Lapinjoen vesistön lasketut järvet

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Lapinjoen vesistön lasketut järvet Lapinjoen vesistössä sijaitsevia järviä, joille on tehty pääasiassa viimeisen kahdensadan vuoden aikana järvenlasku. Laskettu järvi on sellainen, että sen vedenpinnan korkeutta on alennettu tai sen vesiallas on tyhjennetty kokonaan vedestä. Kaikki järvenlaskut eivät sisälly tähän esittelyyn, mutta useimmat niistä merkittävimmistä järvenlaskuista, jotka voidaan lähteiden perusteella vahvistaa. Yleensä ottaen järviin on kajottu harvemmin kuin soihin, joiden raivuusta on syntynyt suurin osa seudun pelloista. Näillä molemmilla toimilla on ollut suuri vaikutus Eurajoen alueen maisemaan, ekologiaan ja sen vesistöjen toimintaan.[1]

Seuraavassa on luettelonomaisesti esitelty tunnettuja tapauksia Lapinjoen valuma-alueen lasketuista tai kuivatetuista järvistä. Esittely alkaa Lapinjoen suistosta ja seuraa jokivartta myöten yläjuoksun suuntaan. Pohjatietoina ovat Kansalaisen karttapaikka ja Oiva-tietokanta, joka on Ympäristöhallinnon eri hallintokuntien yhteispalvelu. Tässä on käytetty lähteinä vanhoja karttoja, joissa järven nimi voi olla eri kuin nykyään. Nämä nimet on esitetty lainausmerkeissä. Nykyisten nimien vieressä on viite Karttapaikkaan, mitä seuraamalla voi paikallistaa kuivatetun järven sijainnin.[2]

Mikäli järvenlaskusta on kerrottu järven omilla sivuilla, ei tässä esitetä asialle lähteitä. Järvi on niin sanotusti laskettu, kun sen vedenpintaa on alennettu perkaamalla laskuojaa tai kaivamalla sille uusi laskuoja toisaalle. Kuivatettu järvi tarkoittaa sitä, että kaikki tai lähes kaikki sen vedet on laskettu pois. Jäljelle on jäänyt kosteikko tai luhta, joka on nykyään monen lintuveden perusta, tai jäljelle on jäänyt metsittyvä suo tai niitty, ja joskus alue on raivattu pelloksi. Entisen järven pohja pidetään kuivana ojittamalla tai salaojittamalla se niin, että sadevesi virtaa sieltä pois.

Pääuoman järvet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalmbergin kartasto piirrettiin käyttäen lähteinä seutujen pitäjänkarttoja. Niistä näkyy maaseudun tilanne vuotta 1855 edeltävä aika, joka on monen järven kohdalla kriittinen raja. Lapinjoen nimi muuttuu entisen Hinnerjoen kunnan rajalla Hinnerjoeksi.

Lapinjoki virtaa matalassa ja tasaisessa jokilaaksossa. Ennen viljelyn leviämistä alueelle jokea ympäröivät laajat suot, jotka olivat syntyneet maan merestäkohoamisen jälkeen savitasankojen päälle. Soita kuivatettaessa jouduttiin myös jokea, sen läpivirtausjärviä ja koskia perkaamaan. Kun joen vedenpinta aleni, alenivat järvet ja kuivuivat suot, joiden läpi joki virtasi. Joen leveämmän kohdan Hautjärven [sij. 1] muutoksista ei löydy tietoa, mutta suuri Saarnijärvi on ollut perkauksen kohteena vuonna 1923, koska Arvo Kerttula haki silloin lupaa perata järvi. Vielä vuonna 1928 Arvo Arvola pyysi toimittamaan Saarnijärven vesijättömaiden jaon.[3] Muutama kilometri yläjuoksulle päin sijaitsee Kinnalanjärvi, joka on jäänne pitkästä ja kapeasta järvestä. Se alkoi Lapinjoen Kuljun mutkasta, seurasi jokilaaksoa ja päättyi Lapin keskustassa Miharinmäen tienoolle. Järvi on perkauksissa kutistunut Kinnalanjärveksi 1800-luvun loppupuoliskolla, kun Lapin keskustan kosket puhdistettiin.[4]

Mullasjärvi ja Suojärvi [sij. 2] ovat molemmat Kalmbergin kartaston perusteella laskettuja järviä. Mullasjärven pohjoispää on matalana soistunut umpeen niin, että joelle on perattu uoma pohjoisosan läpi. Suojärvi laskettiin niin matalaksi, että siitä muodostui järvialtaan kokoinen avosuo. Hinnerjoki on ohjattu järven ohi sen rantaviivaa myöten.[4]

Koskeljärven järvenlaskun yhteydessä sen laskujoki siirrettiin pohjoisemmaksi ja vedet johdettiin Patajärven ja Pitkäjärven kautta. Välijoen suistolle kaivettiin vaihtoehtoinen reitti Koskeljärven viereen ja yhdistettiin suoraan Hinnerjokeen.[5]

Sivuojien lasketut järvet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alla on Lapinjoen vesistön kuivatetut tai lasketut järvet, joista on havainto Kalmbergin kartastossa tai on muita tarkempia tietoja järvenlaskusta. Tapaukset on lueteltu lähtien liikkeelle alajuoksulta ja edeten yläjuoksulle päin.[4][5]

  • Lutanjärvenoja laskee Hautjärven alapuolelle. Sen valuma-alueen soita on kuivatettu viljelyyn sopiviksi ja myös Lutanjärveä on hieman laskettu.
  • Leppäjärvenoja on lähes kuivatetun Pirttijärven laskuoja, jonka nykyinen linjaus virtaa kuivatettujen Leppäjärven [sij. 3] ja Voinusjärven [sij. 4] kautta. Tietoa järvenlaskujen kulusta ei ole, mutta järvet näkyivät vielä Kalmbergin kartastossa. Oja yhtyy Lapinjokeen Hautjärven yläpuolella.
  • Kalmbergin karttojen mukaan lännestä Kullanperän kylän läpi laskevan ojan valuma-alueella sijainneet "Wähäjärvi" eli nykyinen Vahejärvi ja Rapajärvi olisivat olleet laskettuja järviä.
  • Tohtuanjärvi [sij. 5], joka laski Saarnijärveen etelästä vielä Kalmbergin kartoissa, on nykyään peltomaata.
  • Kauklaistenjärvi laskettiin 1920-luvun alussa, minkä seurauksena noin neljäsosa järvestä on ruohottunut. Viereinen Kirvelänjärvi [sij. 6] eli vanha "Kivilänjärvi" kuivatettiin viimeistään 1820-luvulla, koska Karl Hunsala haki vuonna 1829 vesijättömaan jakamiseen päätöstä.[3]
  • Naurisoja laskee Lammijärvestä [sij. 7] Lapinjokeen juuri Saarnijärven yläpuolelle. Lammijärven ranta-alueet ovat nykyään viljelyksessä ja järven pohja-alue on suota.
  • Pappilanoja, joka tunnetaan ylempänä Kourulamminojana, laskee Lapin keskustan kautta Lapinjokeen. Sen valuma-alueella sijaitsivat Vähä Kourulammi [sij. 8] ja Satlammi [sij. 9], jotka ovat molemmat suoksi kuivatettuja järviä. Kalmbergin kartoissa ne piirrettiin vielä järviksi.
  • Pienen Katonajärven laskemista pyydettiin 1805 ja siihen saatiin lupa vuonna 1807.[3]
  • Paunajärvi [sij. 10] sijaitsi Kalmbergin kartassa heinäniittyjen keskellä, mutta sen jälkeen se kuivatettiin laskemalla vedet Narvinojaa myöten Lapinjokeen.
  • Leppijärvi [sij. 11] esiintyi Kalmbergin kartassa nimellä "Lappjärvi". Se kuivatettiin avosuoksi johtamalla sen vedet Luhdanojaa myöten Kuolimaalle.
  • Koumanojan alajuoksu yhtyy Lapinjokeen vähän Kuolimaan yläpuolella. Vuonna 1864 talollinen (Jaakkola) Fredrik Fredriksson haki lupaa kuivatuttaa Vähäjärven [sij. 12] ja ilmeisesti saikin sen, koska järvi on nykyään peltomaan ympäröimää suota ja avosuota.[6] Myös Auvoljärveä ja Urmijärveä on laskettu.
  • Kaurajärvi on Kalmbergin kartan perusteella ilmeisesti myös laskettu järvi. Se laskee nykyään Laukassuonojaa myöten Lapinjokeen.
  • Liesjärvi laskettiin 1800-luvulla ja järveä aiotaan nyt nostaa. Järvi laskee Liesjärvenojaa myöten Hinnerjokeen.
  • Vaaljärvi on laskettu perkaamalla ensin Vaaljokea ja lopuksi siirtämällä sen uoman paikkaa. Koskeljärvi laski ennen Vaaljärven kautta, mutta Koskeljärven järvenlaskun yhteydessä sille kaivettiin uusi lasku-uoma pohjoisemmaksi.

Koskeljärven valuma-alueen järvet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muualla tehdyt järvenlaskut herättivät honkilahtelaisten huomion varhain. Jo vuonna 1818 tarkastettiin Koskeljärven ja sen laskujoen, Patajärven ja Pitkäjärven sekä näitä kahta yhdistävän ojan tilannetta. Ojien virtauksissa havaittiin heikkoutta ja toistuviin tulviin kiinnitettiin huomiota, joten niiden perkauksille näytti olevan tilausta.[7] Vuoden 1859 kuivatusyhtiön perustamisesta käynnistettyjen hankkeiden sarja on sisältänyt useita järvenlaskuja, joiden yhteisvaikutuksesta Koskeljärven vedenpintaa on laskettu yli kaksi metriä. Innostus lopulliseen järven kuivatukseen kuitenkin lopahti, kun havaittiin järvenpohjan kivisyys. Sitä ennen järven luusuan paikkaa muutettiin länsirannalta luoteisrantaan.[8][9] Koskeljärveen laskevista pienistä lammista kahta on kuivatettu. Etulammi [sij. 13] eli entinen "Isolampi" oli 1850-luvulla peltojen reunustama. Tämän eteläpuolella sijainnut ja lähes samankokoinen Takalampi [sij. 14] eli entien "Wähälampi" oli suon reunustama metsäinen lampi. Molemmat kuivatettiin perkaamalla niiden laskuojat Koskeljärveen sen jälkeen, kun ensin sen vedenpintaa oli laskettu riittävän alas.[10][5]

Vähäjoen valuma-alue

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1821 tarkastettiin Välijoella Latvajärven ja "Paatamajärven" eli nykyään Paattamen [sij. 15] tilannetta.[7] Vasta Koskeljärven järvenlasku mahdollisti näidenkin järvien laskemisen. Kyläläiset valtuuttivat vuonna 1887 maakauppias Matti Waldenin (myös Wålden [11]) hakemaan lupaa Latvajärven [sij. 16] kuivattamiseen, mutta peruivat tuolloin hakemuksensa. Seuraavana vuonna asiaa lähestyttiin uudelleen liittäen hakemukseen mukaan myös Koskeljärvi ja Paattame. Vuoden 1890 hakemuksen kohdejärvi ei selviä tapaushakemistosta, mutta uusi hakemus ilmaisee aktiivisuutta, jolla honkilahtelaiset toimivat myös jatkossa.[11] Nykyään Latvajärvi ja Paattame ovat kosteikkoja. Välijoki ohjattiin kiertämään Latvajärven rantoja pitkin ja virtaamaan Paattamen läpi Koskeljärveen. Myöhemmin 1990-luvulla Välijoki ohjattiin virtaamaan omaa kanavaa pitkin Hinnerjokeen osana Koskeljärven säännöstelyä.[6][5]

Honkilahtelaiset hakivat vuonna 1900 talollisen August Eskolan valtuuttamana lupaa laskea "Palijärven" vedenpintaa, mutta asia siirrettiin lääninkonttoriin. Asiaan palattiin vuonna 1903, jolloin tarvittavat esiselvitykset oli tehty, ja lupa järvenlaskuun annettiin vuonna 1908. Järvi laskettiin perkaamalla Palijärven laskuoja, joka virtasi Koskensuon kautta nykyiseen Alhonojaan. Järvenlaskun seurauksena paljastui uusia rantoja ja järviallas jakaantui kahdeksi järveksi. Pikku Palijärvi jäi luusuan puolelle ja Iso Palijärvi sen taakse.[6][5]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Sydänoja, Asko & Kirkkala, Teija & Lampolahti, Janne & Kalpa, Arto: Vedenpinnan noston vaikutukset Euran Koskeljärvessä. (sarjasta "Suomen ympäristö") Turku: Lounais-Suomen ympäristökeskus, 2004. ISBN 952-11-1703-6 Verkkoversio (pdf) (viitattu 20.10.2014).
  • Anttila, Veikko: Järvenlaskuyhtiöt Suomessa. (Kansatieteellinen arkisto 19) Helsinki: Suomen Muinaismuistoyhdistys, 1967. Forssan kirjapaino OY

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Louekari, Sami: Hyödyn politiikka - Kokemäenjokilaakson ympäristöhistoria 1720−1850. (tutkielma) Turku: Turun yliopisto, 2013. ISBN 978-951-29-5472-8 verkkoversio (pdf).
  2. ↑ OIVA – Ympäristö- ja paikkatietopalvelu (edellyttää rekisteröitymisen) Ympäristöhallinto. Viitattu 25.1.2015.
  3. ↑ a b c Turun maakunta-arkiston hakemistosta (Arkistoitu – Internet Archive): Laitila - Lemu (Arkistoitu – Internet Archive), Turun ja Porin lääninkanslian vesiasioiden hakemisto
  4. ↑ a b c Kalmbergin kartasto: Koottu kartasto, suoraan: kartalle (fc20050776.jpg), 1855-56
  5. ↑ a b c d e Kalmbergin kartasto: Koottu kartasto, suoraan: kartalle (fc20050775.jpg), 1855-56
  6. ↑ a b c Turun maakunta-arkiston hakemistosta (Arkistoitu – Internet Archive): Hiittinen - Huittinen (Arkistoitu – Internet Archive), Turun ja Porin lääninkanslian vesiasioiden hakemisto
  7. ↑ a b Koivisto, Olavi: Euran, Honkilahden ja Kiukaisten historia II, s. 107−113. Eura: Kuntien ja seurakuntien asettama historiatoimikunta, 1962.
  8. ↑ Sydänoja & al. 2004, s. 5–8
  9. ↑ Sydänoja & al. 2004, s. 12–20
  10. ↑ Lehtosalo-Hilander Pirkko-Liisa: Kalastajista kauppanaisiin - Euran esihistoria, s. 2. (Lindströmin kartta Eura Socken 1849) Vammala: Euran Kunta, 2000. ISBN 951-96964-1-5
  11. ↑ a b Turun maakunta-arkiston hakemistosta (Arkistoitu – Internet Archive): Eura - Fölgö (Arkistoitu – Internet Archive), Turun ja Porin lääninkanslian vesiasioiden hakemisto

Laskettujen järvien sijainnit (sij)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Hautjärven sijainti: 61°8.282′N, 21°44.07′E
  2. ↑ Suojärven sijainti: 60°57.389′N, 22°1.154′E
  3. ↑ Leppäjärven sijainti: 61°7.566′N, 21°42.314′E
  4. ↑ Voinusjärven sijainti: 61°7.594′N, 21°43.176′E
  5. ↑ Tohtuanjärven sijainti: 61°6.075′N, 21°44.858′E
  6. ↑ Kirvelänjärven sijainti: 61°4.054′N, 21°44.731′E
  7. ↑ Lammijärven sijainti: 61°8.092′N, 21°46.856′E
  8. ↑ Vähä Kourulammin sijainti: 61°7.925′N, 21°50.126′E
  9. ↑ Satlammin sijainti: 61°7.804′N, 21°51.301′E
  10. ↑ Paunajärven sijainti: 61°1.918′N, 21°53.243′E
  11. ↑ Leppijärven sijainti: 60°59.406′N, 21°55.871′E
  12. ↑ Vähäjärven sijainti: 60°59.235′N, 22°4.467′E
  13. ↑ Etulammin sijainti: 60°57.283′N, 22°5.813′E
  14. ↑ Takalammin sijainti: 60°56.878′N, 22°5.527′E
  15. ↑ Paattamen sijainti: 60°57.464′N, 22°9.544′E
  16. ↑ Latvajärven sijainti: 60°56.391′N, 22°10.996′E
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Lapinjoen_vesistön_lasketut_järvet&oldid=22790616”