Ruotjärvi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ruotjärvi
Valtiot  Suomi
Paikkakunta Laitila
Koordinaatit 60°51′46″N, 21°39′10″E
Mittaustietoja
Kartta
Ruotjärvi

Ruotjärvi on kuivatettu järvi Varsinais-Suomessa Laitilassa. Entinen järvi kuului Sirppujoen vesistön Sirppujoen keskialueeseen, koska joki virtasi järven läpi. Järven vedenpintaa alennettiin useaan otteeseen 1800-luvulla ja kuivatettiin lopullisesti ehkä vasta 1900-luvulla. Järven paikalla lukee kartoissa nykyään "Ruotjärvi".[1][2]

Nimityksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1855-1856 Kalmbergin kartastossa järven nimi oli kirjoitettu "Puotjärvi", mikä lienee kirjoitusvirhe. Vuoden 1853 järvenkuivatushakemuksessa tilanomistaja C.W. Rosendal kutsuu järveä "Ruotjärveksi" ja vuoden 1891 toisessa hakemuksessa tilanomistaja Gustav Uusikartano esittää järven nimeksi "Ruojärvi".[3] Nykykartoissa lukee vastaavassa kohdassa Sirppujoen rannalla Ruotjärvi.[2][4]

Laitilan eräs vanhimmista kylistä on Kodjala, jonka kalmiston alku saattaa sijoittua löytöjen mukaan 200-luvulle. Tiedetään, että Ruotjärvi on kuulunut Kodjalan kylälle ja arvellaan, että järven nimi olisi kantaskandinavista alkuperää ja se viittaisi esimerkiksi Roslageniin. Jos kylän asukkaat olisivat olleet kansainvaellusajalla eli 400-500-luvuilla ruotsalaisia ja ruotsalaista seutua olisi jo tuolloin kutsuttu Ruotsiksi tai Ruottiksi, voisi järven nimi selittyä luontevalla tavalla. Muita järven nimen muotoja ovat "Ruotsinjärvi", "Ruottinjärvi" ja "Ruatjärvi".[5][6]

Luonnonhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noin 2000 vuotta sitten alue oli merenlahtea. Koko se peltoaukea, joka levittäytyy kuivatetun Valkojärven ympärillä Laitilasta länteen, oli saarien rikkomaa avovettä. Lahdelta johti kaksi kapeaa salmea ulos saaristoon. Ruotjärven paikka löytyy eteläisen salmen kapeikon yläpuolelta. Noin 1500 vuotta sitten kansainvaellusajalla meri oli madaltunut niin paljon, että Valkojärvi ja Ruotjärvi olivat jo muodostuneet ja järvien välille oli syntynyt salmi tai oja. Ruotjärven alapuolella virtasi lyhyt Sirppujoki, joka laski mereen Hallun kylän kohdalla.[6][5]

Järvenlaskun historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järven rannalla oli jo tuolloin maataloja, joiden lähellä oleva Kalmanloukas viittaa hautausmaahan ja toiset tiedot vanhaan sieltä hävinneeseen kirkkoon. Järven rannoilla Lukkalassa olisi siis asuttu kiinteästi pitkiä aikoja.[5][7] Kuivatetun järven reunalla on nimi Hamminperä, jota arvellaan satamaksi (ham(p)n eli satama) tai pelloksi (hamm eli kotipelto).[5]

Seudun järvien kuivattamisen kulku on selvillä vain pääpiirteittäin. Ruotjärveä koskevia tietoja on niukasti, mutta jos Ruotjärven yläpuolisten järvien vedenpintaa aikoi laskea, oli Ruotjärven vedenpinnallekin tehtävä jotain. Nämä toimet saattoivat sisältyä yleisemmän lausahduksen "Sirppujoen perkaukset" alle. Esimerkiksi vuonna 1818 jokea perattiin samalla, kun Hankeroisen vedenpintaa alennettiin.[8][9] Myöhemmin, vuonna 1853, tilanomistaja C.W. Rosendal teki useita samanaikaisia hakemuksia. Hän anoi lupaa kuivattaa "Hangerajärven", Hankeransuon ja Isosuon, Velhojärven, Peräjärven, Ruotjärven ja Valkojärven. Kaikissa näissä hakemuksissa vastausta sai odottaa vuoteen 1860.[3][10] Vedenpintaa saatiin mahdollisesti taas laskettua, mutta varsinainen suurhanke käynnistyi vasta vuonna 1885. Silloin on talollisen Gustaf Uusikartanon nimissä käynnistetty Valkojärven järvenlaskuhanke, jolla järvet aiottiin kuivattaa lopullisesti. Järvien kuivattamiseksi perustettiin 1890-luvun alussa järvenkuivatusyhtiö, johon saatiin osallistumaan 137 osakasta. Tässä yhteydessä Hankeranjärvestä kaivettiin syvä kanava Ruotjärveen.[11] Sirppujoen läpivirtaava Ruotjärven kuivatus peltomaaksi on varmasti ollut näistä vaikein tehtävä, koska Kalmanloukkaan puoleinen puoli Sirppujokea oli niittyä ja vastarannalla osa suota vielä hiljattain.[12] Siinä olisi onnistuttu kokonaan vasta 1900-luvulla. Järven paikalla virtaavat nykyään vain Sirppujoen perattu uoma sekä Hankeransuon ja peltojen laskuoja.[7] Järvenpohjat olivat liejua ja liejusavea, joka soveltuu erityisesti viljelyyn.[13]

Ruotjärven vedenpinta laski, kun niin sanottu Nansion kynnystä perattiin syvemmäksi.[14]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Anttila, Veikko: Järvenlaskuyhtiöt Suomessa. Kansatieteellinen arkisto 19. Helsinki: Suomen Muinaismuistoyhdistys, 1967. Forssan kirjapaino OY.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ OIVA – Ympäristö- ja paikkatietopalvelu (edellyttää rekisteröitymisen) Ympäristöhallinto. Viitattu 24.3.2015.
  2. ↑ a b Ruotjärvi, Laitila (Kansalaisen karttapaikka) Helsinki: Maanmittaushallitus. Viitattu 24.3.2015.
  3. ↑ a b Turun maakunta-arkiston hakemistosta (Arkistoitu – Internet Archive): Kustavi - Laitila (Arkistoitu – Internet Archive), Turun ja Porin lääninkanslian vesiasioiden hakemisto
  4. ↑ Kalmbergin kartasto: Koottu kartasto, suoraan: kartalle (fc20050776.jpg), 1855-56
  5. ↑ a b c d Vehmas, Jukka − Laitilan kylien varhaisvaiheet: Kodjala, 2006
  6. ↑ a b Salo, Unto: Ajan ammoisen oloista, s. 152-153. Vammala: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2008. ISBN 978-952-222-000-4.
  7. ↑ a b Mikkola, Esa: Rautakautisen muinaisjäännöksen koekaivaus[vanhentunut linkki], 2007
  8. ↑ Anttila, Veikko: Järvenlaskuyhtiöt Suomessa, 1967, s.258
  9. ↑ Anttila, Veikko: Järvenlaskuyhtiöt Suomessa, 1967, s.290
  10. ↑ Turun maakunta-arkiston hakemistosta (Arkistoitu – Internet Archive): Laitila - Lemu (Arkistoitu – Internet Archive), Turun ja Porin lääninkanslian vesiasioiden hakemisto
  11. ↑ Anttila, Veikko: Järvenlaskuyhtiöt Suomessa, 1967, s.67
  12. ↑ Maanmittaushallitus: Peruskartta 113111 Laitila vuodelta 1968
  13. ↑ Kielosto, Sakari & Stén, Carl-Göran & Juntunen, Risto: Laitilan kartta-alueen maaperä, Geologian tutkimuskeskus, 1996
  14. ↑ Vehmas, Jukka − Laitilan kylien varhaisvaiheet: Hedelmällinen jokilaakso, 2006
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ruotjärvi&oldid=22105973”