Ahdaskurun silta

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ahdaskurun silta
Ajokaistoja 2
Ylittää Ahtaankurunjoki
Sijainti Kilpisjärvi, Enontekiö
Ylläpitäjä Väylävirasto
Siltatyyppi holvisilta
Pituus 7,5 m
Leveys 6,5 m
Avattu liikenteelle 1943
Koordinaatit 69°04′41″N, 020°45′41″E
Lisää silta-artikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Ahdaskurun silta on kivinen holvisilta, joka sijaitsee Enontekiön Kilpisjärvellä tullin ja valtakunnanrajan välisellä osuudella valtatietä 21. Silta on valmistunut vuonna 1943, ja se on ainoa Kilpisjärventien silta, joka säilyi Lapin sodasta.[1] Se on museosilta ja sisältyi Museoviraston inventoimiin Valtakunnallisesti merkittäviin kulttuuriympäristöihin vuoden 1993 inventoinnissa.[2]

Sillan kokonaispituus on 7,5 metriä, hyötyleveys 6,5 metriä ja ainoan holviaukon leveys 2,5 metriä.[3] Pieni silta on talvella kokonaan lumen ympäröimä ja näkymättömissä.[4]

Silta ylittää pienen kurun. Kivinen holvisilta on valmistunut vuonna 1943, sen rakennutti Tie- ja vesirakennushallitus (TVH). Lapissa olleet saksalaiset joukot osallistuivat sillan rakentamiseen. Kun saksalaiset vetäytyivät pohjoiseen, he tuhosivat takanaan liikenneyhteydet. Ahdaskurun silta säästyi huomaamattomuutensa ja syrjäisen sijaintinsa ansiosta. Silta on entisen Lapin tiepiirin alueen ainoa kiviholvisilta.[1]

Silta on matkailullisesti hyvällä paikalla Norjaan johtavalla valtatiellä: sillan vieressä on levähdysalue ja ympärillä on kaunis tunturimaisema.[5] Ahdaskurun sillasta tuli Suomen pohjoisin museosilta vuonna 1983.[1]

  • Aitta, Seppo (vastaava toimittaja): Siltojemme historia. Helsinki: Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL ry, 2004. ISBN 951-758-446-6.
  • Liimatainen, Kirsi: Tiehallinnon museotiet ja -sillat. (Museokohdeselvitys) Tampere: Tiehallinto, 2007. Teoksen verkkoversio (viitattu 26.7.2012). (Arkistoitu – Internet Archive)
  1. a b c Liimatainen, 2007, s. 160
  2. Ahdaskurun silta Museovirasto. Viitattu 26.7.2012.
  3. Aitta, 2004, s. 502-503
  4. Nähtävyydet: Ahdaskurun silta Kilpisjärven kyläsivut. Arkistoitu 23.8.2010. Viitattu 26.7.2012.
  5. Liimatainen, 2007, s. 161