Sirppujoen vesistön lasketut järvet

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Sirppujoen vesistön lasketut järvet ovat Sirppujoen vesistössä sijaitsevia niitä järviä, joille on tehty pääasiassa viimeisen kahdensadan vuoden aikana järvenlasku. Laskettu järvi on sellainen, että sen vedenpinnan korkeutta on alennettu. Kuivatetun järven vesiallas on tyhjennetty kokonaan vedestä ja sen tilalla on yleensä kosteikko, suo, metsää tai peltoa.[1][2]

Laitilan, Pyhärannan ja Uudenkaupungin seudut ovat kumpuilevien kallioylänköjen välissä olevaa entistä savikkomaista merenpohjaa, joka on korkeussuhteiltaan hyvin matalaa ja tasaista. Siksi seudun järvet ovat olleet matalia ja soveltuivat hyvin järvenlaskun jälkeen heinämaiden ja myös paeltomaiden pohjaksi. Seudun tasaisuudesta seurasi myös se lisätyö, että yksittäisen järven laskemiseksi tuli laskea alempana olevia muita matalia järviä. Laitilassa ja Kalannissa se on pakottanut perkaamaan koko Sirppujoen alajuoksun uomaa. Näin yhden järven kuivatushankkeen käsittely on mahdotonta ilman muiden hankkeiden mainintaa.

Vesistön järvenlaskut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaikki tunnetut järvenlaskut eivät sisälly tähän esittelyyn, mutta useimmat niistä merkittävimmistä järvenlaskuista, jotka voidaan lähteiden perusteella vahvistaa. Yleensä ottaen järviin on kajottu harvemmin kuin soihin, joiden raivuusta ovat syntyneet suurin osa seudun pelloista. Näillä molemmilla toimilla on ollut suuri vaikutus Sirppujoen vesistöalueen maisemaan, ekologiaan ja sen vesistöjen toimintaan.

Seuraavassa on luettelonomaisesti esitelty tunnettuja tapauksia Sirppujoen vesistöalueen lasketuista tai kuivatetuista järvistä. Esittely alkaa Sirppujoen suistosta ja seuraa jokivartta myöten yläjuoksun suuntaan. Pohjatietoina ovat Kansalaisen karttapaikka ja Oiva-tietokanta, joka on Ympäristöhallinnon eri hallintokuntien yhteispalvelu. Tässä on käytetty lähteinä vanhoja karttoja, joissa järven nimi voi olla eri kuin nykyään. Nämä nimet on esitetty lainausmerkeissä. Nykyisten nimien vieressä on viite kuivatetun järven paikan koordinaatteihin, joita klikkaamalla voi avata Karttapaikassa karttalehden kuivatetun järven kohdalta. Mikäli järvenlaskusta on kerrottu järven omilla sivuilla, ei tässä tekstissä esitetä sille lähteitä. Sivujokien yhtymäkohdat ja joen valuma-alueen pinta-ala on eräissä tapauksissa ilmoitettu sulkuissa.[2]

Sirppujoen alaosan alue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sirppujoen uoma on syntynyt historiallisella ajalla ja sen vietto on ollut hyvin pieni. Sen vuoksi joen luontainen uoma oli leveä, vaikka siinä ei virrannutkaan paljon vettä. Joen uomaa on 1800-luvulta asti toistuvasti ruopattu ja perattu. Nykyinen uoma on siten eräänlainen kanava. Joen alajuoksu Sannaisista suistoon on ollut viimeksi perkauksen kohteena ja se on edelleen muuta jokea leveämpi osuus.

Myllypuro (3 km, 30 km²) on Pitkäjärven−Lukujärven valuma-alueen laskuoja ja sen kautta laskee Sirppujokeen 14 järven vedet. Valuma-alueen tunnetut vesistöjärjesteyt alkavat vuonna 1787−1788, kun Lukujärven laskuojaan Taminanojaan rakennettiin pato. Padolla haluttiin nostaa Lukujärven vedenpintaa niin paljon, että vedet ylittäisivät idässä olevan kynnyksen ja alkaisivat virtaamaan Hankeranjärveen. Näin vedet yhtyisivät Sirppujoen keskivaiheelle ja hyödyntäisivät Männäisten ruukin toimintaa. Vedenpinta nousi tiettävästi 1,5 metriä ja Lukujärvi tulvi Särkijärveen ja Kaarnijärveen. Saattaa olla, että myös Lamminjärvi yhtyi tähän vesialtaaseen, joka laski itään Laustin Lamminjärven läpi. Pato revittiin vuonna 1817 eikä sitä rakennettu enää uudestaan. Ennen sitä Myllypuron yläpuoliset järvet Pitkäjärvi, Lamminjärvi ja Merilammi kuivuivat vedenpuutteesaan ja soistuivat. Kun pato revittiin, korjaantui vesitilanne, mutta järvet ovat vielä nykyään matalia ja heinittyneitä.[3]

Valuma-alueella on ollut enemmänkin järviä ja lampia, jotka on kuivatettu suoksi tai pelloksi. Lamminjärveen ja siitä Lukujärveen laskevien Kurijärven [sij. 1] ja Omitunjärven [sij. 2] vedenpintoja on laskettu peruskartan mukaan vuosien 1968 ja 1984 välisenä aikana. Järvien ympäristö on jo aiemmin raivattu peltomaaksi ja järvet ovat kasvaneet kokonaan umpeen.[3][4][5]

Vähä-Potkiosta laski oja Valijärven [sij. 3] kautta Kaarnijärveen. Vuonna 1968 "Välijärvi" oli peruskartassa kosteikkoa, mutta se väritettiin vielä sinisellä värillä. Vuoden 1984 kartassa Vähä-Potkiosta oli kaivettu toinen laskuoja ohi "Välijärven" ja se oli merkitty ja väritetty suota merkitsevillä merkinnöillä. Samaan ojaan laskee Särkijärvi, jonka järvenlasku on valmistunut peruskartan mukaan vuoden 1984 jälkeen. Nämäkin järvet ovat nykyään täysin umpeen kasvaneita.[3][6][7]

Mustajärvi ja samaan laskuojaan yhtyvä Kullerjärvi ovat peruskarttojen mukaan laskettuja järviä. Sitä ovat myös asiakirjojen mukaan Kärkkistenjärvi, johon saatiin lupa järvenlaskuun saman aikaan kuin Kulijärvellä (alla).

Niiniojan valuma-alueella (7 km, 26 km²) on pieni kuivatettu "Vähäjärvi" [sij. 4] Korvenjärven pohjoispuolella. Se on nykyään metsäistä suota. Vastarannalle yhtyy omaa laskuojaa myöten Kulijärvi (4 km), jonka vedenpintaa laskettiin vuonna 1911. Hieman ylemmäksi laskee Rohijärven ja Koljolanjärven yhteinen laskuoja ja nämä järvet ovat molemmat laskettuja.

Sirppujoen keskiosan alue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sirppujoen alaosan yläpää ja keskiosan alaosa säilytti leveytensä melko pitkään. Leveää uoman osaa on kirjallisuudessa kutsuttu Hallun altaaksi. Se alkoi Laitilan puolelta Härinänjoen yhtymäkohdassa ja loppui Hallun kylän vaiheilla. Joen perkaukset ja ruoppaukset ovat hävittäneet sen. Joen uomassa oli Hallun altaan yläpuolella Ruotjärvi, joka on hävitetty vaiheittain samalla tavalla. Kuuluisin kuivatettu järvi lienee Valkojärvi, joka oli Sirppujoen lähdejärvi. Valkojärveen laski koillisesta Malvonjoki.

Lukkionjoella (16 km) on laskettu tai kuivatettu useita järviä. Lukkionjärvi ja Kotojärvi [sij. 5] eli Mudaistenjärvi ovat kumpikin sijainneet Lukkionjoella ja ne laskettiin yhtä aikaa vuosina 1910 ja 1949.[8][9] Lukkionjärvion vielä kosteikkona, kun Kotojärvi kuivatettiin kokonaan. Lähellä sijainnut Munnanjärvi [sij. 6] on kuivatettu suoksi. Ahnusjärven itäpuolella on neljän lammen ketju, joka on melko uusi.

Umpurinjärvi, joka laskee Umpurinojaa (17 km) myöten Sirppujokeen, on laskettu ainakin kerran vuonna 1837.

Härinänojan (22 km, 55 km²) uoma virtasi aikoinaan pienen Kairitunjärven [sij. 7] läpi.[10] Härinänjoen perkauksissa järven vedenpinta laski ja se on nykyään kuivatettu puoliksi pelloksi ja puoliksi ojitetuksi suoksi. Ylempänä sijainnut Koukkelanjärvi on kuivatettu pelloksi 1900-luvulla. Sen viereinen Vähäjärvi [sij. 8] laskettiin samoihin aikoihin.[11] Lampeenjärvien kolmesta järvestä on kaksi pioenintä laskettu ja kuivatettu suoksi. Läheinen Lapejärvi on myös laskettu ja sekin kuivuu pian suoksi. Hangasjärven ojan päässä on pelto- ja metsäalue, jonka nimi on Hangasjärvi [sij. 9]. Se on kuivatettu 1850-luvun jälkeen. Lopuksi Puntarinojan ja Mäyräojan päässä oleva Mäyräjärvi [sij. 10] kuivatettu suoksi.

Hankeronojan valuma-alueen suurin järvi Hankeranjärvi on kuivatettu 1800-luvulla. Järven kautta laski 1800-luvun alussa myös oja Särkijärveltä, jossa vedenpinta oli nostettu 1,5 metriä ylemmäksi. Toinen valuma-alueen jäljellä olevista järvistä eli Kytämänjärvi on laskettu 1900-luvun loppupuolella.

Ponttoonoja on 1800- ja 1900-luvuilla osittain Valkojärven pohjaan kaivettu kuivatusoja, joka johtaa valuma-alueen vedet Sirppujokeen. Siihen on johdettu myös kuivatettujen Peräjärven ja Velhojärven kuivatusojat.

Sirppujoen yläosan valuma-alue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiemmin Malvonjoki, joka laski Valkojärveen, oli itsenäinen joki. Kun Valkojärvi kuivatettiin, yhdistettiin Malvonjoen uoma Sirppujoen keskiosan uomaan, jolloin Sirppujoen yhtenäinen osa piteni. Malvonjokea pidetään tässä esityksessä Sirppujoen yläosana.

Myös Malvonjoen uomassa on sijainnut järviä tai joen leveämpiä osia. Lähellä Kivijärven kylää sijaitsi noin 2,2 kilometriä pitkä ja hyvin kapea Pitkäjärvi. Sen läpivirtasi Malvonjoen latva, jota kutsutaan nykyään Pitkäojaksi.

Pihajoki valuma-alueella sijaitsee Porrastenpäällä peltoaukean keskellä Väiskänsuo, jossa vuoden 1984 peruskartassa lukee nykyisen pellon paikalla Heräjärvi [sij. 11]. Järven kuivattamisen ajankohya on tuntematon.[5] Läheisellä Hinnasjoen valuma-alueella on sijainnut Padon kylässä Kauljärvi [sij. 12], joka kuivatettu suureksi avosuoksi, jota ympäröivät nykyään joka puolelta peltomaat.

Malvonjoen eteläpuolelta siihen yhtyy Houkonjärvenoja, jonka lähdejärvi Houkonjärvi on laskettu joskus. Viereisen Pahkajärvenojan valuma-alueella sijaitsi Vähäjärvi [sij. 13], joka on kuivatettu kokonaan. Pearemmin dokumentoituja ovat Malvonjoen latvoilla sijaitsevien Malijärven, Kivijärven ja Pitkäjärven laskuhankkeet. Sen sijaan Kivijärveen laskenneen Saanjärven [sij. 14] kuivattamisajankohta on auki.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Anttila, Veikko: Järvenlaskuyhtiöt Suomessa. Kansatieteellinen arkisto 19. Helsinki: Suomen Muinaismuistoyhdistys, 1967. Forssan kirjapaino OY.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Louekari, Sami: Hyödyn politiikka - Kokemäenjokilaakson ympäristöhistoria 1720−1850. tutkielma. Turku: Turun yliopisto, 2013. ISBN 978-951-29-5472-8. verkkoversio (pdf).
  2. ↑ a b OIVA – Ympäristö- ja paikkatietopalvelu (edellyttää rekisteröitymisen) Ympäristöhallinto. Viitattu 25.1.2015.
  3. ↑ a b c Uusiniitty-Kivimäki, Minna & Vaarala, Henri: Laitilan Luku- ja Särkijärven nykytila[vanhentunut linkki], 2003, Lounais-Suomen ympäristökeskus
  4. ↑ Maanmittaushallitus: Peruskartta 113111 Laitila vuodelta 1968
  5. ↑ a b Maanmittaushallitus: Peruskartta 113111 Laitila vuodelta 1984
  6. ↑ Maanmittaushallitus: Peruskartta 113108 Pyhäranta vuodelta 1968
  7. ↑ Maanmittaushallitus: Peruskartta 113108 Pyhäranta vuodelta 1984
  8. ↑ Turun maakunta-arkiston hakemistosta (Arkistoitu – Internet Archive): Kalanti - Karkku (Arkistoitu – Internet Archive), Turun ja Porin lääninkanslian vesiasioiden hakemisto
  9. ↑ Palko, Jukka & Räsänen, Matti & Alasaarela, Erkki: Vesihallituksen tiedotus 260, 1985
  10. ↑ Kalmbergin kartasto: Koottu kartasto, suoraan: kartalle (fc20050970.jpg), 1855-56
  11. ↑ Järvinen, Jouko: Simulan suvun ja muitten kyläläisten elämää Vidilän kylässä ja ympäristössä, 2004

Laskettujen järvien sijainnit (sij)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Kurijärven sijainti: 60°54.589′N, 21°33.59′E
  2. ↑ Omitunjärven sijainti: 60°54.848′N, 21°33.714′E
  3. ↑ Valijärven sijainti: 60°55.287′N, 21°32.29′E
  4. ↑ Vähäjärven sijainti: 60°48.262′N, 21°33.455′E
  5. ↑ Kotojärven sijainti: 60°47.374′N, 21°43.601′E
  6. ↑ Munnanjärven sijainti: 60°48.028′N, 21°43.065′E
  7. ↑ Kairitunjärven sijainti: 60°50.178′N, 21°38.818′E
  8. ↑ Vähäjärven sijainti: 60°N, 21°E
  9. ↑ Hangasjärven sijainti: 60°N, 21°E
  10. ↑ Mäyräjärven sijainti: 60°N, 21°E
  11. ↑ Heräjärven sijainti: 60°55.617′N, 21°41.913′E
  12. ↑ Kauljärven sijainti: 60°58.274′N, 21°45.855′E
  13. ↑ Vähäjärven sijainti: 60°54.721′N, 21°51.358′E
  14. ↑ Saanjärven sijainti: 60°57.004′N, 21°52.846′E
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Sirppujoen_vesistön_lasketut_järvet&oldid=21129751”