Uudenkaupungin makeavesiallas
| Uudenkaupungin makeanvedenallas | |
|---|---|
| Valtiot | Suomi |
| Paikkakunta | Uusikaupunki |
| Koordinaatit | |
| Mittaustietoja | |
| Pinta-ala | 37 km² |
| Tilavuus | 0,165 km³ |
| Keskisyvyys | 4,4 m |
| Suurin syvyys | 24,3 m |
| Valuma-alue | 500 km² |
 Uudenkaupungin makeavesiallas |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Uudenkaupungin makeanvedenallas on Uudenkaupungin edustalla sijaitseva makeavesiallas. Altaan erottaa Saaristomerestä pengertie, joka toimii alueen saariston rengastienä. Kyseessä on Suomen toiseksi suurin merenlahdesta padottu järvi, ja sen vettä johdetaan Uuteenkaupunkiin, Kustaviin, Taivassaloon ja Vehmaalle.[1][2][3][4]
Makeanvedenaltaan keskellä on saarijono, joka erottaa sen kahteen eri osa-alueeseen Velhoveteen ja Ruotsinveteen. Altaaseen laskevat Sirppujoki ja sen sivuojana toimiva Maurumaansalmenoja. Makeanvedenaltaan veden laatu on pitkälti kytköksissä Sirppujokeen, jonka valuma-alueeseen kuuluu lähes 90 % altaan pinta-alasta. Joen valuma-alueella on paljon sulfidimaata, joten altaaseen päätyvä vesi on hapanta.[5][6]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Uudessakaupungissa aloitti 1960-luvulla toimintansa Kemiran lannoitetehdas, jota varten tarvittiin raakavesilähde. Tämän johdosta alueelle padottiin vuonna 1965 allas, joka eristi alueen sisävedeksi. Käytännössä tämä tapahtui yhdistämällä suuri joukko saaria penkerein. Työhön vaadittiin 130 000 kuutiota maa-ainesta, ja samassa yhteydessä penkereelle ja saarille rakennettiin maantie, joka nykyään tunnetaan myös Velhoveden rengastie -nimisenä matkailureittinä.[4][7]
Vedenlaatu ja kasvisto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Allas muuttui makeavetiseksi kolmen vuoden kuluessa patoamisesta, ja samalla myös sen kasvisto muuttui huomattavasti. Makeanvedeniallas oli vuosikymmenien ajan ongelmallinen alue, sillä siellä tapahtui nopeita ja usein hyvin haitallisiakin muutoksia. Pahimmillaan allas happamoitui hyvin nopeasti Sirppujoen tuomien sulfaattien ansiosta, mikä johti kalakuolemiin. Makeanvedenaltaassa rehotti aiemmin rentovihvilä-niminen vesikasvi, mikä johti toistuviin ongelmiin.[5][8]
Uudenkaupungin makeanvedenaltaasta on kehittynyt kirkasvetinen ja niukkatuottoinen ekosysteemi. Sen aiempi murtovesille tyypillinen kasvisto katosi jo pian patoamisen jälkeen, ja 1980-luvulla alueelle ilmestyi useita makeanveden lajeja. Näiden joukossa on muun muassa upos- ja kelluslehtisiä kasveja. Happamuutta osoittava pH-arvo on ollut nykyään kymmenen vuoden (1995–2004) keskiarvona 6,1. Makeanvedenaltaan tilanne on vakiintunut, sillä Sirppujoen valuma-alueella ei tehdä enää ojituksia ja kuivatuksia entiseen tapaan.[5][8]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Suomen säännöstellyt järvet ja joet 12.12.2011. Valtion ympäristöhallinto. Arkistoitu 17.4.2013. Viitattu 19.1.2013.
- ↑ AY301 Kraftigt modifierade havsvikars ekologiska tillstånd och användning 1.4.2003. Valtion ympäristöhallinto. Viitattu 19.1.2013.
- ↑ Vesihuollon kehittämissuunnitelma 8.2.2010. Uudenkaupungin Vesi. Viitattu 19.1.2013. [vanhentunut linkki]
- ↑ a b Leppänen, Marko: Kun Uusikaupunki meren järveksi väänsi – ehta 60-lukulainen allashanke esoteerinenmaantiede.blogspot.fi. 1.8.2010. Viitattu 19.1.2013.
- ↑ a b c Sarvala, Maija & Sarvala, Jouko (toim.): Miten voit, Selkämeri?, s. 35. Turku: Lounais-Suomen ympäristökeskus, 2005. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Maurumaansalmenoja Kansalaisen karttapaikka. Maanmittauslaitos. Viitattu 19.2.2012.
- ↑ Velhoveden rengastie Uudenkaupungin kaupunki. Viitattu 11.8.2022.
- ↑ a b Happovedet vaara luonnolle, eivät ihmiselle. Turun Sanomat, 27.4.2010. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 19.2.2013.