Kaarnijärvi

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kaarnijärvi
Sijainti LaitilaView and modify data on Wikidata
Valtio SuomiView and modify data on Wikidata
Koordinaatit 60°53′56″N, 21°31′52″E
Pinnankorkeus 15,1 m [1]
Pinta-ala 55,218 ha [2]
Rantaviiva 5,75772 km [2]
Suurin syvyys 1,9 m [2]
Keskisyvyys 0,71 m [2]
Tilavuus 0,0038558077 km³ [2]
Valuma-alue 10,61 km² [3]
Laskujoki Kokonoja [1][3]
Järvinumero 32.004.1.006
Kaarnijärvi

Kaarnijärvi on Varsinais-Suomessa Laitilassa oleva järvi, joka kuuluu Sirppujoen vesistön Pitkäjärven−Lukujärven valuma-alueeseen.[2][1]

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järven pinta-ala on 55 hehtaaria ja se on 1,5 kilometriä pitkä ja 900 metriä leveä. Siihen laskee kuusi metsäojaa, joista yksi on Kullerjärven ja Mustajärven yhteinen laskuoja ja toinen Kärkölänjärven, Vähä-Potkion, Iso-Potkion ja umpeen kasvaneiden Särkijärven ja Valijärven yhteinen laskuoja. Järven luusua sijaitsee järven etelärannalla, josta saa alkuunsa 100 metriä pitkä Kokonoja Lukujärveen.[2][1]

Järvellä on 5,8 kilometriä rantaviivaa ja sen ranta on pääosin peltomaata suota moreenipohjaista metsämaastoa. Saaria on kuusi, joista suurin on pinta-alaltaan yli hehtaarin, pienemmät saaret yli aarin kokoiset. Saarten yhteinen pinta-ala on 1,8 hehtaaria ja yhteinen rantaviiva 1,1 kilometriä. Rannoille on rakennettu loma-asuntoja (29 kpl) ja yksi kiinteä asunto, joille johtaa tiet Laitilasta tai Pyhärannasta.[2][1][3]

Luonnontila[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järvialuetta kuormittavat mökkiasutuksen lisäksi maa- ja metsätalouden hajakuormitukset. Maa- ja metsätalouden osuus on näistä kuormituksista suurin. Kaarnijärvi on kirkasvetinen ja erittäin humuspitoinen. Kesällä sen happitilanne on vedessä hyvä, mutta talvella jääkannen alla syntyy toisinaan happikatoa (yleensä 47% pitoisuus). Veden happamuusarvo eli pH-arvo talvisin 5,3−5,8 ja kesäisin 5.9−7,1. Puskurikyky happamuutta vastaan on välillä hyvä ja joskus huonokin. Vesi on talvisin sameampaa kuin kesällä. Fosforia on keskimmäärin 17 μg/l (mikrogrammaa litrassa vettä) ja typpeä kesäaikaan keskimäärin 550 μg/l ja talvella 1500 μg/l. Klorofylliarvot ovat olleet 3,1 μg/l ja ne vastaavat lievästi rehevöityneen järven arvoja. Yleiseltä käyttökelpoisuudeltaan ja laadultaan järven vesi on hyvää. Bakteeritutkimukset antavat puhtaita arvoja. Kahteen järven saareen on kaavailtu suojelualueet.[3]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosina 1787−1788 rakennettiin Taminanojaan leveä pato[4], joka nosti Lukujärven vedenpintaa noin 1,5 metriä korkeammalle. Koska Lukujärven viereisten järvien vedenpinta on lähes samalla tasolla ja niiden väliset kannakset matalia, tulvi Lukujärven vedet Kaarnijärveen ja muihin lähijärviin yhdistäen ne suuremmaksi vesialtaaksi.[5] Tällä haluttiin varmistaa Männäisten ruukin vedensaanti vesivoimalalleen. Uuden laskuojan todennäköinen reitti on kulkenut Särkijärven ja Lamminjärven kautta Hankeranjärveen, josta ne virtasivat Sirppujokea myöten Männäisiin. Hankkeen vastustajat purkivat padon vuonna 1817 eikä sitä enää rakennettu uudelleen. Järven vedenkorkeutta ei tällä hetkellä säännöstellä.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Karttapaikka: Kaarnijärvi (sijainti maastokartalla) Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 16.04.2019.
  2. a b c d e f g h OIVA – Ympäristö- ja paikkatietopalvelu (edellyttää rekisteröitymisen) Ympäristöhallinto. Viitattu 20.4.2015.
  3. a b c d e Uusiniitty-Kivimäki, Minna & Vaarala, Henri: Laitilan Luku- ja Särkijärven nykytila, 2003, Lounais-Suomen ympäristökeskus
  4. Muinaisjäännösrekisteri: Ugglas-fäst/Kustaan tamina Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. 17.2.2010. Museovirasto. Viitattu 24.4.2015.
  5. Kalmbergin kartasto: Koottu kartasto, suoraan: kartalle (fc20050776.jpg), 1855-56