Markkulan silta

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee puurakenteista museosiltaa Kihniössä. Jyväskylän Korpilahdella olevasta betonisesta rautatiesillasta on artikkeli Markkulan alikulkusilta.
Markkulan silta
Markkulan silta
Markkulan silta
Ylittää Koskelanjoki
Sijainti Koskenkylä, Kihniö
Ylläpitäjä Liikennevirasto
Siltatyyppi puinen riippuansassilta
Pituus 16,2 m
Leveys 4,5 m
Avattu liikenteelle 1959
Koordinaatit 62°08′29.4″N, 023°05′34.0″E
Haus LennartHell.svg
Lisää silta-artikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla
Markkulan silta 2018

Markkulan silta on puurakenteinen museosilta Koskenkylässä Kihniössä. Kankarin ja Linnankylän välisellä paikallistiellä oleva Koskelanjoen ylittävä silta on rakennettu vuonna 1959. Se on tyypiltään riippuansassilta, eli sen kantavana rakenteena on kannen yläpuolisilla vinotuilla ja riipputangoilla jäykistetty palkki. Silta on yksiaukkoinen, sen kokonaispituus on 16,2 metriä, hyötyleveys 4,5 metriä ja alapuolinen aukko on 8 metriä.[1] Sillan maatuet ovat kivillä täytettyjä hirsiarkkuja.[2] Silta on puukantinen.[3]

Puinen riippuansassilta oli 1900-luvun alkuvuosikymmeninä yleinen siltatyyppi paikallisteillä, joilla liikenne oli vähäistä.[4][5] 1930-luvun lopulla Tie- ja vesirakennushallituksen siltaosasto laati tyyppipiirustussarjojakin tälle siltatyypille.[6] Riippuansassilta soveltui hyvin suomalaiseen maastoon, jossa ei ollut suuria korkeuseroja, koska riippuansas ei vienyt sillan alikulkukorkeutta kuten sillan kannen alapuolinen tukiansas.[7] 1900-luvun viimeisinä vuosikymmeninä puisia riippuansassiltoja rakennettiin kuitenkin enää vain muutama, esimerkkinä laajaa kansainvälistäkin huomiota herättänyt[8] Vihantasalmen silta 5-tiellä Mäntyharjulla.[9]

Markkulan silta ei ole tyypillinen rakennusaikakautensa edustaja, eikä sillä ole paljoa tieliikennehistoriallista arvoa. Se otettiin museosillaksi vuonna 1982 ympäristönsä ja nykyään harvinaisen rakenteensa takia.[10] Markkulan silta on Suomen museosilloista nuorin. Silta sisältyy Museoviraston inventoimiin valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin teemakohteessa "museosillat".[2] Siltapaikalla on ollut ainakin kaksi aikaisempaa puusiltaa, jotka olivat valmistuneet 1900-luvun alussa ja 1920–1930-lukujen taitteessa.[11]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Aitta, Seppo (vastaava toimittaja): Siltojemme historia. Helsinki: Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL ry, 2004. ISBN 951-758-446-6.
  • Liimatainen, Kirsi: Tiehallinnon museotiet ja -sillat. Museokohdeselvitys. Tampere: Tiehallinto, 2007. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 14.8.2011).

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Aitta, 2004, s. 502–503
  2. a b Museosillat - Kihniö Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
  3. Liimatainen, 2007, s.99
  4. Aitta, 2004, s. 103
  5. Aitta, 2004, s. 107–108
  6. Aitta, 2004, s. 103
  7. Aitta, 2004, s. 107–108
  8. Aitta, 2004, s. 115
  9. Aitta, 2004, s. 109
  10. Liimatainen, 2007, s. 98
  11. Liimatainen, 2007, s. 98

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]