Hjalmar Appelgren-Kivalo
Hjalmar Appelgren-Kivalo | |
---|---|
Hjalmar Appelgren | |
Hjalmar Appelgren-Kivalo vuonna 1920. |
|
Henkilötiedot | |
Koko nimi | Hjalmar Appelgren |
Syntynyt | 5. huhtikuuta 1853 Hyrynsalmi |
Kuollut | 26. heinäkuuta 1937 (84 vuotta) Helsinki |
Kansalaisuus | suomalainen |
Koulutus ja ura | |
Instituutti | Helsingin yliopisto |
Tutkimusalue | arkeologia |
Otto Hjalmar Appelgren-Kivalo (vuoteen 1906 Appelgren;[1] 5. huhtikuuta 1853 Hyrynsalmi – 26. heinäkuuta 1937 Helsinki) oli Suomen valtionarkeologi. Aarne Äyräpään mukaan hän oli Suomen ensimmäinen täysimittainen muinaisjäännösten kaivaja.[2]
Hjalmar Appelgren-Kivalo valmistui Helsingin yliopistosta filosofian kandidaatiksi vuonna 1884. Valmistumisensa jälkeen hänet nimitettiin yliopiston historialliskansatieteellisen museon amanuenssiksi. Toimen ohessa Appelgren-Kivalo toimi myös Suomen muinaismuistoyhdistyksen sihteerinä lähes koko kauden 1885–1898. Tänä aikana hän oli mukana perustamassa vuosikirjoja Suomen museo sekä Finskt museum.[3]
Kun yliopiston museo yhdistettiin eräiden muiden museoiden kanssa vuonna 1893 muinaistieteellisen toimikunnan alaiseksi Valtion historialliseksi museoksi (nyk. Suomen kansallismuseo), Appelgren-Kivalo nimitettiin toimikunnan konservaattoriksi. Vuonna 1915 Hjalmar Appelgren-Kivalo nimitettiin J. R. Aspelinin kuoltua valtionarkeologiksi. Tässä tehtävässä hän toimi eläkkeelle jääntiinsä saakka vuoteen 1926.[3]
Professorin arvonimi Appelgren-Kivalolle myönnettiin vuonna 1922.[3]
Hjalmar Appelgren-Kivalon puoliso vuodesta 1893 oli soitonopettaja Linda Elisabeth Elmgren (1868–1894). Heidät on haudattu Helsingin Hietaniemen hautausmaalle.[4]
Bibliografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Suomen muinaislinnat; tutkimus vertailevan muinaistieteen alalla. Muinaismuisto-yhdistys, Helsinki 1891. (väitöskirja)
- Kreftings Methode für Reinigung und Konservierung von Metallgegenständen. Helsinki 1896.
- Muinaisjäännöksiä ja tarinoita Kemin kihlakunnan itäisissä osissa. Suomen Muinaismuisto-yhdistys, Helsinki 1882.
- Svenskarnes inflyttning till Finland. Suomen muinaismuisto-yhdistys, Helsinki 1897.
- Synpunkter i museifrågan. Helsinki 1900.
- Suomalaisia pukuja myöhemmältä rautakaudelta, osa I. Helsinki 1907.
- Kivikauden tutkimuksia. Suomen muinaismuisto-yhdistys, Helsinki 1908.
- Kaitaisten perintöhopeat. Helsinki 1910.
- Die Grundzüge des skythisch-permischen Ornamentstiles. Suomen muinaismuisto-yhdistys, Helsinki 1912.
- Opetusta muinaistieteessä. Helsinki 1920.
- Alt-altaische Kunstdenkmäler: Briefe und Bildermaterial von J. R. Aspelins Reisen in Sibirien und der Mongolei 1887-1889. Finnische Altertumsgesellschaft, Helsinki 1931.
- Appelgren-suku. Helsinki 1936.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Rönkkö, Pekka: Maisemamaalari Emilia Appelgren (1840–1935): Varhaisimmat rekrytoitumiset kuvataideammattiin pohjoisimmassa Suomessa. (Ars Nordica 12) Jyväskylä: Pohjoinen, 2001. ISBN 951-749-358-4.
- Vilkuna, Janne: 75 vuotta museoiden hyväksi. Suomen museoliitto 1923–1998. Suomen museoliiton julkaisuja 45. Vammala 1998.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Rönkkö 2001, s. 288.
- ↑ Kansallisbiografia
- ↑ a b c Vilkuna 1998, s. 21.
- ↑ Viro, Voitto: Vanha hautausmaa: Helsingin Hietaniemen hautausmaan opas (2. uusittu painos), s. 146. Helsinki: Otava, 1993. ISBN 951-1-12259-2.
|