Keskikosken silta

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Keskikosken silta
Keskikosken läntinen silta.
Keskikosken läntinen silta.
Ajokaistoja 2
Ylittää Kymijoki
Sijainti Myllykoski, Kouvola
Ylläpitäjä Liikennevirasto
Siltatyyppi teräksinen jäykistetty sauvakaarisilta
Pisin jänneväli 51 m
Pituus 78,5 m
Leveys 10 m
Avattu liikenteelle 1954
Koordinaatit 60°45′39.4″N, 026°46′41.1″E
Haus LennartHell.svg
Lisää silta-artikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Keskikosken silta (oik. Keskikosken silta I) on teräksinen jäykistetty sauvakaarisilta Myllykosken taajamassa entisen Anjalankosken kaupungin alueella Kouvolassa. Vuonna 1954 valmistuneet kaksi siltaa ylittävät Kymijoen kapean saaren kohdalta. Läntinen silta on otettu museosillaksi vuonna 1982.[1] Sillan yli johtaa seututie 353.

Keskikosken sillat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siltapaikka on kohdassa, jossa Kymijoessa on pitkä ja kapea Lemmensaari. Kaksi teräksistä sauvakaarisiltaa valmistuivat silloisten Anjalan ja Sippolan kuntien rajalle vuonna 1954. Niitä kutsuttiin tuolloin Myllykosken silloiksi, mutta siltojen nykyiset nimet ovat Keskikosken silta I ja Keskikosken silta II. Museosilta, silta I eli läntinen silta, on jänneväliltään pidempi. Kolmiaukkoisen sillan keskiaukko on 50,1 metriä ja jänneväli 51 metriä. Sillan hyötyleveys on 10 metriä, kokonaispituutta sillalle tulee 78,5 metriä.[2] Itäisen sillan jännemitta on 37 metriä. Myllykosken sillat suunnitteli professori Herman Ossian Hannelius.[3]

Keskikosken teräsbetonikantiset sillat ovat osa Myllykosken paperitehtaan tehdasympäristöä, joka kuuluu Museoviraston inventoimiin valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin.[4]

Rakenteesta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jäykistetyssä sauvakaarisillassa kohdistetaan toispuolisesta kuormasta johtuvat taivutusrasitukset lähes kokonaan jäykistyspalkkiin, joka on sillan kaaren yläpuolella. Taivutusjännitys jakaantuu palkille ja kaarelle niiden jäykkyyksien suhteessa, ja jäykistetyssä sauvakaarisillassa kaari tehdään ohueksi ja siten taipuisaksi. Sillassa on tiheässä kaaresta lähteviä pilareita, jotka tukevat teräksistä jäykistyspalkkia. Jäykistettyjä sauvakaarisiltoja on rakennettu muun muassa paikkoihin, joissa virtauksen takia ei voida rakentaa telineitä uomaan.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Aitta, Seppo (vastaava toimittaja): Siltojemme historia. Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL ry, 2004. ISBN 951-758-446-6.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Liimatainen, Kirsi: Tiehallinnon museotiet ja -sillat. Museokohdeselvitys, s. 69–71. Tiehallinnon sisäinen julkaisu 11/2007. Tampere: Tiehallinto, 2007. ISSN 1457-991X. Teoksen verkkoversio (viitattu 6.11.2012).
  2. Aitta, 2004, s.502–503
  3. Aitta, 2004, s.198
  4. Myllykosken teollisuusympäristö Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
  5. Aitta, 2004, s.196

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]