Museotie

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tuusulan Rantatie on asfaltoitu 1970-luvun lopulla.
Sorapäällysteinen Vanhalinnantie nähtynä Liedon linnavuorelta. Oikealla virtaa Aurajoki.

Museotie on tieverkon osa, joka on erityispiirteiltään tai historiansa perusteella merkityksellinen. Tie voi olla edelleen normaalissa käytössä tai sen on syrjäyttänyt uudempi tieyhteys. Museotiet on useimmiten merkitty tiekarttoihin ja maastoon. Tiet on pyritty jättämään siihen tilaan, että kävijä saa käsityksen entisajan tiestöstä ja liikenneolosuhteista. Joskus tie itsessään vaikuttaa tavalliselta maantieltä, mutta sillä on historiallinen tausta. Esimerkkinä museotiestä on Petsamoon johtaneen Jäämerentien eräs osuus, Inarin kunnassa sijaitseva Magneettimäki, joka on katsottu historiallisesti merkittäväksi kohteeksi. Toinen huomattava museotie on Suomussalmella Raatteeseen johtava tie jonka varrella käytiin ankaria taisteluja talvisodan aikana.

Tiehallinnon ja sen edeltäjän Tie- ja vesirakennuslaitoksen valintaperusteina on ollut tien valtakunnallinen historiallinen ja kulttuurihistoriallinen merkitys, tietekninen merkitys, tie- ja liikennehistoriallinen merkitys, paikallinen erikoismerkitys, ennallaan säilyttämisen edellytykset sekä alkuperäisyys. [1] Lähes kaikki museotiet on otettu luetteloon 1982.[2]

Vastuu tienpidon perinneasioista kuuluu Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle.[3]

Suomen museotiet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Museoteitä ovat Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen luettelon mukaan vuoden 2012 joulukuussa seuraavat 22 tietä:[2]

Tieosuuden nimi Kunta Maakunta Tien valmistumisaika Tien pituus km Maantien numero Museotieksi
Fagervikintie Inkoo Uusimaa 1300-luku 1,1 1050 1982
Tuusulanjärven rantatie Tuusula Uusimaa 1500-luku 3,4 11609 1982
Vanhalinnantie Lieto Varsinais-Suomi 800-luku 3,4 1982
Huovintie Köyliö Satakunta keskiaika 7,9 2131 1998
Tallimäki–Virojoki-tie Hamina ja Virolahti Kymenlaakso 1300-luku 35,2 3513 1982
Niskapietiläntie Ruokolahti ja Rautjärvi Etelä-Karjala 1600-luku 19,5 3981 1989
Kuortti–Miekansalmi-tie Pertunmaa Etelä-Savo 1470 vaiheilla 6,4 15023 1982
Porrassalmentie Mikkeli Etelä-Savo 1600-luku 4,9 15131 1982
Porras–Renko-tie Hämeenlinna Kanta-Häme 800-luku 10,3 2831 1982
Peräkunnantie Ruovesi Pirkanmaa 1600-luku 8,9 14278 1990
Nikkilänmäentie Leppävirta Pohjois-Savo 1700-luku 2,4 1985
Vornantie Lieksa, Joensuu Pohjois-Karjala 1741–1743 2,7 5077 1982
Koiviston paikallistie Äänekoski Keski-Suomi 1700-luku 2,9 16757 1998
Kyrönkankaan kesätie Kauhajoki Etelä-Pohjanmaa keskiaika 7 1982
Taistelutantereentie Vöyri Pohjanmaa 1600-luku 2,8 17861 1982
Saviselkä–Piippola-tie Kärsämäki ja Siikalatva Pohjois-Pohjanmaa 1700-luku 23,8 8000 1982
Paltaniementie Kajaani Kainuu 1650-luku 3 8801 ja 19056 1982
Raatteentie Suomussalmi Kainuu 1915–1919 19,8 9125 1982
Simonkyläntie Simo Lappi 1600–1700 -luku 2,9 19502 1982
Magneettimäki Inari Lappi 1913 2,8 /5 1992
Nivajoki–Alajalve-tie Utsjoki Lappi 1500-luku 4,8 970 1983, 2005
Seitajärventie Savukoski Lappi 1961 13,5 19905 2010

Museoteistä Fagervikintie ja Tallimäki–Virojoki-tie ovat osia Suuresta Rantatiestä, ja Vanhalinnantie ja Porras–Renko-tie ovat osia Hämeen Härkätiestä. Kuortti–Miekansalmi-tie on osa Suurta Savontietä. Taistelutantereentien aikaisempi nimi oli Minnestodsintie.[2] Peräkunnantiestä on käytetty museokohdeselvityksessä myös rinnakkaisnimeä Kuru–Ruovesi-tie. Luettelosta on poistettu Rautalammilla oleva ToholahtiHankavesi -tie, joka oli vielä vuonna 2007 julkaistussa tiehallinnon museokohdeselvityksessä.[4]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Liimatainen, Kirsi: Tiehallinnon museotiet ja -sillat. Museokohdeselvitys. Tampere: Tiehallinto, 2007. ISSN 1459-1561. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Liimatainen, 2007, s. 20–28
  2. a b c Museosillat ja -tiet, luettelo (pdf) 3.9.2012. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Viitattu 29.10.2012.
  3. Perinnetoiminta Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Viitattu 26.12.2012.
  4. Liimatainen, 2007, s. 88, 100–102

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]