Seitajärventie

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
19905
Seitajärventie
Yhdystie 19905
Seitajärventien alkupäätä
Seitajärventien alkupäätä
Maa Suomi
Tieluokka yhdystie, museotie
Omistaja Suomen valtio
Tienpitäjä Liikennevirasto
Pituus 13,6 km
Alkupiste Värriö, Savukoski
Päätepiste Seitajärvi, Savukoski (13,6 km)
Päällyste sora
Kaistaluku 2

Seitajärventie eli yhdystie 19905 on museotie Savukoskella. Tie alkaa Sodankylän ja Savukosken väliseltä seututie 967:ltä Värriön kylän kohdalta ja johtaa Seitajärven kylään.[1]

Seitajärven tie otettiin museotieksi vuonna 2010. Tie edustaa toisen maailmansodan jälkeen Lappiin tehtyjä polkuteitä, joiden tarkoitus oli turvata tasa-arvoiset liikkumismahdollisuudet myös syrjäseutujen asukkaille. Seitajärven polusta tuli polkutie vuoden 1951 alusta lukien,[2] silloin sen numerona oli 50003.[3]

Tien syntyvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tien pituus on 13,6 kilometriä ja sen leveys vaihtelee 4,4 metristä 6,2 metriin.[1] Seitajärven kylässä on viisi taloa,[4] mutta ei enää ympärivuotisia asukkaita.[5] Tie on vapaa-ajan asuntojen, poronhoidon ja metsätalouden takia kuitenkin käytössä koko pituudeltaan, tien alkupäässä on myös vakituista asutusta.[6]

Seitajärven kylään Värriöstä johtava polku on ollut käytössä ainakin sata vuotta. Polku oli aluksi niin kapea ja vaatimaton, ettei sitä voinut kulkea hevosvetoisilla ajoneuvoilla tai polkupyörällä. Tavaran kuljetuksessa saattoi käyttää apuna purilaita. Polun maasto oli lähes kokonaan helppokulkuista. Alkuperäinen polku jatkui Seitajärven kylästä vielä pohjoiseen useaa reittiä.[7]

Seitajärventietä ei ole varsinaisesti koskaan rakennettu eli tiepohjaa ei ole paria kohtaa lukuun ottamatta vahvistettu. Polkutie tehtiin poistamalla kunttamaa eli humuskerros puskutraktorilla ja kivet työnnettiin syrjään. Vain parissa kohdassa tien vierelle on kaivettu ojat, tien sorastus on tehty luonnonsoralla. Reitillä on muutama rumpu. Tie muistuttaa alkuperäistä vaatimatonta polkutietä osuuksilla, joilla se kulkee kuivalla kankaalla. Tietä on hoidettu sorastamalla ja lanaamalla, uusimalla tarvittaessa rumpuja ja raivaamalla tienvarren vesaikkoja. Seitajärventiestä tuli autolla ajettava ilmeisesti vuonna 1961.[6]

Tien museaalista arvoa lisää Seitajärven kylän asutus- ja kulttuurihistoria: kylästä on löytynyt kaksi kivikautista asuinpaikkaa ja siellä on kaksi seitakiveä. Tien varrella on peuranpyyntikuoppia.[4] Kylä on tärkeä partisaanien uhrien muistelupaikka: heinäkuussa 1944 sinne hyökkäsi kaksi partisaaniosastoa yhteensä 152 partisaanin voimin. He tappoivat kylästä 14 asukasta ja ottivat vangiksi kolme asukasta, jotka tapettiin myöhemmin. Kylän asukkaiden turvaksi määrätystä sotilasvartioryhmästä kaatui kaksi ja kaksi surmattiin myöhemmin vangittuina. Kylään on pystytetty kolme muistomerkkiä uhrien muistolle. Yksi syy partisaanien tuhotyön onnistumiseen oli kylän tiettömyys.[7] Suomen ensimmäinen tielaki oli vuodelta 1918, mutta voimavarojen puutteessa tiet jäivät rakentamatta.[8]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Piltz, Martti & Soosalu, Laura: Seitajärven museotie, Savukoski: Museotien hoito- ja ylläpitosuunnitelma. Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, 2011. ISBN 978-952-257-356-8. Teoksen verkkoversio (PDF).

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Piltz & Soosalu, 2011, s. 24
  2. Piltz & Soosalu, 2011, s. 11
  3. Piltz & Soosalu, 2011, s. 9
  4. a b Piltz & Soosalu, 2011, s. 15
  5. Piltz & Soosalu, 2011, s. 16
  6. a b Piltz & Soosalu, 2011, s. 14
  7. a b Piltz & Soosalu, 2011, s. 17
  8. Piltz & Soosalu, 2011, s. 10

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]