St1

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
St1

St1 Logo.png

Yritysmuoto yksityinen osakeyhtiö
Perustettu 1920 (Oy Esso Ab) [1]
Toimitusjohtaja Kim Wiio (St1 Group Oy ja St1 Nordic Oy) [2]
Puheenjohtaja Mika Anttonen [2]
Kotipaikka Helsinki, Suomi [3]
Omistaja Mika Anttonen [3]
Kotisivu www.st1.fi

St1 on suomalainen energiayhtiö. St1-ryhmä on pa­ris­sa vuo­si­kym­me­nes­sä kas­va­nut Mika Ant­to­sen joh­dol­la lähes tyh­jäs­tä Poh­jois­mai­den suu­rim­pien polt­to­ai­neen­ja­ke­li­joi­den ja -ja­los­ta­jien jouk­koon. Yhtiö toimii kolmella liiketoiminta-alueella: sillä on Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa polttoaineen jakeluasemaverkostot St1- ja Shell-liikemerkeillä, yksityis- ja yritysasiakkaille se myy polttonesteitä. Kolmas liiketoiminta-alue liittyy uusiutuvaan energiaan: biopolttoaineisiin, tuulisähköön, geotermiseen lämmöntuotantoon ja maalämpöjärjestelmiin.[2] [4] [5]

St1:llä on S-ryhmän kanssa kolme yhteisyritystä: polttonesteitä hankkivasta North European Oil Trade NEOT, biopolttoaineiden tuotantoyksiköiden rakennuttaja North European Bio Tech (NEB) ja TuuliWatti, joka kehittää ja rakentaa tuulipuistoja maa-alueille.[6]

Organisaatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

St1-ketjun huoltoasema Kemijärvellä.

Yhtiöön kuuluu kaksi konsernia, St1 Nordic ja St1 Group [3].

St1 Group -konserni toimii Ruotsissa ja siihen kuuluu St1 Sweden Holding AB, St1 Supply AB ja St1 Refinery AB.[3]

St1 Nordic -konserniin taas kuuluvat muun muassa

St1 Nordic on myös osakkaana yhteisyrityksissä[3]:

Omistusosuus Avifuels Oy:stä myytiin sen toiselle omistajalle Air BP Norway AS:lle vuonna 2015.[6]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Greenergy (1996–2000)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Englantilaisomisteinen Greenergy aloitti toimintansa Suomessa alkuvuonna 1996, kun Ilkka Kokko perusti Suomeen Greenergy Baltic Oy:n kahden faksilaitteen ja yhden tankkiauton voimin. Greenergyllä oli toimintaa Englannin ja Suomen lisäksi Hollannissa, Saksassa ja Sveitsissä. Suomessa toiminta oli muita maita itsenäisempää, sillä yrityksen osake-enemmistö oli toimivan johdon hallussa. Neste-taustainen Kokko sai partnerikseen melko alkuvaiheessa Nesteen tuotetradingjohtajan Mika Anttosen ja yritys sai lempinimen Nesteen käenpoika.[8] [9] [10] [11]

Syksyllä 1998 Greenergy Baltic myi polttoaineita jo jo yli sadalle huoltamolle. Liikevaihtoa kansainvälisen ketjuun kuulunut yhtiö sai 1998 noin 1,2 miljardia markkaa, työntekijöitä sillä oli 13 ja markkinaosuus noin 3 prosenttia. Yhtiön tärkeimmät asiakkaat olivat Station 1 -ketju ja S-ryhmä. Heinäkuussa 1998 yrityksen Venäjän liiketoiminnot myytiin amerikkalaiselle Enronille, jolloin syntyi Enron Finland Energy Oy. Myyntihinnan arvioitiin olevan useita kymmeniä miljoonia markkoja. Kokko luopui osuudestaan Greenergy Balticissa ja siirtyi Enron Finlandin toimitusjohtajaksi Anttosen siirtyessä hänen vanhalle paikalleen. Greenergy osti bensiinit ja talvipolttoöljyn Statoililta, dieselit omalta poolilta ja kesäpolttoöljyn Enronin kautta Venäjältä. Liikevaihdosta puolet tuli kotimaan kaupasta, puolet pienikatteisesta ulkomaanviennistä. Greenergy kokosi yhteen suuria eriä ja vei niitä lähinnä Atlantin yli. ”Kun Luoteis-Euroopassa oli liikaa öljyä, hintataso laskee niin alas, että sitä on kannattavaa viedä”, totesi Anttonen syksyllä 1998. [8] [9] [10]

Station 1 Oy (1997–2000)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myöskin englantilaisomisteinen Station 1 Oy aloitti toimintansa Suomessa vuonna 1997. Se halusi silloin perustaa bensa-asemien jakeluverkoston eteläiseen Suomeen, Vaasa–Joensuu-linjan eteläpuolelle. Yhtiön toimitusjohtaja Hannu Lydmanilla oli tausta SEO-verkostosta. Lydmanin mukaan Station 1 sijoittui bensiinin hintakilpailussa ”halpaan päähän”. Kaikki tuotteensa se osti Greenergy Baltic Oy:lta, jolla oli maahantuontivarastot Kotkassa ja Haminassa. [8] Syksyllä 1998 asemia oli 57, vuonna 2000 105 ja vuonna 2001 jo 140. [12] [13] [11]

2000–2004[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ysi5 asema Raumalla vuonna 2013

Vuonna 2000 Greenergy Baltic Oy muutti nimensä Greeniksi ja hankki itselleen suurimman asiakkaansa tuotemerkin St1. ”Niin me sitten ostettiin koko firma”, totesi Anttonen. Greenin omisti kolme yksityishenkilöä, joista osake-enemmistö oli Anttosella.[13] [11]

Vuonna 2003 Greenistä tuli kolmas osakas S-ryhmän pöytälaatikkoyhtiö NEOT:iin samalla kun Anttosesta tuli sen toimitusjohtaja. Greenillä oli 230 asemallaan Anttosen arvion mukaan 16 %:n markkinaosuus tukkukaupassa ja 10 %:n osuus vähittäiskaupasta.[14]

Vuonna 2004 St1 avasi ensimmäiset huoltoasemat Ruotsiin ja samana vuonna yhtiö osti Suomessa toimineet Ysi5-asemat kolmelta bensiinikauppiaalta.lähde?

2005–2009[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2005 Station 1 Finland Oy vaihtoi nimensä St1 Finland Oy:ksi ja aloitti sähkön myynnin kuluttajille helmikuussa.lähde?

Keväällä 2006 perustettiin yhteisyritys VTT:n kanssa, St1 Biofuels Oy.[15]

Joulukuussa 2006 julkistettiin kauppa, jossa SOK osti Exxon Mobilin polttoaineliiketoiminnat Suomessa. St1 oli ollut liian pieni kumppani Exxonille, joten kauppakumppaniksi löytyi SOK, jonka kanssa oli välikätenä toimimisesta oli sovittu ja luvattu, että se sai ostaa yksittäisiä Esson asemia ABC-ketjuunsa. Viikko kaupan jälkeen SOK ilmoittikin myyvänsä suurimman osan Esson Suomen huoltamoverkostosta St1-ketjulle. Kauppaa varten perustettiin uusi yritys, St1 Holding Oy, jolle siirtyi 140 Esso-huoltoasemaa ja Esson liiketoiminnat (lentopolttonesteet, teollisuus- ja tukkumyynti, nestekaasun valmistus & markkinointi ja D-pisteet). SOK piti itse 44 Esso-huoltoasemaa.[16] [17] [18]

Vuonna 2007 St1 avasi ensimmäisen etanolitehtaansa.

Keväällä 2009 St1 osti 198 Ruotsissa ja Norjassa sijaitsevaa kylmäasemaa StatoilHydrolta.[19]

2010–[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

»Bensiinilitrassa oli 1990-luvulla katetta 20 senttiä litralta. Viime vuosina kate on ollut 5 senttiä litralta.»
(St1-ketjun tj. Kim Wiio kesällä 2010 [20])

Syksyllä 2010 St1:n taustayhtiö Keele Oy[21] osti Shellin Ruotsin ja Suomen huoltamoliiketoiminnan 460 miljoonalla eurolla [22]. Kauppaan kuului 340 huoltoasemaa Ruotsissa ja 225 Suomessa, raskaan kaluston polttoaineverkostot molemmissa maissa, sekä Shellin Göteborgissa sijaitseva jalostamo.[23] Huoltamot saivat jatkaa toimintaansa lisenssillä korkeintaan 5 vuotta [24] Shell-brändin alla.[25] St1:n pääomistaja Mika Anttosen näkemyksen mukaan huoltoasemia oli Suomessa liikaa ja Shell-kauppa tarjosi hänellä mahdollisuuden poistaa alan ylikapasiteettia.[24] Ostajana oli Anttosen kokonaan omistama Keele, eikä St1, koska hänen mukaansa ”kaupan rahoitusta oli vaikea sovittaa yhteen St1:n nykyisten rahoittajien kanssa”.[24] Anttosen mukaan pan­kki vaati lainan vakuudeksi hänen asuntoaan, eikä hän halunnut siihen suostua. Lai­na­ra­ha tu­likin sitten ko­ko­naisuudessaan myy­jäl­tä eli Shel­lil­tä. Kauppa tehtiin perusliiketoiminnan kannattavuuden parantamiseksi, sen jälkeen St1:n ja Shellin yhteenlaskettu osuus Suomen polttoainemarkkinoista oli noin 28 prosenttia[22]. Suurempana tavoitteena St1:llä on olla tulevaisuudessa maailman johtava jäte-etanolin laiteteknologian toimittaja.[24] [11] [18]

St1-jakeluasemia oli Suomessa noin 600 kappaletta tammikuussa 2012 ja St1:n markkinaosuus Suomessa oli bensiinissä runsaat 22 % ja dieselissä noin 19 %.[26] Konsernin liikevaihto oli 1,6 miljardia euroa ja sen palveluksessa oli 175 henkilöä.[27]

Vuoteen 2013 mennessä Shellin huoltamoliiketoiminnan hankinnan jälkeiset toimenpiteet oli saatu tehtyä, kaupasta syntyneet synergiat oli hyödynnetty ja toiminnan volyymit olivat saavuttaneet riittävän korkean tason. Tilikauden tulos nousi ennätykselliseen 33 miljoonaan euroon, jossa kasvua oli 54 prosenttia edelliseen vuoteen nähden. [2]

Vuonna 2013 liikevaihdosta 67 % tuli Suomesta, 27 % Ruotsista ja 6 % Norjasta (Oslon alueella)[2]. Suomessa St1 on markkinakolmonen niin bensiinin, dieselin, kevytpolttoöljyn kuin raskaanpolttoöljynkin myynnissä.[28]

Marraskuussa 2014 uutisoitiin, että St1 aloittaa yhteistyön Fortumin kanssa. St1 aikoo rakentaa Espooseen Suomen ensimmäisen geotermisellä energialla toimivan teollisen mittakaavan lämpölaitoksen. Otaniemeen tulevasta tuotantolaitoksesta vastaa St1 Deep Heat. Mika Anttonen uskoo, että menetelmällä on mahdollista tuottaa merkittäviä määriä energiaa teollisessa mittakaavassa kansainvälisestikin.[29] Hankkeella halutaan vähentää kaukolämmön aiheuttamia päästöjä Espoon alueella, sillä geoterminen lämpö on päästötöntä energiaa. [30]

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Vuonna 2012 "ST1 käteisalennuskortti"-kampanja sai Grand Effie -palkinnon vuoden tuloksillisimpana kampanjana: sen aikana saatiin hankittua kustannustehokkaasti 370 000 rekisteröitynyttä kortinhaltijaa.[31]

Yhteiskuntavastuu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesäkuussa 2016 St1 julkaisi ”St1 Energy Outlook” –keskusteluasiakirjan, jossa se kertoo näkemyksensä energiamarkkinoiden haasteista ja muutoksesta. Lukijat voivat kommentoida asiakirjaa. Julkistustilaisuudessa Mika Anttonen tuomitsi päästökaupan: se ei ole saanut aikaiseksi mitään hyvää. Anttosen mukaan tehokkain tapa päästä eroon fossiilisten polttoaineiden käytöstä on asettaa energiayrityksille pakottavia velvoitteita ja pakottaa Shell, Exxon ja muut öljyjätit tuottamaan biopolttoaineita. Bensiinin tarpeen väheneminen ei vähennä raakaöljyn kulutusta niin kauan, kun maailmassa tarvitaan nykyiseen malliin muita öljyjalosteita kuten polttoöljyä, öljypohjaisia muoveja ja asfalttiteitä.[32] [33]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. St1 Oy Fonecta Finder. Viitattu 2.11.2010.
  2. a b c d e Vuosikertomus 2013 15.05.2014. St1. Viitattu 30.06.2014.
  3. a b c d e f St1 is composed of two legal entities St1. Viitattu 2.08.2016.
  4. Vuosikertomus 2015 St1. Viitattu 04.07.2016.
  5. Polttoainekauppiaan tavoite on tehdä bensiini tarpeettomaksi 9.04.2016. Helsingin Sanomat. Viitattu 4.7.2016.
  6. a b c St1 Nordicin vuosikertomus 2015 St1. Viitattu 02.08.2016.
  7. a b St1:n kotisivut
  8. a b c Uusi öljy-yhtiö aikoo perustaa jakeluverkon Suomeen 5.4.1997. Helsingin Sanomat. Viitattu 15.7.2014.
  9. a b GREENERGY KIILAA KOTIMAAN ÖLJYMARKKINOILLE 18.9.1998. Taloussanomat. Viitattu 15.7.2014.
  10. a b Nesteen käenpoika sotkee öljykauppaa 18.9.1998. Helsingin Sanomat. Viitattu 15.7.2014.
  11. a b c d Juuret juontuvat 1990-luvulle 9.4.2016. Helsingin Sanomat. Viitattu 4.7.2016.
  12. Hintasota ajaa bensiiniyhtiöt yhä ahtaammalle 18.9.1998. Helsingin Sanomat. Viitattu 15.7.2014.
  13. a b Bensasta potkua hiihtoon 25.3.2001. Helsingin Sanomat. Viitattu 15.7.2014.
  14. Bensatukkuri laajensi reviiriään 6.7.2003. Helsingin Sanomat. Viitattu 15.7.2014.
  15. St1 myymään etanolia sisältävää biobensiiniä 25.4.2006. Helsingin Sanomat. Viitattu 1.7.2014.
  16. Yrityskaupan hyväksyminen; St1 Holding Oy / oy Esso ab:n 140 huoltoasemaa... 17.1.2007. Kilpailuvirasto. Viitattu 27.10.2010.
  17. SOK myy osan ostamistaan Essoista edelleen St1-ketjulle 19.12.2006. Helsingin Sanomat. Viitattu 15.7.2014.
  18. a b Hämäläinen, Karo, Mäkeläinen, Mika: Taivas + Helvetti VOL. 2 - Ilman toista ei ole toisen menestystä, s. 18–33. Porvoo: One on one publishing, 2014. ISBN 978-952-67946-4-8.
  19. Moskwa, Wojciech & Frich, Joergen: Finnish retailer St1 buys 198 Statoil stations 1.4.2009. Reuters. Viitattu 27.10.2010. (englanniksi)
  20. Lähteenmäki, Pekka: Shell pudotti pistoolin Talouselämä. 3.6.2010. Viitattu 2.11.2010.
  21. St1:n omistaja osti Shellin huoltamot Kauppalehti. 27.10.2010. Viitattu 27.10.2010.
  22. a b Shell myy huoltoasemansa 460 miljoonalla 28.10.2010. Helsingin Sanomat. Viitattu 16.7.2014.
  23. Laitila, Mikko: Mika Anttosen St1 havittelee jalostamoa Ruotsista Talouselämä. 6.9.2010. Viitattu 2.11.2010.
  24. a b c d Alkio, Jyrki: Mika Anttonen tähtää etanoli­keisariksi Talouselämä. 28.10.2010. Viitattu 2.11.2010.
  25. Shellin huoltamot ST1:lle - kyltit säilyvät Verkkouutiset. 27.10.2010. Viitattu 27.10.2010. [vanhentunut linkki]
  26. Markkinaosuudet öljytuotteiden myynnissä 2013 Öljy- ja kaasualan keskusliitto. Viitattu 1.7.2014.
  27. Mikko Laitila: Kymmenen vuoden mahtava kasvutarina. Talouselämä 18/2013. Viitattu 27.9.2013.
  28. Markkinaosuudet Öljyalan keskusliitto. Viitattu 30.6.2014.
  29. Espoossa aletaan nostaa kaukolämpöä maasta – 120 asteista vettä kilometrien syvyydestä 28.11.2014. Yle. Viitattu 28.1.2015.
  30. Uusi maalämpöhanke kattaa 10 % Espoon kaukolämmön tarpeesta - täysin ilman päästöjä 28.11.2014. Tekniikka & Talous. Viitattu 28.1.2015.
  31. ST1:lle Grand Effie - "hurmausfaktori uupuu töistä" 26.10.2012. Markkinointi&Mainonta. Viitattu 4.7.2014.
  32. St1:n Mika Anttonen ei usko päästökauppaan Päästökaupalle madonluvut 14.06.2016. Energiauutiset. Viitattu 12.08.2016.
  33. St1: Sähköautot eivät vähennä öljyn kulutusta 15.06.2016. Maaseudun Tulevaisuus. Viitattu 12.08.2016.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]