Ruotsinsalmen merilinnoitus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Fort Katarinan entisöityä muuria ja raunioita Katariinassa.
Fort Slavan entisöityä ulkomuuria Kukourin saarella.

Ruotsinsalmen merilinnoitus oli linnoitusjärjestelmä Kymissä nykyisessä Kotkan kaupungissa. Se kuului osana venäläisten Kustaa III:n sodan jälkeen rakennuttamaan Kaakkois-Suomen linnoitusjärjestelmään. Linnoitus muodosti Kyminlinnan kanssa kaksoislinnoituksen ja sen eteläisen osan, jonka tarkoituksena oli toimia Ruotsin puolella sijainneiden merilinnoitusten, Loviisan Svartholman ja Helsingin Sveaborgin eli Suomenlinnan vastapainona sekä Pietarin suojaksi rakennetun Kronstadtin merilinnoituksen etuvartiona.[1] Krimin sodan aikana vuonna 1855 brittiläis-ranskalainen laivasto tuhosi linnoitukset.[2]

Merilinnoituksen perustaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjän keisarinna Katariina II määräsi vuonna 1790 rakennettavaksi Kymijoen suistoon Ruotsinsalmen–Kyminlinnan kaksoislinnoituksen lähelle silloista valtakunnanrajaa. Kaksoislinnoituksen tarkoituksena oli sulkea ruotsalaisten hyökkäysreitit niin maalla kuin merellä. Kaksoislinnoituksesta tuli osa laajempaa, Kaakkois-Suomen alueelle jatkuvaa linnoitusten ketjua. Linnoitustöiden johtajaksi Katariina II määräsi kenraali Aleksandr Suvorovin, jonka johdolla rakennustyöt etenivät nopeasti vuosina 1791–1792.[3]

Ruotsinsalmen–Kyminlinnan kaksoislinnoituksen rakentamista varten Kymenkartanolta pakkolunastettiin laajoja maa-alueita.[4] Jo syksyllä 1791 oli Ruotsinsalmen merilinnoituksessa valmiina hyvä, suojainen satama, ja seuraavana vuonna linnoitus oli taisteluvalmiina.[3] Suvorovin jälkeen rakennustöitä valvoi vuosina 1793–1794 ruhtinas Petr Subov. Päävastuun Ruotsinsalmen linnoitustöiden toteutuksesta kantoi kuitenkin ranskalaissyntyinen tykistöeversti Jean Augustin Prevost de Lumian, joka rakennutti ja toteutti linnoituksen ja sen sotasataman vuosina 1791–1798.[5]

Linnoituksen rakentajat olivat venäläisiä sotilaita, maaorjia, rangaistusvankeja, suomalaisia päivätyöläisiä ja vapaaehtoisia. Vuosina 1794–1796 linnoitusta oli rakentamassa noin 500 Kościuszkon kapinaan osallistunutta puolalaista kapinallista.[6]

Linnakkeet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsinsalmen merilinnoitus koostui suuresta määrästä erillisiä linnakkeita, redutteja ja tykkipattereita. Päälinnoitus oli Kotkansaaren eteläosassa nykyisessä Katariinan kaupunginosassa sijaitseva Fort Katarina. Päälinnoitus jakaantui maaston korkeussuhteiden mukaisesti pohjoiseen ylälinnakkeeseen ja etelänpuoleiseen alalinnakkeeseen. Muita suuria linnakkeita olivat Fort Elisabeth Varissaaressa ja Fort Slava Kukourin saarella.[6] Linnoitusten jäänteitä on lisäksi jäljellä muun muassa Tiutisen saaressa. Pieni Redutti Kotka Kotkansaarella on entisöity ja sinne on perustettu yrttipuutarha.

Kivisiä, maanpäällisiä ammuskellareita sijaitsi eripuolella Kotkansaarta kaikkiaan seitsemän. Lisäksi patterein maa-ammuskellareissa ja reduttien sisälinnoituksien seinämiin rakennetuissa ammuskomeroissa säilytettiin yllätyshyökkäysien varalta pieniä ammusmääriä.[6]

Sotasatama[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsinsalmen sotasatamasta oli tarkoitus tehdä Kronstadtin veroinen laivastoasema Venäjän saaristolaivastolle. Sotasatama yli sadalle saaristolaivaston alukselle sijaitsin Kotkansaaren suojaisessa itäosassa. Satama-alue kuului Amiraliteetille ja oli muusta linnoituksesta eristetty ja vartioitu alue. Mereltä satamaa suojasivat uivat esteet eli palisadit. Esimerkiksi Kukourin linnakesaaren ja Kuutsalon saaren välillä oli 3–5 tukin nipuista koottu puomi, joka oli ankkuroitu merenpohjaan kivillä täytetyin puuarkuin. Puomin tarkoituksena oli estää vihollisen lähestyvät pienalukset.[7]

Sotasataman alueella oli varastorakennuksia purjeille, köysille, tervalle ja muille tarvikkeille, sekä erilaisia korjaamoja ja työpajoja. Pienemmille aluksille oli rannoilla telat, joille ne vedettiin talvehtimaan. Alusten tykit varastoitiin katettuihin tykkipihoihin. Suuremmat alukset talvehtivat laitureissa tai ankkuripaikoillaan Ruotsinsalmen redillä.[7]

Alusten ylläpitoa varten laadittiin aivan 1700-luvun lopussa suunnitelma laajan telakka-alueen rakentamiseksi Sapokan lahden ympärille. Suunnitelma sisälsi muun muassa suuren kuivatelakan fregateille ja varastosuojat 235 pienemmälle alukselle. Suunnitelmat eivät kuitenkaan koskaan toteutuneet.[8]

Rakennukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katariinan majakan raunioihin on rakennettu jatkeeksi moderni tähystystorni.

Merilinnoituksen rakennukset keskittyivät Kotkansaarelle. Pelkästään vuosien 1791–1796 aikana rakennettiin noin 80 erilaista rakennusta. Näiden joukossa oli muun muassa oma talo kenraalikunnalle, kahdeksan rakennusta upseereille ja 10 kasarmirakennusta.[9]

Varuskunnan tarpeisiin rakennettiin vuosina 1799–1801 ortodoksinen Pyhän Nikolaoksen kirkko.[10]

Sotilaille rakennettiin myös suuri merisairaala, jossa oli potilashuoneiden lisäksi muun muassa lääkärin vastaanottotilat, apteekki, laboratorio sekä oma kirkko. Sairaalan yhteydessä oli kasvitieteellinen puutarha.[10]

Linnoituksella oli myös oma kuusikerroksinen majakka, joka oli keisarinna mukaan nimetty Katariinan majakaksi. Kierreportaat johtivat majakan ylimpään kerrokseen, jossa pidettiin merkkitulta majakoille. Majakan lähettyvillä olleilla merkinantolaitteilla voitiin viestittää tietoja vihollisen liikkeistä maalla ja merellä. Katariinan majakka oli käytössä vuoteen 1827, jolloin lakkautettiin tarpeettomana.[11]

Linnoituksen asukkaat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsinsalmen merilinnoituksesta kasvoi muutamassa vuodessa yksi Venäjän vahvimmista tukikohdista. Linnoitukseen sijoittui maavoimien, tykistön ja laivaston joukkoja.[6] Suurimmillaan linnoituksen väkimäärä kasvoi yli 10 000 asukkaan. Paitsi sotilaita, asukkaiden joukossa oli myös sotilaiden perheitä, kauppiaita ja virkamiehiä.[5] Linnoituksessa sotilaskaupustelijoina toimintansa aloitti usea myöhemmin Suomessa tunnetuksi tullut venäläinen kauppiassuku, kuten Kiseleffit, Tschetschulinit, Vavulinit ja Sinebrychoffit.[12]

Linnoituksen komendantteja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Traverseyn markiisi Jean Babtiste Prevost de Sansac, 1795–1802.[13]
  • Amiraali Petr Ušhakov, 1802–?.[14]
  • Everstiluutnantti Nikolai Kullman, 1825–1836 (viimeinen komendatti).[11]

Linnoituksen lakkauttaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen sodan jälkeen Ruotsinsalmen merilinnoitus menetti strategisen merkityksensä rajalinnoituksena. Pääosa linnoituksen varuskunnasta ja laivasto siirrettiin Pietariin, Kronstadtiin, Tallinnaan ja Viaporiin. Sotilaiden myötä myös pääosa siviileistä muutti pois. Vuonna 1826 Venäjän keisari Nikolai I määräsi Ruotsinsalmen sotasataman ja linnoituksen lakkautettavaksi taloudellisista syistä. Poikkeuksena oli Fort Slavan linnoitus, joka määrättiin säilytettäväksi ja kunnostettavaksi. Sotasataman rakennukset siirtyivät maavoimien hallintaan. Ruotsinsalmi alennettiin II luokan linnoitukseksi, jonne jäi pieni, 200–300 miehen varuskunta.[11]

Vuonna 1836 linnoituksen komendantin virka lakkautettiin ja jäljellä olevat rakennukset määrättiin luovutettavaksi Suomen suuriruhtinaskunnan haltuun. Tämä toteutui kuitenkin vasta parikymmentä vuotta myöhemmin Krimin sodan jälkeen.[11]

Tuho vuonna 1855[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Krimin sodan (1853–1856) syttyessä Ruotsinsalmen merilinnoitus oli lähes autioitunut. Saarilinnoituksista miehitettynä oli pidetty vain Kukourin Fort Slava. Hyvässä kunnossa olevassa linnakkeessa oli 50 sotilasta ja noin 90 tykkiä. Vuoden 1855 alussa tehtiin kuintenkin päätös, että mikäli englantilaiset itäiselle Suomenlahdelle, Ruotsinsalmi jätettäisiin puolustamatta. Näin ollen keväällä 1855 vihollisen laivaston lähestyessä Fort Slavakin tyhjennettiin.[2]

Kesä-heinäkuussa 1855 ranskalais-englantilainen laivasto tulitti linnoitusta, räjäytti Fort Slavan ja keskeiset osat linnoituksesta. 27.–28. heinäkuuta joukot nousivat maihin Kotkansaarelle ja polttivat kaikki jäljellä olevat sotilaskohteet. Ainoastaan Pyhän Nikolaoksen kirkko säästyi hävitykseltä.[2] Samassa yhteydessä paloi suurin osa saarella vielä olleista puisista siviilirakennuksista.[15]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sampo Ahto: Suomenlahden rauniolinnat, s. 99–130. Helsinki: Sotasokeat ry (Kauppakirjapaino Oy), 1977.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Katariinan meripuisto www.kotka.fi Viitattu 23.1.2014
  • Kykyri, Marita: Olipa kerran Ruotsinsalmki – mennyttä aikaa etsimässä. Teoksessa Rakennettu ranta – Ruotsinsalmesta Kotkan satamaan. Toimittanut Vesa Alén, Elvi Ikonen, Marita Kykyri, Ari Ryökkynen & Galina Vangonen. Kymenlaakson museo, Kotka 2013; s. 39–63.
  • Rosén, Ragnar: Kotkan esivaiheet. Teoksessa Kotkan historia I. Toim. Leo Anttila, Aimo Halila, Väinö Meltti, Gabriel Nikander, Ragnar Rosén & Carl-Michael Runeberg. Suomen punaisen ristin Kymen piirihallitus, Kotka 1953; s. 1–90.
  • Vangonen, Galina: Aarteita arkistosta – Ruotsinsalmi kartoissa ja piirustuksissa. Teoksessa Rakennettu ranta – Ruotsinsalmesta Kotkan satamaan. Toimittanut Vesa Alén, Elvi Ikonen, Marita Kykyri, Ari Ryökkynen & Galina Vangonen. Kymenlaakson museo, Kotka 2013; s. 7–37.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Vangonen 2013, s. 12–13.
  2. a b c Vangonen 2013, s. 34.
  3. a b Vangonen 2013, s. 12.
  4. Rosén 1953, s. 52.
  5. a b Vangonen 2013, s. 15.
  6. a b c d Vangonen 2013, s. 13.
  7. a b Vangonen 2013, s. 18.
  8. Vangonen 2013, s. 24, 26.
  9. Vangonen 2013, s. 17.
  10. a b Vangonen 2013, s. 32.
  11. a b c d Vangonen 2013, s. 30.
  12. Rosén 1953, s. 62.
  13. Vangonen 2013, s. 15, 24.
  14. Vangonen 2013, s. 29.
  15. Kykyri 2013, s. 41.