Peräkunnantie

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
14278
Peräkunnantie
Kuru–Ruovesi-tie
Paarlammintie
Yhdystie 17861
Peräkunnantie Selviikin laivalaiturin lähellä.
Peräkunnantie Selviikin laivalaiturin lähellä.
Maa Suomi
Tieluokka yhdystie, museotie
Omistaja Suomen valtio
Tienpitäjä Liikennevirasto
Pituus 8,9 km
Alkupiste Seututie 337, Ruovesi
Päätepiste Seututie 337, Ruovesi (8,9 km)
Päällyste sora, pienellä osalla asfaltti
Kaistaluku 2

Peräkunnantie, yhdystie 14278 eli Kuru–Ruovesi-tie on museotie Ruovedellä. Sen pituus on 8,9 kilometriä ja se otettiin museotieksi vuonna 1990.[1]

Tie on osa Parkanon ja Mäntän välistä tietä, joka on kulkenut Kurun ja Ruoveden kirkonkylien kautta.[2] Tienimenä on Paarlammintie.[3] Kuru–Ruovesi-tie on muodostunut alkujaan vesiteitä täydentävistä kirkkoteiden osista[4] ja reitti on täydentynyt yhtenäiseksi tieksi 1700-luvulla.[5] Liikenneviraston museotiekokoelmassa se edustaa ”1600- ja 1700-lukujen tieverkon rakentumista” ja ”1800-luvun tieverkon täydentymistä”.[6]

Tien vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asutuksen ja liikenteen kehittyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kustaa Vaasa julisti vuonna 1542 asumattomat erämaat kruunun omaisuudeksi.[7][8] Sen myötä Näsijärven vesireitin varrelle alkoi levitä asutusta, alueen taloista on merkintöjä 1500-luvun puolivälistä lähtien. Vanha Ruoveden pitäjä perustettiin 1565. Siihen muodostettiin myöhemmin kappeliseurakuntia, vuonna 1627 Keuruun ja vuonna 1666 Kurun kappeliseurakunta. 1610-luvulla Ruoveden kirkolle tuli nimismiehen talo ja seurakunnan ensimmäinen kirkko on vuoden 1650 kartassa nykyisessä kirkonkylässä. Myllymatkat ja Ruoveden velvollisuus osallistua salpietarinajoon Sääksjärven tehtaalle 1580-luvulta 1630-luvulle lisäsivät liikennöintitarvetta. Kauppamatkoja Tammerkosken markkinoille tehtiin vuodesta 1638 lähtien.[9]

Tien synty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirkkomatkat ja matkat viranomaisten luo Ruoveden kirkolle tehtiin vanhastaan vesitse.[10] Sillä keinoin ei tietenkään päästy perille asti, vaan kulkua jatkettiin maitse noin kolme kilometriä Pakan talon rannasta.[10] Kulkuväylät yhdistivät vähitellen myös taloja vesireitille ja toisiinsa.[9]

Tienvarren talot on merkitty jo 1650-luvulla tehtyyn karttaan, mutta Kuru–Ruovesi-tie vasta isojakokarttoihin, jotka ovat vuosilta 1791–1796.[10] Isojakokartassa on viisi siltapaikka: Koski, Karjula, Riekkola, Myllykylä ja Paarlammi.[10] Näistä museotiellä on kaksi[11]: Paarlammin silta vuodelta 1897 ja Seppälän silta vuodelta 1904.[10]

1800-luvun alkupuoliskolla tien varren asutus kasvoi moninkertaiseksi ja vuonna 1840 tieyhteys Ruovedeltä Kurun kautta Ylöjärvelle oli yleinen tie, jota matkaopas suositteli Uudenkaarlepyyn ja Tampereen välisille matkoille.[10] Halkojen kuljetus vesitse Tampereen teollisuuden tarpeisiin lisäsi vesiliikennettä 1800-luvun lopulla ja höyrylaivaliikenne kuljetti matkustajia lopulta Virroille asti.[10] Kuru–Ruovesi-tieltä oli yhteys Selviikin, Kontuniemen ja Muroleen laivalaitureille.[10]

Oikaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tietä parannettiin 1860-luvulla ja vuosina 1895–1901 oikaistiin tie Pakan talon kirkkovenesataman ja Ruoveden kirkon välillä.[10] Reitti oli tien vanhinta osaa[2] ja jäi osin Autio-Pakan yksityistieksi museotien ulkopuolelle.[10]

Kuru–Ruovesi-tiestä tuli tielain myötä valtion tie vuonna 1921.[12] Vajaan vuosikymmenen päästä 1929 sitä alettiin hoitaa koneellisesti eli lanaamaan tiekarhulla.[12] Museotien eteläpuolelle jäänyttä osaa oikaistiin ja siltoja korjattiin 1930-luvun loppupuolella.[12] Vuonna 1952 valmistui koko Kurun ja Ruoveden välisen tien korjaussuunnitelma, joka tuli vahvistetuksi viiden vuoden kuluttua.[12] Suunnitelmasta toteutui liittymän rakennus Ruovedellä 1960-luvun lopulla ja 1974 tehty Seppälän kivisillan korjaus.[12] Muutoin tien korjaussuunnitelmaa pidettiin liian kalliina tien liikennemäärään nähden eikä enempiä korjauksia toteutettu.[12] Seuraavaa tiesuunnitelmaa alettiin tehdä 1982 ja päämääränä oli koko Kurun ja Ruoveden välisen tien peruskorjaus.[12] Seututie 337 rakennettiin 1987-1990 ja vanhasta sivuun jääneestä soratiestä tuli museotie.[5]

Tie nykyään[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peräkunnantie liittyy seututiehen molemmista päistään.[3] Tiellä on kaksi opastaulua, joista toinen on lähellä tien eteläistä päätä[13] ja toinen parin kilometrin päässä pohjoispäästä Selviikin laiturin lähellä.[14] Museotie on sorapintainen[15] lukuun ottamatta runsaan kilometrin matkaa Ruoveden taajaman alueella tien pohjoispäässä.[16] Tienvarren kiviset kilometripylväät ovat vuonna 1938 annettujen ohjeiden mukaiset.[12]

Museotie on säilyttänyt lähestulkoon alkuperäisen linjauksensa[10] ja noudattaa maaston muotoja[12] eli se on mutkainen ja mäkinen.[12] Tie kulkee metsä- ja viljelymaisemassa ja siltä avautuu paikoitellen järvinäkymiä.[17] Museotie sisältyy Museoviraston inventoimiin valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Piltz, Martti & Soosalu, Laura: Peräkunnantie, Ruovesi; Museotien hoito- ja ylläpitosuunnitelma. Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, 2014. ISSN-L 2242-2846. Verkkojulkaisu (viitattu 23.8.2015).

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Museosillat ja -tiet, luettelo 3.9.2012. Pirkanmaan elinkeino- liikenne- ja ympäristökeskus. Viitattu 23.8.2015.
  2. a b Piltz & Soosalu, 2014, s. 29
  3. a b Piltz & Soosalu, 2014, s. 8
  4. Piltz & Soosalu, 2014, s. 9
  5. a b c Peräkunnan tie Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. 22.12.2009. Museovirasto. Viitattu 23.8.2015.
  6. Piltz & Soosalu, 2014, s. 7
  7. Kustaa Vaasan toimet Suomessa Etälukio: Suomen vaiheet esihistoriasta autonomian aikaan. Opetushallitus. Viitattu 23.8.2015.
  8. Kajanti, Caius & Linna, Martti (osin): Suomen historiaa Suomalaisuuden Liitto ry. Viitattu 23.8.2015.
  9. a b Piltz & Soosalu, 2014, s. 10
  10. a b c d e f g h i j k Piltz & Soosalu, 2014, s. 11
  11. Piltz & Soosalu, 2014, s. 22
  12. a b c d e f g h i j Piltz & Soosalu, 2014, s. 12
  13. Piltz & Soosalu, 2014, s. 18
  14. Piltz & Soosalu, 2014, s. 26
  15. Piltz & Soosalu, 2014, s. 23
  16. Piltz & Soosalu, 2014, s. 21
  17. Liimatainen, Kirsi: Tiehallinnon museotiet ja -sillat, s. 88–90. Tiehallinto, 2007. ISSN 1459-1561. Teoksen verkkoversio.