Pyhän Henrikin tie

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pyhän Henrikin tien yhden osuuden muodostaa Nunnapolku, jonka vanhaa linjausta on säilynyt Ruskolla.

Pyhän Henrikin tie on Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa kulkeva vanha keskiaikainen pyhiinvaellusreittien verkosto. Reitti kulki Turusta Kokemäelle, ja se yhdisti Pyhään Henrikiin liittyvät tärkeät paikat, kuten Pyhän Henrikin saarnahuoneen Kokemäellä, piispan surmapaikan Köyliönjärvellä, Henrikin hautakirkon Nousiaisissa ja Turun tuomiokirkon, johon pyhimyksen reliikit siirrettiin vuonna 1300.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pyhän Henrikin hautajaissaattue kuvattuna Pyhän Henrikin sarkofagiin Nousiaisten kirkossa. Pyhän Henrikin tie yhdisti piispaan liitetyt pyhiinvaelluskohteet toisiinsa.

Pyhän Henrikin tie on syntynyt keskiajalla, kun vanhempia kulkureittejä on yhdistetty yhtenäiseksi tieverkoksi. Tien tarkka syntyhistoria on hämärän peitossa, mutta se on luultavasti syntynyt pyhiinvaeltajien tarpeisiin keskiajan (1150–1520) kuluessa. Pyhiinvaellusreitin merkityksestä kertovat useat reitin varrelta säilyneet kansanperinteen tuntemat uskomuspaikat, jotka on liitetty Pyhään Henrikiin. Tällaisia paikkoja ovat muun muassa Sant Henrikin pöydäksi kutsuttu kalliopaasi ja Sant Henrikin lähde Yläneellä ja Nousiaisissa sijaitseva Käärmeenkallio, jossa on perimätiedon mukaan Henrikin kallioon kivettämä käärme.[1][2]

Pyhän Henrikin tie jakaantuu kolmeen osaan. Kaksi ensimmäistä ovat Turusta Nousiaisiin kulkeva Nunnapolku sekä Nousiaisten ja Köyliön välinen Sant Henrikin tie. Köyliön ja Kokemäen välisen osuuden Pyhän Henrikin tie kulkee historiallista Huovintietä pitkin. Martti Haavion tulkinnan mukaan alkuperäinen keskiaikainen pyhiinvaellusreitti käsitti vain Köyliön Kirkkokarilta lähtevän Sant Henrikin tien päätepisteenään Nousiaisten kirkko. Myöhemmin reitiksi vakiintui kaikkien kolmen tien yhdistelmä. Matkaan lähdettiin Turusta ja pyhiinvaellus päättyi Kokemäelle.[3][2]

Pyhiinvaellusreitin osuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nunnapolku Turusta Nousiaisiin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Piispanistuimen muistoristi Koroistenniemellä, Nunnapolun varrella.

Turun ja Nousiaisten välistä osuutta Pyhän Henrikin tiestä on vanhastaan kutsuttu Nunnapoluksi. Se kulki Turun tuomiokirkolta Koroistenniemen ja Maarian kirkon kautta kohti Ruskon kirkkoa. Tie on pääosin jäänyt rakentamisen alle, mutta Turun lentoaseman lähistöllä on vielä nähtävissä lyhyitä pätkiä alkuperäistä polkua. [4] Ruskolta Nunnapolku jatkui Maskun Nunnalähteen kautta Nousiaisten kirkolle, joka perimätiedon mukaan oli Piispa Henrikin hautapaikka.

Historiantutkija Aulis Oja on esittänyt Nunnanpolun nimen periytyvän keskiajalta, jolloin muun muassa nunnat kuuluivat tien kulkijoihin. Nimitys saattaa kuitenkin olla myös myöhemmän kansanperinteen antama, koska luterilaiseen aikaan katolisten sääntökuntien muisto hämärtyi, ja nunnalla alettiin tarkoittaa jättiläisen kaltaista uskomusolentoa. Vanhimmat varmat tiedot Nunnanpolun linjasta ovat vasta 1700-luvulta.[5]

Sant Henrikin tie Nousiaisista Köyliöön[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nousiaisten kirkko oli keskiajalla piispa Henrikin kultin pääkirkko, jossa sijaitsivat pyhimyksen hauta ja sarkofagi. Sant Henrikin tie yhdisti Nousiaisten kirkon piispan surmapaikkaan Köyliössä.

Sant Henrikin tietä on pidetty Pyhän Henrikin tien tärkeimpänä osuutena. Tien synty kytkeytyy legendaan piispan kuolemasta ja hautaamisesta. Piispa Henrikin surmavirren mukaan Lalli-niminen talonpoika murhasi piispan Köyliöjärven jäällä, mistä hänen ruumiinsa kuljetettiin härkien vetämillä vaunuilla Nousiaisiin, minne hänet haudattiin.[2]

Huovintie Köyliöstä Kokemäelle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen Köyliöön saapumistaan Pyhän Henrikin tie liittyy Säkylänharjulla Huovintiehen, joka on jo rautakaudelta peräisin oleva maantie.kenen mukaan? Se yhdisti Kokemäenjoen suun Turun seutuun. Säkylässä reitin varrella on suuri laakea kivi, joka kansanperinteen mukaan on toiminut pyhiinvaeltajien ruokapöytänä. Köyliönjärvessä sijaitsee Kirkkokari, jonka lähistöllä Pyhä Henrik perimätiedon mukaan surmattiin. Kirkkokari on ainoa katolisen kirkon pyhiinvaelluskohde Suomessa. Köyliöstä Pyhän Henrikin tie jatkuu vielä Huovintietä myöten Kokemäelle, jossa sen päätepisteenä on Pyhän Henrikin saarnahuone.

Pyhiinvaellukset Pyhän Henrikin tiellä nykyään[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koko reitin pituus on noin 140 kilometriä ja se on merkitty maastoon erityisillä tunnuksilla sekä viitoituksin. Suomen katolinen kirkko järjestää vuosittaisen Turusta alkavan pyhiinvaelluksen. Se päättyy Köyliön Kirkkokarilla pidettävään muistomessuun Kesä-Heikkiä lähimpänä olevana sunnuntaina. Lisäksi Pyhän Henrikin tiellä järjestetään kolmen vuoden välein koko reitin mittainen Turusta Kokemäelle kulkeva kansainvälinen ekumeeninen pyhiinvaellus.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pyhän Henrikin ekumeeninen pyhiinvaellus
  • Haavio, Martti: ”Sant Henrikin tie”, Piispa Henrik ja Lalli. Piispa Henrikin surmavirren historiaa, s. 224–238. Helsinki: WSOY, 1948.
  • Järvinen, Irma-Riitta & Timonen, Senni: Pyhän Henrikin tiellä – Mitä "kansan muisti" kertoo? Nunnanpolku Turusta Nousiaisiin. Suomalaisten Pyhiinvaellukset keskiajalla. Kun maailma aukeni, 2015, s. 321–339. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  • Oja, Aulis: Nunnanpolku Turusta Nousiaisiin. Turun Historiallinen Arkisto 16, 1963, s. 42–48. Turku: Turun historiallinen yhdistys.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Järvinen & Timonen 2015.
  2. a b c Haavio 1948.
  3. Vantaan Lauri/Pyhän Henrikin tiestä
  4. Juhan suku-uutiset/Pyhän Henrikin tie
  5. Oja 1963.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]