Männäisten ruukki

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Männäisten ruukki

Männäisten ruukki toimi Kalannissa Sirppujoen varrella vuosina 1749–1815. Ruukin perustaja oli ruotsalainen Anders Backmansson (aateloituna Nordencrantz mutta varsinaisen kukoistuskauden ruukki koki maaherra Samuel af Ugglasin omistaessa sen vuodesta 1785 alkaen.

Ruukki käytti ruotsalaista rautamalmia ja lähialueen metsistä saatua puuhiiltä. Ruukin alueelle rakennettiin myös Haudon vesisaha. Lähiseudun talonpojat vastustivat ruukin tuloa koska pelättiin että ruukin puuhiilen tarve kuluttaa alueen metsävarat loppuun. Kalannissa ja muualla lähiseudulla valmistettiin tähän aikaan suuressa mittakaavassa puuastioita myyntiä varten ja tähän tarvittiin metsistä kaadettua puuta.

Af Ugglasin aikana 1780-luvulla Männäisten ruukin masuuni, tuotantorakennukset ja ruukinpato uudistettiin kokonaan. Vuosina 1787–1788 rakennettiin Laitilan puolelle Ugglas-fästin nimellä tunnettu pato joka oli lähes 50 metriä pitkä, 7 metriä leveä ja kaksi metriä korkea. Lisäksi Laitilan Lukujärven ja Pitkäjärven väliseen puroon rakennetiin viisi kilometriä pitkä kanava ruukin vedensaannin turvaamiseksi. Myös Sirppujokeen rakennettiin viisi patoa ja se perattiin vesiliikenteen helpottamiseksi. Ruukilla oli oma lastauspaikka Torlahdessa Sirppujoen suulla. Tänne tuotiin malmi Ruotsista ja se kuljetettiin edelleen lotjilla ylös Sirppujokea masuunnille. Masuunin tuottama takkirauta vietiin takaisin Ruotsiin jossa siitä poistettiin mellottamalla ylimääräinen hiili ja näin saatiin takomakelpoista kankirautaa.

Muita af Ugglasin uudistuksia olivat Haudon koskeen 1790 rakennettu kankivasarapaja sekä ruukilta Kalannin kirkolle johtava suora puistotie jonka rakentamiseen käytettiin masuunikuonaa.

Suomen sodan rauhasopimus vaati että Ruotsissa asuvien ruotsalaisten oli myytävä Suomessa ollut omaisuutensa. Ruukin omisti näihin aikoihin Samuel af Ugglasin Ruotsissa elänyt poika ratsumestari Pehr Gustav af Ugglas joka myi ruukin omaisuuden eri ostajille. Varsinaisen ruukinkartanon osti 1817 silloinen tilanhoitaja Gabriel Ytterberg. Raudanvamistus päättyi koska Ruotsista ei voinut enää tuoda malmia ja Suomesta ei ollut malmia riittävästi saatavalla. Entiset ruukin rakennukset muutettiin maatalouden käyttöön.

Männäisten ruukkialue on säilynyt pääosin 1800-luvun alun asussaan. Alueella on muun muassa seuraavat rakennukset ja rakennelmat:

  • slagitiilistä rakennettu ja valkoiseksi kalkittu harjakattoinen hiilihuone (pituus 48 metriä, leveys 18 metriä, korkeus 15 metriä) vuodelta 1805
  • harmaakivinen entinen kalkkivarasto
  • rapattu tiilinen myllyrakennus vuodelta 1796
  • viinanpolttimo vuodelta 1788
  • viljamakasiini vuodelta 1756
  • kaksikerroksinen hirsinen päärakennus vuodelta 1769, ulkoasu vuodelta 1905
  • myllyn ja viinanpolttimon välinen kivisilta ja padon kiviosat 1780-luvulta
  • Kalannin keskiaikaiselle kirkolle johtava masuunikuonalle perustettu kirkkotie 1780-luvulta

Ruukin rakennuksista ovat hävinneet vain masuuni ja muutamat työväen asuintalot. Myös Ugglas-fastin pato purettiin jo 1817.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]