Peräkunnantie
|
||
| Peräkunnantie | ||
|---|---|---|
| Kuru–Ruovesi-tie Paarlammintie Yhdystie 17861 |
||
 Peräkunnantie Selviikin laivalaiturin lähellä. |
||
| Maa | Suomi | |
| Tieluokka | yhdystie, museotie | |
| Omistaja | Suomen valtio | |
| Tienpitäjä | Liikennevirasto | |
| Pituus | 8,9 km | |
| Alkupiste | Seututie 337, Ruovesi | |
| Päätepiste | Seututie 337, Ruovesi (8,9 km) | |
| Päällyste | sora, pienellä osalla asfaltti | |
| Kaistaluku | 2 | |
Peräkunnantie, yhdystie 14278 eli Kuru–Ruovesi-tie on museotie Ruovedellä. Sen pituus on 8,9 kilometriä ja se otettiin museotieksi vuonna 1990.[1]
Tie on osa Parkanon ja Mäntän välistä tietä, joka on kulkenut Kurun ja Ruoveden kirkonkylien kautta.[2] Tienimenä on Paarlammintie.[3] Kuru–Ruovesi-tie on muodostunut alkujaan vesiteitä täydentävistä kirkkoteiden osista[4] ja reitti on täydentynyt yhtenäiseksi tieksi 1700-luvulla.[5] Liikenneviraston museotiekokoelmassa se edustaa ”1600- ja 1700-lukujen tieverkon rakentumista” ja ”1800-luvun tieverkon täydentymistä”.[6]
Tien vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Asutuksen ja liikenteen kehittyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kustaa Vaasa julisti vuonna 1542 asumattomat erämaat kruunun omaisuudeksi.[7][8] Sen myötä Näsijärven vesireitin varrelle alkoi levitä asutusta, alueen taloista on merkintöjä 1500-luvun puolivälistä lähtien. Vanha Ruoveden pitäjä perustettiin 1565. Siihen muodostettiin myöhemmin kappeliseurakuntia, vuonna 1627 Keuruun ja vuonna 1666 Kurun kappeliseurakunta. 1610-luvulla Ruoveden kirkolle tuli nimismiehen talo ja seurakunnan ensimmäinen kirkko on vuoden 1650 kartassa nykyisessä kirkonkylässä. Myllymatkat ja Ruoveden velvollisuus osallistua salpietarinajoon Sääksjärven tehtaalle 1580-luvulta 1630-luvulle lisäsivät liikennöintitarvetta. Kauppamatkoja Tammerkosken markkinoille tehtiin vuodesta 1638 lähtien.[9]
Tien synty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirkkomatkat ja matkat viranomaisten luo Ruoveden kirkolle tehtiin vanhastaan vesitse.[10] Sillä keinoin ei tietenkään päästy perille asti, vaan kulkua jatkettiin maitse noin kolme kilometriä Pakan talon rannasta.[10] Kulkuväylät yhdistivät vähitellen myös taloja vesireitille ja toisiinsa.[9]
Tienvarren talot on merkitty jo 1650-luvulla tehtyyn karttaan, mutta Kuru–Ruovesi-tie vasta isojakokarttoihin, jotka ovat vuosilta 1791–1796.[10] Isojakokartassa on viisi siltapaikka: Koski, Karjula, Riekkola, Myllykylä ja Paarlammi.[10] Näistä museotiellä on kaksi[11]: Paarlammin silta vuodelta 1897 ja Seppälän silta vuodelta 1904.[10]
1800-luvun alkupuoliskolla tien varren asutus kasvoi moninkertaiseksi ja vuonna 1840 tieyhteys Ruovedeltä Kurun kautta Ylöjärvelle oli yleinen tie, jota matkaopas suositteli Uudenkaarlepyyn ja Tampereen välisille matkoille.[10] Halkojen kuljetus vesitse Tampereen teollisuuden tarpeisiin lisäsi vesiliikennettä 1800-luvun lopulla ja höyrylaivaliikenne kuljetti matkustajia lopulta Virroille asti.[10] Kuru–Ruovesi-tieltä oli yhteys Selviikin, Kontuniemen ja Muroleen laivalaitureille.[10]
Oikaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tietä parannettiin 1860-luvulla ja vuosina 1895–1901 oikaistiin tie Pakan talon kirkkovenesataman ja Ruoveden kirkon välillä.[10] Reitti oli tien vanhinta osaa[2] ja jäi osin Autio-Pakan yksityistieksi museotien ulkopuolelle.[10]
Kuru–Ruovesi-tiestä tuli tielain myötä valtion tie vuonna 1921.[12] Vajaan vuosikymmenen päästä 1929 sitä alettiin hoitaa koneellisesti eli lanaamaan tiekarhulla.[12] Museotien eteläpuolelle jäänyttä osaa oikaistiin ja siltoja korjattiin 1930-luvun loppupuolella.[12] Vuonna 1952 valmistui koko Kurun ja Ruoveden välisen tien korjaussuunnitelma, joka tuli vahvistetuksi viiden vuoden kuluttua.[12] Suunnitelmasta toteutui liittymän rakennus Ruovedellä 1960-luvun lopulla ja 1974 tehty Seppälän kivisillan korjaus.[12] Muutoin tien korjaussuunnitelmaa pidettiin liian kalliina tien liikennemäärään nähden eikä enempiä korjauksia toteutettu.[12] Seuraavaa tiesuunnitelmaa alettiin tehdä 1982 ja päämääränä oli koko Kurun ja Ruoveden välisen tien peruskorjaus.[12] Seututie 337 rakennettiin 1987-1990 ja vanhasta sivuun jääneestä soratiestä tuli museotie.[5]
Tie nykyään[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Peräkunnantie liittyy seututiehen molemmista päistään.[3] Tiellä on kaksi opastaulua, joista toinen on lähellä tien eteläistä päätä[13] ja toinen parin kilometrin päässä pohjoispäästä Selviikin laiturin lähellä.[14] Museotie on sorapintainen[15] lukuun ottamatta runsaan kilometrin matkaa Ruoveden taajaman alueella tien pohjoispäässä.[16] Tienvarren kiviset kilometripylväät ovat vuonna 1938 annettujen ohjeiden mukaiset.[12]
Museotie on säilyttänyt lähestulkoon alkuperäisen linjauksensa[10] ja noudattaa maaston muotoja[12] eli se on mutkainen ja mäkinen.[12] Tie kulkee metsä- ja viljelymaisemassa ja siltä avautuu paikoitellen järvinäkymiä.[17] Museotie sisältyy Museoviraston inventoimiin valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Piltz, Martti & Soosalu, Laura: Peräkunnantie, Ruovesi; Museotien hoito- ja ylläpitosuunnitelma. Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, 2014. ISSN-L 2242-2846. Verkkojulkaisu (viitattu 23.8.2015).
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Museosillat ja -tiet, luettelo 3.9.2012. Pirkanmaan elinkeino- liikenne- ja ympäristökeskus. Viitattu 23.8.2015.
- ↑ a b Piltz & Soosalu, 2014, s. 29
- ↑ a b Piltz & Soosalu, 2014, s. 8
- ↑ Piltz & Soosalu, 2014, s. 9
- ↑ a b c Peräkunnan tie Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. 22.12.2009. Museovirasto. Viitattu 23.8.2015.
- ↑ Piltz & Soosalu, 2014, s. 7
- ↑ Kustaa Vaasan toimet Suomessa Etälukio: Suomen vaiheet esihistoriasta autonomian aikaan. Opetushallitus. Arkistoitu 7.4.2015. Viitattu 23.8.2015.
- ↑ Kajanti, Caius & Linna, Martti (osin): Suomen historiaa Suomalaisuuden Liitto ry. Arkistoitu 18.6.2011. Viitattu 23.8.2015.
- ↑ a b Piltz & Soosalu, 2014, s. 10
- ↑ a b c d e f g h i j k Piltz & Soosalu, 2014, s. 11
- ↑ Piltz & Soosalu, 2014, s. 22
- ↑ a b c d e f g h i j Piltz & Soosalu, 2014, s. 12
- ↑ Piltz & Soosalu, 2014, s. 18
- ↑ Piltz & Soosalu, 2014, s. 26
- ↑ Piltz & Soosalu, 2014, s. 23
- ↑ Piltz & Soosalu, 2014, s. 21
- ↑ Liimatainen, Kirsi: Tiehallinnon museotiet ja -sillat, s. 88–90. Tiehallinto, 2007. ISSN 1459-1561. Teoksen verkkoversio.
| Huom! | Savukosken silta on Kymenlaakson ja Uudenmaan rajalla. |