Huovintie

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Huovintie
Huovintietä Kokemäen Koomankankaalla.
Huovintietä Kokemäen Koomankankaalla.
Maa Suomi
Tieluokka historiallinen tie
Pituus 120 km
Alkupiste Lammaistenkoski / Ulvilan kirkko
Reitti UlvilaNakkilaHarjavaltaKokemäkiKöyliöSäkyläOripääLoimaaKoski
Päätepiste Koski Tl (120 km)
Päällyste sora/asfaltti

Huovintie on Satakunnassa ja Varsinais-Suomessa kulkeva historiallinen maantie. Se on yhdessä Hämeen Härkätien kanssa Suomen vanhimpia maanteitä. Huovintien arvellaan olevan peräisin jo esihistorialliselta ajalta 800-luvulta, jolloin sitä käytettiin erä- ja kaupparetkillä. Se yhdisti alun perin keskenään Kokemäenjoen suun sekä Pyhäjärven seudun ja Aurajoen latvan asutusalueet.

Nimityksenä Huovintie on kansanomainen, eikä sitä ole käytetty virallisissa asiakirjoissa. Keskiajalta lähtien tie oli osa Turusta Ulvilan kautta Pohjanmaalle johtanutta maantietä.

Reitti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tien alkuperäinen päätepiste on ollut nykyisten Harjavallan ja Nakkilan kuntien rajalla sijainnut Lammaistenkoski, jonne Köyliönjärveltä lähtenyt helppokulkuista harjumaastoa seuraava reitti päättyi.

Keskiajalla Ulvilan kaupungin perustamisen jälkeen Huovintie alkoi Ulvilan kirkolta Kokemäenjoen pohjoispuolella. Sieltä se jatkoi joen pohjoisrantaa seuraten kohti Nakkilaa. Joen ylitys tapahtui Haistilan lauttarannan kohdalla. Haistilan ja Ravanin välisestä ylityspaikasta on mainintoja jo keskiajalta ja 1600-luvulta lähtien Haistilassa oli lautta.

Nakkilasta tie johtaa Lammaistenkoskelle Harjavallan Torttilaan, jossa siitä erkaantuu jokea seuraava Ylä-Satakuntaan kulkeva reitti. Torttilassa Huovintie kääntyy pois jokivarresta ja jatkaa Hiittenharjun sekä Kokemäen Järilänharjun ja Koomankankaan kautta Köyliöön. Siellä se kohtaa Kokemäeltä Turkuun johtavan keskiaikaisen pyhiinvaellusreitin, Pyhän Henrikin tien.

Köyliönjärven ikivanhasta kulttuurimaisemasta Huovintie jatkaa kohti Varsinais-Suomea ja Oripäätä, kulkien Säkylänharjun ja Virttaankankaan kautta pitkin Säkylän–Mellilän harjujaksoa. Oripäässä Huovintiestä erkanee Turkuun johtava vanha maantie, jota Varsinais-Suomessa on kutsuttu Varkaantieksi. Pöytän, Marttilan ja Loimaan rajalla Huovintie ohittaa Karinaisten Rahkiolla sijaitsevan Parravahan rajakiven ja Tl Koskella sijaitsevan Hevonlinnan harjun ja sen päätepiste on Turun läänin Koskella, jossa se kulkee Isosorvaston kylän Urmaankulman kulmakunnan kautta ja yhtyy Hämeenlinnasta Turkuun johtavaan Hämeen Härkätiehen.

1640-luvulla perustettiin Turun ja Pohjanmaan välinen postilinja, joka kulki Huovintietä pitkin Oripään ja Harjavallan välisen osuuden. Se ei kuitenkaan ollut toiminnassa pitkään, sillä jo 1680-luvulla valmistui Pohjanlahden rantatie, jolle postilinja siirrettiin. Uudelle tielle siirtyi myös Porin ja Turun välinen liikenne. Tämä johti Huovintien näivettymiseen paikallistieksi.

Huovintien keskiaikaiseen linjaukseen tehtiin muutoksia 1700-luvun loppupuolella. Silloin se muun muassa oikaistiin Friitalan kohdalla kulkemaan joen eteläpuolelle Ulvilan ja Nakkilan väliä. Toinen merkittävä muutos oli tien siirtäminen Köyliönjärven länsirannalle. 1800-luvulla rakennettiin uusia paikallisteitä asutuskeskusten välille ja näin ylhäällä harjuilla kulkeva vanha tie jäi vähitellen lähes kokonaan käyttämättömäksi.

Museotie[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Yhdystie 2131
Huovintien museotienä olevaa osuutta Yttilässä.

Huovintien Köyliössä oleva noin 9,5 kilometrin mittainen osuus on otettu Tielaitoksen museotieksi vuonna 1998.[1] Museotieosuus on maantiellä 2131 oleva Järvenpään kylän ja Yttilän koulun välinen osuus.[2]

Tien nykytila[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyään Huovintien vanha linjaus on parhaiten nähtävissä taajamien välisessä harjumaastossa. Ulvilan ja Harjavallan välillä tie on pitkälti jäänyt asutuksen, teollisuuden sekä uudempien teiden ja rautatien alle. Hiittenharjulta Huovintie johtaa alkuperäistä linjaustaan myöten Kokemäen Koomankankaalle. Säkylänharjulla se on suurimmaksi osaksi kadonnut alueella risteilevien polkujen sekaan. Varsinais-Suomessa Oripään ja Koski Tl:n välisellä osuudella Huovintie on edelleen nähtävissä kapeana hiekkatienä.

Huovintie kuuluu nykyään Museoviraston inventoimiin Valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Museosillat ja -tiet, luettelo (pdf) 3.9.2012. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Viitattu 26.1.2012.
  2. Liimatainen, Kirsi: Tiehallinnon museotiet ja -sillat, s. 54-56. Museokohdeselvitys. Tampere: Tiehallinto, 2007. ISSN 1459-1561. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 26.12.2012).
  3. Huovintie Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Piltz, Martti & Laura Soosalu: Huovintie, Säkylä. Museotien hoito- ja ylläpitosuunnitelma. Satakunnan elinkeino- Liikenne ja ympäristökeskus, raportteja 106 / 2016. Pori: Satakunnan elinkeino- Liikenne ja ympäristökeskus, 2016. ISBN 978-952-314-535-1. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 1.9.2018).
  • Salminen, Tapio: Huovintie Satakunnassa. Oripään ja Ulvilan välisen keskiaikaisen maantien linjaus ja sen muutokset uudella ajalla. Satakuntaliitto, Sarja A:210; Tiemuseon raportteja 4/1993. Satakuntaliitto ja Tielaitos, 1993. ISBN 951-47-7687-9.