Turun Koroisten kirkko

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Koroisten kirkko
Koroisten kirkon paikalta löytyneet perustukset
Koroisten kirkon paikalta löytyneet perustukset
Sijainti Koroinen, Turku
Koordinaatit 60°27′58.8″N, 022°17′17.0″E
Materiaali harmaakivi, hirsi, tiili
Haus LennartHell.svg
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Turun Koroisten kirkko eli Koroisten piispankirkko oli Turussa Koroistenniemellä sijainnut keskiaikainen kivikirkko. Nykyisin kirkosta on jäljellä vain runkohuoneen ja kuoriosan perustukset. Piispanistuin siirrettiin Nousiaisista Koroisiin vuonna 1229. Niemeä ympäröimään rakennettiin puolustusvarustukset, ja kirkkorakennuksen lisäksi siellä sijaitsi piispan linnoitettu asunto. Paikalla ollut kirkko säilyi toiminnassa vielä piispanistuimen Turkuun siirtämisen jälkeenkin vuoteen 1396, jolloin vitaaliveljet hävittivät niemen. Tämän jälkeen pitäjän kirkoksi rakennettiin Maarian kirkko.

Koroistenniemen historia ennen kirkkoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koroistenniemen piispanistuimen siirtoa edeltävä historia tunnetaan huonosti. Niemeltä on kuitenkin muutama rautakauden loppuun tai keskiajan alkuun ajoittuva löytö.[1] Varsinaiset historiallisen ajan löydöt alkavat sen sijaan esiintyä paikalla 1100-luvun lopusta alkaen.[1] Näihin löytöihin kuuluu kymmeniä Knuut Eerikinpojan aikaisia rahoja vuosilta 11671195.[1] Niemellä onkin ajateltu sijainneen kauppapaikka ennen hengellisen keskuksen siirtymistä sinne.[2]

Kirkon rakennusvaiheet ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koroisten kirkon pienoismalli

Tuomas-piispan anottua paavilta piispanistuimen siirtoa Nousiaisista Koroisiin aloitettiin paikalla 1230-luvulla hirsisen piispankirkon rakentaminen.[2] Kaivauksissa löytyneiden palojälkien perusteella tämä kirkko paloi mahdollisesti vain parinkymmenen vuoden kuluttua valmistumisen jälkeen. Tilalle rakennettiin uusi lamasalvottu puukirkko ehkä 1200-luvun puolivälissä.[2] Tämän kirkon perustukset ovat yhä näkyvissä nykyään.[2]

Hirsisen kirkon kirkon jäännösten itäseinää vasten on löytynyt kolmen kiviseinän perustukset, jotka saattoivat kuulua vuosien 1266 ja 1286 välillä rakennettuun tiilestä muurattuun kuorirakennukseen.[3] Juhani Rinne arvelee tämän kuorirakennuksen olleen muodoltaan tornimainen[4], osittain koska vermlantilainen ylioppilas Petrus Gyllenius kertoi vuonna 1653 vierailleensa niemen keskellä seisoneessa tornissa.[5] On kuitenkin myös mahdollista, että perustukset ovat jäänne 1400-luvun jälkipuoliskolla tai 1500-luvun alussa rakennetusta muistokappelista.[6] Tästä perustuksesta on löytynyt ilmeisesti piispa Catilluksen tiilistä ladottu hauta sekä viiden Räntämäen kirkkoherran hauta.[7] Catilluksen lisäksi myös piispat Bero ja Ragvald ovat saaneet kirkosta hautapaikkansa.[8] Kirkon runkohuoneen mitat ovat olleet 14×27,5 m ja kuorihuoneen 12×12,5 m.[9]

Noin vuonna 1300 piispanistuin siirrettiin Turun tuomiokirkkoon, mutta tämän jälkeen kirkollinen hallinto palasi paikalle mahdollisesti väliaikaisesti novgorodilaisten hävitettyä tuomiokirkon vuonna 1318.[10] Kirkollinen toiminta Koroistenniemellä jatkui katkeamattomasti vuoteen 1396, jolloin vitaaliveljet hävittivät koko Turun seutua ja tuhosivat Koroistenniemen.[11][10] Tämän jälkeen kirkkoa ei enää korjattu, vaan uusi Pyhälle Dionysiukselle pyhitetty kirkko (Maarian kirkko) rakennettiin Räntämäkeen.[12] Koroisten kirkon hylkäämistä seurasi Koroisten muuttuminen ensin Turun piispojen palkkatilaksi ja 1600-luvulla lampuodiksi.[2] Myöhemmin, kun alue otettiin peltoviljelyyn, hävitettiin kaikki maan yläpuoliset keskiaikaiset rakenteet.[13] 1800-luvun lopulla kerätyn perimätiedon mukaan kirkon rauniot tekivät viljelystä aluksi vaikeaa niemen ollessa kuin "kivipöytä". Kertoman mukaan maasta nousi myös "samanlaisia vaaleita kivilaakoja kuin on Tuomiokirkon lattialla", todennäköisesti hautakiviä.[14]

Koroistenniemen muut rakenteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Piispanlinnan rauniot Koroistenniemen etelärinteessä.

Kiinteästi kirkon yhteydessä oli sen pohjoispuolinen hautausmaa. Kirkon sisä- ja ulkopuolelta on löydetty yhteensä yli 300 hautaa.[8] Hautausmaan alla kulkee keskiaikainen kivetty vesijohto, joka on johtanut kosteutta pois kirkkorakennuksesta.[15]

Kirkon ympärillä on Rinteen[16] mukaan sijainnut erilaisia kevyempiä kirkolliseen hallintoon liittyneitä rakennuksia, kuten tuomiokapitulin talo. Nykyään näkyvimmät rakennusjäänteet ovat kirkonpohjan ohella kahden muuratun neliskulmaisen kivirakennuksen perustukset niemen etelärinteessä. Rakennukset ovat yhdessä muodostaneet piispanlinnan, jonka sijoittuminen niemen avoimelle sivulle on tukenut paikan puolustamista.[17] Koko Koroisten niemeä on idässä rajannut maavalli ja sen takana oleva vallihauta, jotka oli vielä tehostettu puisella suojamuurilla.[18] Rakenne muistuttaa samanaikaista Hakoisten linnavuoren kuivaa vallihautaa.[19]

Piispanlinnan torni on historiallisten lähteitten mukaan ollut mahdollisesti olemassa vielä 1600-luvulla, jolloin Gyllenius kirjoitti päiväkirjaansa Koroistenniemellä olleesta tornista. Gylleniuksen mukaan tornin ajateltiin olleen piispan asuntona. Tieto piispanlinnasta säilyi myös paikallisessa perimätiedossa, jonka mukaan linna olisi ollut kolmikerroksinen torni, joka myöhemmin kaatui Aurajokeen. Arkeologisen todistusaineiston, erityisesti toisen kivirakennuksen perustusten kallistuman on tulkittu olevan yhteneväistä tornia koskevan perimätiedon kanssa.[14]

Koroistenniemen arkeologiset tutkimukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hjalmar Appelgren ja tämän jälkeen maisteri Juhani Rinne suorittivat Koroistenniemellä laajoja arkeologisia kaivauksia vuosina 1898–1902.[2]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Rinne, Juhani: Turun tuomiokirkko keskiaikana I. Turun tuomiokirkon rakennushistoria. Turku: Turun tuomiokirkon isännistö, 1941.
  • Koroisten viljelijäsuku väistyi. Turun sanomat, 26.8.2007. Turku: ISSN 0356-133X. Artikkelin verkkoversio Viitattu 16.7.2018.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Rinne 1941, s.56.
  2. a b c d e f Koroistenniemi Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto. Viitattu 2.09.2013.
  3. Rinne 1941, s.53–54.
  4. Rinne 1941, s.54–55.
  5. Rinne 1941, s.36–37.
  6. Hiekkanen, Markus: Suomen keskiajan kivikirkot, s. 184–187. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-861-9.
  7. Rinne 1941, s.53–57.
  8. a b Kaponieeri: Turun koroinen - Koroisten Turku, viitattu 2.9.2013
  9. Rinne 1941, s.44.
  10. a b Museovirasto: Koroistenniemi, viitattu 2.9.2013
  11. Rinne 1941, s.57–58.
  12. Rinne 1941, s.58.
  13. Rinne 1941, s.37.
  14. a b Turun sanomat 26.8.2007
  15. Rinne 1941, s.49–50.
  16. Rinne 1941, s.48–49.
  17. Rinne 1941, s.42–43.
  18. Rinne 1941, s.38.
  19. Rinne 1941, s.38–39.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]