²) valuma-alue on laaja, mutta siihen kuuluu vain kaksi järveä Hepojärvi ja Miksjärvi.

Pohjoisesta siihen yhtyvä Pihaojan (32 km) valuma-alueella sijaitsee vain Lankjärvi. Hinnasjoki (33 km) laskee sekin pohjoisesta ja sen pitkän ojan valuma-alueella ei enää ole järviä. Seuraavat ojat ovat pieniä ja niiden järvet vähälukuisia. Kaurjärven ojan (38 km) päässä on vain Kaurjärvi, Houkonjärvenojan (43 km) päässä enää Houkonjärvi ja lyhyen ojan (44 km) päässä pieni Kakojärvi.

Pahkajärvenoja (44 km) on poikkeus, sillä sen valuma-alueella Pahkajärvi, Valkkisjärvi ja latvoilla Lampsjärvi.

Malvonjoen latvoilla eli Pitkäojan päässä ovat Malijärvi ja Kivijärvi. Suurta kivijärveä voi nykyään pitää Malvonjoen eli koko Sirppujoen lähdejärvenä.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Sirppujoen vesistö (32) Järviwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 8.2.2018.
  2. Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126. Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4.
  3. OIVA – Ympäristö- ja paikkatietopalvelu (edellyttää rekisteröitymisen) Ympäristöhallinto. Viitattu 16.4.2015.
  4. Sirppujoki, Laitila (Kansalaisen karttapaikka) Helsinki: Maanmittaushallitus. Viitattu 16.4.2015.
  5. Suisto: Sirppujoki, Uusikaupunki (Kansalaisen karttapaikka) Helsinki: Maanmittaushallitus. Viitattu 16.4.2015.
  6. Raportti: Sirppujoki, Velluanjoki ja Ihodenjoki, Varsinais-Suomen ELY-keskus, 2013
  7. Maanmittauslaitos: Senaatinkartasto: Tammela (XII 23) kartta, 1884, Arkistolaitos

Laskettujen järvien sijainnit (sij)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kurijärven sijainti: 60°54.589′N, 21°33.59′E
  2. Omitunjärven sijainti: 60°54.848′N, 21°33.714′E
  3. Valijärven sijainti: 60°55.287′N, 21°32.29′E
  4. Patajärven sijainti: 60°53.349′N, 21°36.282′E