Koiviston paikallistie

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
16757
Koiviston paikallistie
Koivistonkyläntie
Yhdystie 16757
Koiviston paikallistietä Venäläiskiven luota kaakkoon.
Koiviston paikallistietä Venäläiskiven luota kaakkoon.
Maa Suomi
Tieluokka museotie, yhdystie
Omistaja Suomen valtio
Tienpitäjä Liikennevirasto
Pituus 2,9 km
Alkupiste Kantatie 69, Äänekoski
Päätepiste Kantatie 69, Äänekoski (2,9 km)
Päällyste sora
Kaistaluku 2

Koiviston paikallistie eli yhdystie 16757[1] on Liikenneviraston museotie Äänekoskella. Koivistonkylän kautta kulkeva tie liittyy molemmista päistä kantatiehen 69. Sorapintaisen tien pituus on 2,9 kilometriä ja se otettiin museotieksi vuonna 1998.[2]

Tien historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vanha Laukaantie on historiallinen, alkujaan polkureitistä syntynyt tieyhteys Pälkäneeltä muun muassa Jämsän, Jyväskylän ja Palokan kautta vanhan Laukaan pitäjän Koiviston kylään,[3] jossa on ollut ensimmäinen talo jo 1590-luvulla.[4] Vanhasta Laukaantiestä on talvireittinä merkintä vuodelta 1640 ja kesätie on merkitty kartalle 1696.[3] Tie oli Hämeenlinnasta Koivistoon kärrytie viimeistään vuodesta 1786 lähtien.[3] Koivistonkylän kautta kulki myös Kuopion ja Vaasan välinen tieyhteys, joka rakennettiin ratsupoluksi vuoteen 1787 mennessä.[5] Kylästä tuli tärkeä risteyskohta, jonka merkitys heikkeni vasta 1800-luvun puolivälissä uusien suorempien tieyhteyksien myötä.[6][7]

Museotien korkeusvaihtelu ja linjaus on suurimmaksi osaksi peräisin Kuopio–Vaasa tiestä vuodelta 1787.[8] Tietä on levennetty 1800-luvulla ja vielä myöhemmin, kun autoliikenne alkoi.[8] Koiviston paikallistielle on tyypillistä mutkittelu peltoaukeilla.[3] Sorapintainen tie luo kuvan 1930-luvun tiemaisemasta.[9]

Tien varrella[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tien kilometripylväs.

Koiviston paikallistien varrella on neljä kivistä kilometripylvästä, yksi on muita melkoisesti matalampi ja kolme on malliltaan samankaltaisia, nelikulmaisia ja solakoita, korkeudeltaan noin 1,8-metrisiä.[10] Näissä kilometripylväissä on kahdella sivulla sileäksi hakattu ja valkoiseksi maalattu alusta kilometrinumeroille.[10] Pylväät on sijoitettu kulma tielle päin niin, että tiellä kulkijalle näkyy yksi kilometriluku.[10] Korkeat pylväät ovat 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa käytettyä niin sanottua venäläistä mallia, ne saattavat olla myös 1920- tai 1930-lukujen korjauksissa käytettyjä pylväitä.[10] Todennäköisesti pylväät on asetettu paikoilleen 1930-luvun tienkorjauksessa ja ne ovat alkuperäisillä sijoillaan.[10]

Tien varrella on myös Venäläiskivi, iso siirtolohkare, johon on kiinnitetty muistolaatta Suomen sodan aikaisesta kahakasta.[11][12]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Piltz, Martti & Soosalu, Laura: Koiviston paikallistie. Museotien hoito- ja ylläpitosuunnitelma. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, 2013. ISSN 2242-2854. Verkkoversio (viitattu 31.8.2015).

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Museosillat ja -tiet, luettelo (PDF) 3.9.2012. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Viitattu 31.8.2015.
  2. Liimatainen, Kirsi: Tiehallinnon museotiet ja –sillat, museokohdeselvitys, s. 116-118. Tiehallinto, 2007. ISSN 1459-1561. Verkkoversio (viitattu 31.8.2015).
  3. a b c d Piltz & Soosalu, 2013, s. 14
  4. Piltz & Soosalu, 2013, s. 13
  5. Piltz & Soosalu, 2013, s. 17
  6. Piltz & Soosalu, 2013, s. 19
  7. Piltz & Soosalu, 2013, s. 20
  8. a b Piltz & Soosalu, 2013, s. 7
  9. Piltz & Soosalu, 2013, s. 26
  10. a b c d e Piltz & Soosalu, 2013, s. 24
  11. Piltz & Soosalu, 2013, s. 18
  12. Muinaisjäännösrekisteri: Venäläiskivi Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. 29.3.2007. Museovirasto. Viitattu 19.9.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]