Vitaaliveljet

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vitaaliveljet
Vitaaliveljien johtajan, Klaus Störtebekerin teloitus vuonna 1401 Hampurissa, puupiirros vuodelta 1701.
Vitaaliveljien johtajan, Klaus Störtebekerin teloitus vuonna 1401 Hampurissa, puupiirros vuodelta 1701.
Motto Jumalan ystäviä ja kaikkien vihollisia
Perustettu 1393
Lakkautettu 1398
Toimiala merirosvous
Päämaja Visby, Gotlanti
Toiminta-alue Itämeri ja Pohjanmeri

Vitaaliveljet (vitaliaanit) olivat 1300-luvun lopun ja 1400-luvun alun Itämerellä ja Pohjanmerellä vaikuttanutta merirosvojen ja kaappareiden löyhä kokonaisuus. Kyse oli enemmän tai vähemmän löyhästi toistensa kanssa tekemisissä olleista saksalaisista aatelismiehistä tai porvareista, jotka olivat hankkineet laivoja itselleen ja rosvosivat miehineen laivoja kuninkaiden nimissä. Vitaaliveljet sanoivat olevansa ”Jumalan ystäviä ja kaikkien vihollisia”. Heitä oli enimmillään yhteensä parisen tuhatta, ja he pystyivät varustamaan noin sata laivaa. Tärkeä keskuspaikka oli Gotlanti, mutta 1300-luvun lopulla vitaaliveljiä majaili myös Suomen rannikon linnoissa ja saaristossa.

Vitaaliveljet ryöstelivät laivoja pääasiassa Tanskan salmien ja Ahvenanmeren välisellä alueella. Tiedossa on useita dokumentoituja tapauksia kaappauksista ja ryöstöistä, jopa kaupunkien ryöstelystä[1]. Vitaaliveljien toiminta loppui Itämeren kaupankäynnin kasvaessa, kun kauppalaivat aseistettiin vahvemmin ja alukset alkoivat liikkua suuremmissa saattueissalähde?.

Vitaaliveljeskunnan historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vitaaliveljien toiminta alkoi 1300-luvun lopulla Gotlannista käsin Ruotsin kuninkaan Albrekt Mecklenburgilaisen antamien kaapparikirjeiden valtuuttamana. Kun kuningatar Margareetan joukot saartoivat Tukholman, kaapparijoukkiot yhdistyivät murtamaan saartoa ja toimittamaan elintarvikkeita saarrettuihin kaupunkeihin. Tästä tuleekin vitaaliveljien nimitys (lat. victualia, elintarvikkeet), elintarvikkeiden kuljettamisesta piiritettyyn Tukholmaan Mecklenburgilaisen tukijoiden taistellessa Margareetaa vastaan.[1]

Kaappaustoiminnan alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vitaaliveljet mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1392, kun he kaappasivat kaksi elbingiläistä laivaa. Eritoten vitaaliveljet vainosivat Margareetaa tukeneiden lyypekkiläisten laivoja. Vitaliaanit kaappasivat vuonna 1392 piispa Tordin, ja hänet vietiin vangiksi Tukholmaan. Sen seurauksena Albrekt Mecklenburgilainen ja Tukholma julistettiin pannaan. Kaapparikapteeni Hanneksen johdolla vitaliaanit hyökkäsivät Norjan Bergeniin vuoden 1393 kiirastorstaina. Mukana olivat muun muassa vitaliaanikaappareista Klaus Störtebecker, Maister Wigbold ja Godeke Michels koostuva laivasto, jota oli vahvennettu 900 asemiehellä. Norjalaisten alun kiivaasta vastarinnasta huolimatta kaupunki ryöstettiin perin pohjin.[1]

Gotlannista vitaaliveljien tukikohta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gotlannin Visby oli vitaaliveljesten tukikohta ja suojasatama.

Vuonna 1394 vitaaliveljet ottivat haltuunsa Gotlannin Visbyn, josta tuli heidän tukikohtansa ja pakopaikkansa. He toimivat myös Turun saaristosta käsin. Turun linnan päällikkönä vuosina 1395–1398 toiminut Knut Bosson oli liittoutunut mecklenburgilaisten kanssa, minkä vuoksi hän tuki vitaaliveljien kaapparitoimintaa ja antoi heidän toimia alueella.[2]

Vuonna 1398 Saksalaisen ritarikunnan suurmestari Konrad von Jungingen tuli Gotlantiin 84 aluksella ja nousi maihin noin neljän tuhannen asemiehen kanssa. Vitaaliveljet pakenivat, ja Visby antautui heti. Saksalainen ritarikunta piti Gotlantia hallussaan vuoteen 1408.[1] Margareetan päästyä voitolle valtataistelussa osa vitaliaaneista siirtyi hänen palvelukseensa, mutta enemmistö jatkoi kaapparitoimintaansa. Koska Albrekt Mecklenburgilaisen myöntämät kaapparikirjat eivät olleet enää minkään arvoisia, kaappareista tuli virallisesti merirosvoja.[1]

Suomessa vitaaliveljet ryöstelivät 1395 Viipurin seuduilla ja Nevajoella, Turun saaristossa sekä Pohjanmaalla, ja joksikin aikaa hesaivat haltuunsa Korsholman linnan.[3]

Vitaaliveljien loppu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1400-luvulle tultaessa vitaaliveljien toiminta oli tyrehtynyt tukijoiden ja tukikohtien puutteeseen. Käännekohtana voidaan pitää vuotta 1398, jolloin vitaaliveljet karkotettiin Gotlannista. Tämän jälkeen vitaaliveljien johtajista vain Klaus Störtebecker, Maister Wigbold ja Godeke Michels jatkoivat toimintaansa Pohjanmerellä Friiseinsaarilta 1 500 miehen kanssa.[1] Johtajat vangittiin ja teloitettiin parissa vuodessa, joten vitaliaanien olemassaolo lähestyi loppuaan.[4] Vitaliaanit mainitaan viimeisen kerran 1429, jolloin tällä nimellä kutsuttu ryhmä ryösti ja poltti Bergenin.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ruusuvuori, Juha: Itämeren merirosvot – piraattitarinoita pohjoisesta. Helsinki: Teos, 2004 (2. p.). ISBN 951-851-005-9.
  • Gosse Philip: The History of Piracy. Mineola, New York: Dover publications, inc, 2007 (org. 1932). ISBN 978-0-486-46183-0. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Ruusuvuori 2004, s. 40–61
  2. toim. Janne Harjula ym.: Koroinen - Suomen ensimmäinen kirkollinen keskus, s. 17. Turun historiallinen yhdistys, 2018.
  3. Vitaaliveljekset. Tietosanakirja osa 10. Tietosanakirja-osakeyhtiö 1917
  4. The History of Piracy, Philip Gosse, 2007 (1932) s. 90–92

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]